maanantaina, helmikuuta 24, 2003

Kävin katsomassa perjantaina elokuvan Gangs of New York. Se kertoo New Yorkin etnisistä välienselvittelyistä 1830- ja 1840-lukujen suuren siirtolaisvyöryn aikoihin. Elokuva on aika teatraalinen ja liian dramatisoitu ollakseen mikään dokumentti, mutta se pohjautuu kuitenkin todellisiin olosuhteisiin. 1840-luvun New Yorkin politiikka oli autoritääristä ja pahasti korruptoitunutta, kuten vaikutusvaltaisen demokraattien Tammany Societyn historiasta selviää.

Kirjoitan seuraavassa Gangs of New Yorkista kiinnittämättä huomiota historiallisiin yksityiskohtiin ja keskityn analysoimaan elokuvan tapahtumia niiden suurten historiallisten prosessien kautta, joita ne edustavat. Varoitus: tekstissä on spoilereita.

Gangs of New Yorkissa on pohjimmiltaan kysymys ikivanhan heimoyhteiskunnan syrjäytymisestä modernin valtion tieltä. Elokuva on samalla romanttinen tarina taistelusta elintilasta, väkivallasta ja kunniasta. Osapuolina ovat protestanttinen Natives-jengi ja katolinen irlantilaisjengi The Dead Rabbits. Natives haluaa ajaa irlantilaiset mereen johtajansa William Cuttingin johdolla. The Dead Rabbitsia johtaa pastori Fallon. Elokuvan alkusysäyksessä jengit käyvät ratkaisevan taistelun siitä, kuka hallitsee The Five Fingersiä, joka on kulmakunta, jota kummatkin asuttavat. Taisteluun käydään kirvein, puukoin ja puntarein. Lavastus, puvustus ja musiikki tehostavat vaikutelmaa alkukantaisesta, ikivanhasta heimosodasta. Joukot kokoontuvat torille vastatusten. Seuraa uhkailua, herjauksia ja vastenmielistä kunniaretoriikkaa. Sitten alkaa verinen taistelu. Pastori Fallon kuolee ja voittajaksi selviää Natives. The Dead Rabbits julistetaan pannaan ja Fallonin poika lähetetään poikakotiin.

Tapahtumat siirtyvät 16 vuotta ajassa eteenpäin. Fallonin poika on päässyt poikakodista. Hän palaa kotikulmilleen käyttäen salanimeä Amsterdam. William Cutting apureineen on rakentanut sillä välin Five Fingersiä kovaotteisesti hallitsevan rikollisliigan. Five Fingers ja koko Ala-Manhattan on rutiköyhä, siirtolaisia kuhiseva haiseva paskaläävä, jossa ei vallitse laki eikä järjestys. Tammany Hall, Tammany Societyn päämaja New Yorkissa, ja sen johtomiehet värväävät tuoreita siirtolaisia äänestäjikseen. Vastineeksi esivallan pysymisestä poissa Five Fingersistä Cutting joukkoineen varmistaa, että kansa äänestää oikeita henkilöitä vaaleissa. Yläluokan asuinalueita lukuun ottamatta julkinen hallinto ei toimi New Yorkissa. Lukuisat palokunnatkin ovat käytännössä rosvojoukkoja, jotka taistelevat keskenään reviireistä. Kulmakunnan sheriffi ottaa käskynsä suoraan Cuttingilta. Amsterdam pääsee Cuttingin leipiin ja suojatiksi.

Eletään sisällissodan vuosia. Unioni eli Yhdysvaltain laillinen hallitus värvää armeijaansa loputtomana virtana maahan muuttavia siirtolaisia, joista suuri osa on nälänhätää pakenevia irlantilaisia. Heti maihin päästyä laitetaan nimi paperiin, jolla saadaan kansalaisuus. Sitten allekirjoitetaan sitoumus palvella Unionin armeijassa, kuten lain mukaan kuuluu. Värvääjät pelkäävät jengejä, eivätkä väenotot käytännössä koske heitä. Vapautuksen voi ostaa 300 dollarilla. Vain rikkaalla yläluokalla on siihen varaa.

Amsterdam paljastuu pastori Fallonin pojaksi, joka hautoo Cuttingin murhaamista. Amsterdam yrittää mutta epäonnistuu. Cutting murjoo hänet mutta antaa hänen elää "häpeällä merkittynä". Joidenkin vaiheiden jälkeen nuorempi Fallon kokoaa irlantilaisista sotajoukon ja haastaa Cuttingin joukkoineen taisteluun.

Jos koko elokuva olisi ollut vain romantiikalla höystetty kostotarina, olisin kuitannut sen pelkkänä menneitä, nykyaikaa "aidompia" ja "väkevämpiä", jännittäviä aikoja ihannoivana romanttisena hevonpaskana. Mutta onneksi ei. Samaan aikaan kuin jengit kokoontuvat taisteluun väenottojen räikeä eriarvoisuus raivostuttaa kansanjoukot ja nämä nousevat kapinaan. Öyhöttävä ja möyhöttävä mobile vulgus vyöryy kaupungiosasta toiseen tuhoten ja ryöstäen kaiken. Joukkohysterian vallassa väkijoukko tappaa kaikki eteen sattuvat virkavallan edustajat, neekerit ja yläluokkaan kuuluvat. Heidät hirtetään lyhtypylväisiin.

Paikalle kutsutaan Unionin armeijan ja laivaston yksiköitä rauhoittamaan tilannetta. Laivasto aloittaa operaation massiivisella tykistökeskityksellä kaupunkiin keskelle väkijoukkoa. Kranaatteja alkaa sataa taisteluun valmistautuvien kahden jengin niskaan. Koko Five Fingersin aukio peittyy paksuun savuverhoon. Armeijan esikunnissa viesit kulkevat: "... 7. rykmentti matkalla Manhattanille ...". Kun armeija saapuu kaduille kurinalaisissa muodostelmissa marssien, joukot kohtaavat öyhöttävät massat. Joukkueenjohtajat käskevät väkijoukkoja hajaantumaan. Kun ne jatkavat möyhöttämistä, joukot avaavat tulen. Tarkat yhteislaukaukset kaatavat väkijoukkoa kuin heinää. Veri lainehtii ja ruumiit makaavat kaduilla.

Kaikesta verisyydestään huolimatta koko tapahtumasarja on kaunista ja juhlallista katseltavaa. Asia on nimittäin niin, että perustuslailleen uskollisen ja demokraattisesti hallitun valtion tarvittaessa murskaavan tehokas väkivaltakoneisto on tavallisen ihmisen ainoa puolustuskeino Cuttingin kaltaisten kurkunkatkojien tyranniaa vastaan. Valitettavasti draaman lait edellyttävät nuoremman Fallonin lopulta surmaavan Cuttiningin omakätisesti. Itse olisin kaikkein mieluiten nähnyt molempien suolet kranaatin sinkoamana viereisen rakennuksen seinällä. Kuten yksi henkilöistä sivulauseessa yhdessä vaiheessa totesi, jos pastori Fallon olisi voittanut, hän olisi itse saattanut ryhtyä samanlaiseksi rosvoparoniksi kuin Cutting. Ja olisi todennäköisesti ryhtynytkin, kuten todellisuudessa Belfastin jengit kummaltakin puolelta. Ja jos ei pastori Fallon, niin todennäköisesti joku tarpeeksi raaka, ovela ja röyhkeä.

Kollektiivistis-romanttinen persoonallisuus ihannoi ikiaikaista heimoyhteiskuntaa, jossa jokainen tietää paikkansa ja kuka käskee. Sellaista, jossa riittää, kun seuraa johtajaa. Ikävä kyllä, tarpeeksi tiheästi asutuilla seuduilla heimoyhteiskunnat ovat loputtomassa vihollisuuksien ja koston kierteessä. Ne ovat taikauskoisia, takapajuisia, tietämättömiä ja elävät viheliäisessä kurjuudessa. Ne ovat lyhyesti sanoen juuri siinä tilassa kuin suuri osa Afrikkaa on vielä nykyäänkin.

Moderneissakin yhteiskunnissa on vaihtelevassa määrin kollektiivisia piirteitä. Pinnalta katsoen länsimaistunut Japanikin on länsimaisella mittapuulla melko kollektiivinen. Japanin talouselämässä ja politiikassa vallitsee laajalle levinnyt korruptio ja lahjatalous. Yakuza eli Japanin mafia ulottaa lonkeronsa liike-elämän ja politiikan korkeimmille tasoille. Liikkeet maksavat yleisesti suojelurahoja joka puolella maata. Yritysjohtajat ja poliitikot solmivat yhteistyösopimuksia yakuzan kanssa. Yritysten ja pankkien johtokuntia pidetään kurissa mafian pyssymiesten avulla. Yakuzan ote on ollut perinteisesti niin luja, ettei muita kuin kilpailevia yakuzoja kohtaan ole tarvinnut käyttää fyysistä väkivaltaa. Uppiniskaiset yrittäjät on yksinkertaisesti ajettu konkurssiin. Talouselämä on jakaantunut keiretsuihin, suurin korporaatioiden yhteenliittymiin, jotka käyvät sotaa keskenään erilaisin laillisin, puolilaillisin ja laittomin keinoin. Yakuzan otteessa olevat pankit joutuvat antamaan yakuzoiden hallitsemille yrityksille tavallista halvempia lainoja.

Sodanjälkeinen Japani oli taloudellisesti polvillaan ja tuusan nuuskaksi pommitettu. Rutiköyhän maan jälleenrakentaminen nollapisteestä oli tehokasta järjestää korporatiivisesti. Aivan samalla tavalla kuin Neuvostoliitonkin talous kasvoi vallankumouksen jälkeisinä alkuaikoina nopeasti, tai Saksan natsien noustua valtaan, myös Japanin talous kasvoi voimakkaasti sodan jälkeen. Ikävä kyllä - tai oikeastaan onneksi - korporatiivinen malli lakkasi myöhemmässä vaiheessa olemasta kilpailukykyinen. Japani on paininut kohta kymmenen vuotta vakavan laman kourissa. Lamasta toipuminen on erittäin vaikeaa muun muoassa siksi, että pankkien on mahdotonta sanoa irti isoa osaa roskalainoista ja ajamasta konkurssiin yakuzan omistamia yrityksiä, vaikka ne olisivat kuinka läpimätiä. Konepistoolin piippuun tuijottavalla pankinjohtajalla on kannuste kohdella konepistoolin toisessa päässä olevaa laina-asiakastaan tavanomaista myötämielisemmin. Onni onnettomuudessa on, että talouslaman takia yakuzallakin menee huonosti.
Laman kourissa yrittäjillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa yhtä korkeita suojelumaksuja kuin ennen. Siksi monien alemman portaan konnien on pakko etsiä rehellistä työtä.

Moderni, tiukasti laillisuusperiaatteeseen nojaava demokraattisesti hallittu valtio, jonka perustuslaki takaa ihmisoikeudet, henkilökohtaisen vapauden ja lainsuojan yhtäläisesti kaikille, on suurenmoista sosiaalista teknologiaa . Nykyaikainen valtio nojaa Montesquieun hahmottelemaan vallan kolmijako-oppiin, jossa erotellaan lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta eri hallinnonhaaroille. Ideana on, että eri hallinnonhaarat valvovat toisiaan ja estävät toisiaan nousemasta hallitsevaan asemaan. Valistuksen ihanteiden mukainen valtio on realistinen utopia, koska se ei jätä mitään ihmisten kirkasotsaisuuden varaan. Siksi se on voinut suureksi osaksi länsimaissa toteutua.

Usein korostetaan modernin valtion syntyhistoriassa vain poliitiikan merkitystä. Kylmä tosiasia on, että teollinen vallankumous oli täysin välttämätön esiehto demokratialle ja tasa-arvolle sekä yleiselle oikeudenmukaisuudelle. Antiikin ja keskiajan loistavimmistakin sivilisaatioista joka ainoa perusti olemassaolonsa laajamittaiselle orjataloudelle. Orjuuden asteittaisen poistumisen taustalla on koko ajan ollut teknologian kehittyminen. Teknologian kehittyminen on nimittäin tehnyt toisten ihmisten orjuuttamisesta koko ajan taloudellisesti yhä kannattamattomampaa . Kommunismin ja fasismin kaltaiset totalitaristiset järjestelmät eivät enää nykyaikana ole vakava uhka. Ne tulevat yksinkertaisesti urkintakoneistoineen niin kalliiksi suhteessa hyötyyn, ettei yhdelläkään suurvallalla tai suurvallaksi pyrkivällä valtiolla ole niihin varaa. Nykymaailmassa menestyvä maa ei tee tietämättömillä, helposti manipuloitavilla ja passiivisilla kansalaisilla yhtään mitään, koska heistä ei ole tekemään taloudellisesti kannattavaa työtä. Tulevaisuus näyttää siis valoisalta.


0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu