perjantaina, helmikuuta 21, 2003

Ilkka kertoo miellyttävästä kevätsäästä Torontossa. Etelä-Ontario sijaitsee noin 15 leveysastetta etelämpänä kuin Etelä-Suomi eli siis suunnilleen yhtä etelässä kuin Pohjois-Italia. Ilman lämpötilassa auringon suurempi säteilyteho näkyy paljon vähemmän kuin odottaisi. Tämä johtuu tunnetusti siitä, että länsituulet tuovat Eurooppaan trooppisia ilmamassoja ja niiden mukana itäiselle Pohjois-Atlantille lämmintä merivettä, joka lämmittää ilmamassoja.

Kanadan talvi on siis mielenkiintoinen sekoitus Lapin kevättalvi-ilmastoa ja eteläisille leveysasteille ominaisia nopeasti hämärtyviä iltoja. Ilma on verrattaen kylmää ja maasto on lumista. Kuitenkin aurinko lämmittää mukavasti. Fysikaalinen syy lämpimän tunteeseen lumisina kevättalvina, jolloin ilman lämpötila voi olla vielä pakkasen puolella, on, että kiinteät kappaleet kuten ihminen ja maa, lämpenevät auringon säteilystä verrattaen voimakkaasti, kun taas ilma lämpenee suorasta auringonpaisteesta varsin vähän. Ilma lämpenee voimakkaasti vasta kiinteistä kappaleista säteilevästä ja johtuvasta lämmöstä. Lumi on kyllä kiinteää, mutta aurinko ei sitä lämmitä vaan sulattaa. Ilma alkaa lämmetä voimakkaasti vasta sitten, kun lumipeitteen kattavuus pienenee merkittävästi. Lisäksi vielä keväällä jääkylmät ilmavirtaukset navoilta ovat mahdollisia.

Toinen merkittävä seuraus kiinteiden kappaleiden, kuten maankamaran, merkityksestä ilman lämpötilanvaihteluiden ja vallitsevan säätyypin kannalta on mannerilmastoille ominainen suuri ero päivän maksimi- ja yön minimilämpötilojen välillä. Päivällä auringonpaiste, jota mannerten kuivissa sisäosissa pilvet harvemmin vaimentavat kuin rannikoilla ja valtamerillä, kuumentaa maata, josta säteilevä ja johtuva lämpö lämmittää voimakkaasti ilmaa. Yöllä maanpinta jäähtyy, jolloin ilma jäähtyy voimakkaasti säteillessään lämpöään avaruuteen. Päivällä voi siis olla paahtavan helteistä ja yöllä kylmää.

Suurista ilman lämpötilanvaihteluista seuraa ilmanpainevaihteluilta. Kuuma ilma harvenee ja kohoaa ylöspäin, jolloin maanpinnalle syntyy matalapaine. Kylmä ilma taas tihenee, jolloin syntyy korkeapaine. Järvien ja merien rannoilla tyypillisesti päivällä tuulee mereltä ja yöllä maalta, koska ilma säilyy yöllä lämpimämpänä veden yläpuolella johtuen veden suuresta ominaislämpökapasiteetista, joka tasoittaa auringon säteilyn vaikutusta veden lämpötilaan.

Monsuunituulet ovat maa-merituulijärjestelmän toimintaa jättiläismäisessä mittakaavassa. Monsuunit tulevat vuoden mittaisissa sykleissä poiketen paikallisista maa-merituulista. Kesällä mannerten sisäosat lämpenevät voimakkaasti ja matalapaineet vallitsevat. Merituulet vallitsevat ja tuovat runsaasti kosteutta valtameriltä rannikoille. Monsuunisateet ovat erityisen rankkoja Etelä-Aasian rannikoilla. Talvella mannerten sisäosat kylmenevät voimakkaasti ja korkeapaineet vallitsevat. Talvella vallitsevat ilmavirtaukset mannerten sisäosista merelle. Toisinaan Etelä-Aasiassa koetaan talvisin tappavia kylmyysjaksoja muutoin lämpimässä talvi-ilmastossa.

Monsuunituulten merkitystä on vaikeaa täysin ymmärtää ilman kokonaiskuvaa maapallon tuulijärjestelmästä. Maapallon tuulijärjestelmän liikkeelle paneva voima on Hadley-kierto, joka saa energiansa auringon säteilystä. Aurinko lämmittää ilmaa kaikkein voimakkaimmin päiväntasaajalla, mistä seuraa, että päiväntasaajan tietämillä on pysyvä matalapaineen vyöhyke. Päiväntasaajalta ylösnouseva ilma putoaa maanpinnalle kääntöpiirien pohjois- ja eteläpuolilla 20-30 astetta pohjoista ja eteläistä leveyttä. Osa ilmamassoista jatkaa edelleen napoja kohti kaartuen coriolis-efektin vuoksi länteen kummallakin pallonpuoliskolla. Osa ilmamassoista palaa takaisin päiväntasaajalle pasaatituulina, pohjoisessa koillispasaatina ja etelässä kaakkoispasaatina. Suuntien kiertyminen johtuu coriolis-efektistä, kuten länsituultenkin. (Coriolis-efektin syy on yksinkertaisesti koordinaatiston kiertyminen maapallon pyörimisliikkeen vuoksi. Ilmamassojen liikemäärät säilyvät ennallaan, mutta maapallon pinta kiertyy alta pois. Kiertymisen tajuaa helposti, kun katsoo esimerkiksi pallokarttaa navoilta päin ja pyörittää sitä.)

Pasaatituulet kohtaavat kääntöpiirien välisellä kohtaamisvyöhykkeellä (ITCZ, intertropical convergence zone). ITCZ:llä ilmamassojen kohoaminen on kaikkein voimakkainta. Pääpiirteittäin ITCZ seurailee vuodenaikoja liikkumalla kääntöpiirien välisellä aluella, joskaan ei läheskään kokonaan kääntöpiiriltä kääntöpiirille. Euraasian aiheuttama monsuuniefekti on kuitenkin niin voimakas, että se riittää (kesäisin) kumoamaan koillispasaatin. Euraasian ja Afrikan yhdessä aiheuttama monsuunituulet riittävät yhdessä pitämään ITCZ:n Afrikan sisäosien kohdalla koko vuoden pohjoisella pallonpuoliskolla! Eikä monsuuniefekti ole edes suurin vaikutus, joka mannerten sijoittumisella on maapallon ilmastoon. Mutta siitä lisää toisen kerran.



0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu