keskiviikkona, helmikuuta 26, 2003

Ei muuten liene kokonaan sattumaa, että minua kiinnostavat - diletantin ja yksityisajattelijan ominaisuudessa - sekä sääilmiöt ja ilmasto että ihmisjoukkojen ja -yhteiskuntien käyttäytyminen. Niillä on muutamia tärkeitä yhtäläisyyksiä. Ensinnäkin molemmat ovat laajoja ja monimutkaisia järjestelmiä, joiden ymmärtäminen edellyttää kokonaisuuden hahmottamista ja sen olennaisten piirteiden erottamista epäolennaisista. Toiseksi molemmat ovat kaoottisia eli alkuarvoherkkiä järjestelmiä, joiden käyttäytymisen täsmällinen ennustaminen muutoin kuin aivan lyhyellä aikavälillä on mahdotonta, ja joissa äkilliset, pienten muutosten alullepanemat, radikaalit muutokset ovat mahdollisia.

Sään ennustaminen perustuu siihen, että tunnetaan hyvin tarkasti luonnonlait, jotka ohjaavat järjestelmän yksittäisten osien käyttäytymistä. Jotta ennuste voidaan laatia, kerätään suuri joukko ilmankehän perussuureiden, kuten ilman paineen ja lämpötilan sekä tuulen nopeuden ja suunnan tuoreita mittaustuloksia suuresta mittauspisteiden joukosta, joka sijaitsee laajalla aluella. Sitten simuloidaan järjestelmän käyttäytymistä soveltamalla fysiikan peruslakeja elementeiksi kutsuittuihin järjestelmän osasiin, joiden tilaa mittaustulosten teeskennellään edustavan. Nykyään mittausasemien verkon tiheys, laskentamallien pätevyys ja tietokoneiden laskentateho riittävät antamaan melko luotettavia ennusteita päivän tai parin päähän. Ennusteiden luotettavuus tuota pidemmälle tulevaisuuteen kuitenkin heikkenee kiihtyvästi niin paljon, ettei ennusteita edes kannata yrittää tehdä. Itse asiassa, jos muistikuvani on oikea, noin kaksi viikkoa on raja, jota kauemmaksi nykyisen kaltaisilla tietokoneilla ei edes teoriassa kannattaisi tehdä ennusteita, koska vaikka mittauksia olisi oikeasti mahdollista tehdä tarpeeksi tarkasti ja paljon, laskenta kestäisi kauemmin kuin itse tapahtuman toteutuminen!

Jos kerran ilmasto on niin kaoottinen ja vaikeasti ennustettava, tarkoittaako tämä sitä, ettei sen pitkän aikavälin käyttäytymisestä ole järkevää sanoa pitkällä aikavälillä yhtään mitään tai etteikö siinä ilmene selkeitä tilastollisia säännönmukaisuuksia? Ei tietenkään tarkoita. Ei kukaan järkevä ihminen pakkaa matkalaukkuunsa lumipukua Kanarian saarille matkustaessaan, vaikkei mitenkään absoluuttisen varmaa olekaan, etteikö sitä tarvittaisi. Kaikki ovat myös tietoisia vuodenaikojen vaihteluista. Vaikka eri vuosina kesät ja talvet voivatkin olla varsin erilaisia, kukaan Suomessa asuva ei silti erehdy luulemaan kesää talveksi tai päinvastoin. Kuitenkin mielessä on syytä pitää, että kaoottisissa järjestelmissä ilmenevät pitkän aikavälin säännöllisyydet ovat alttiita radikaaleille muutoksille, joihin voi antaa sysäyksen jokin näennäisen merkityksetön pieni taustatekijän muutos. Kaikki ovat varmasti kuulleet kasvihuoneilmiöstä, jonka käynnistäisi ilman otsonikerroksen väheneminen riittävästi.

Matemaattis-luonnontieteellisesti suuntautumattomat "tiedostavat" kirjalliset intellektuellit mielellään kauhistelevat putkiaivoisten teknokraattien sokeutta inhimillisen elämän moninaisuudelle ja korostavat ihmisen vapautta ja ennustamattomuutta tietoisena olentona. Maalaillaan dystopioita, joihin yhteiskunta suistuu heti, jos mutteripääteknokraattien annetaan vapaasti temmeltää toteuttamassa ihanneyhteiskuntaansa ilman ihmistieteilijöiden tiedostavaa kriittikkiä. Tiedostavien intellektuellien lempiolkiukkoa kansallisosialismia on aika vaikeaa vääntää kylmien numeromiesten aikaansaannokseksi, koska sen ideologinen pohja ja retoriikka ovat niin puhdasta antirationaalisuutta ja romanttista paatosta. Yllättävästi marxilaisuutta ja stalinismia on joskus yritetty ehdottaa ihmistieteellisesti naiiveja luonnontieteilijöitä pauloihinsa kalastelevaksi näennäisen rationaaliseksi pelastusopiksi, vaikka sen kannattajista suurimman osan ainakin länsimaissa taisi muodostaa rasvanahkaproletariaatin kova parkkiintunut ydin sekä tietenkin nykyisten kettutyttöjen ja -poikien vastineet eli isäkapinaa poteva porvarisnuoriso. (Muistan kyllä 80-luvulla koululaisena kuulleeni mm. kommunismia tunnustavilta muutamilta opettajiltani ja muualta argumentteja kommunismin puolesta vedoten sen väitettyyn solidaarisuuteen, tasa-arvoisuuteen ja rauhantahtoon mutten yhtään ainutta kertaa sen marxilaisissa teksteissä väitettyyn historialliseen väistämättömyyteen nojaavia argumentteja.)

Kuitenkin jokainen, joka tietää kompleksisista järjestelmistä ja laskettavuuden teoriasta edes alkeet, näkee heti, että marxilaisuuteen keskeisesti sisältyvä historisismiksi kutsuttu käsitys, että historia on ennalta tiedettävissä, on paikkansapitämätön. Ei ole mahdollista laskea monimutkaisen ja suunnattoman laajan järjestelmän tiloja etukäteen kuin hyvin lyhyellä aikavälillä. Ei ole myöskään mahdollista ennustaa millaiselle karkean säännönmukaiselle uralle sellaisen käyttäytyminen seuraavaksi hyppää ja milloin. Ei vaikka järjestelmän alkeisosat olisivat kaasuelementtien kaltaisia ominaisuuksiltaan varsin täsmällisesti tunnettuja yksiköitä. Humanistimme kauhuvisio tuskin siis saa alkunsa ainakaan tietojenkäsittelijäteoreetikoiden ja muiden kovien luonnontieteiden edustajien riveistä.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu