maanantaina, maaliskuuta 24, 2003

Irakilaiset eivät olekaan antautuneet joukoittain ylivoimaisen tulivoiman edessä. Näyttää siltä, ettei sota suju liittoumalta ilman ainakaan paikallisia kirveleviä tappioita. Irakilaisilla näyttää olevan taistelumotivaatio tallella ja Saddamkin näyttäytyi televisiossa hyväkuntoisen näköisenä puhumassa sen verran ajankohtaisia, että esiintyminen vaikutti uskottavalta.

Koska irakilaisten enemmistökään tuskin rakastaa Saddamia - edes kaupunkilaisia sunnimuslimeja ei ole läheskään riittävästi, jotta heistä voisi olla kuin pieni osa etuoikeutettuja hyötyjiä Saddamin hallintosta, selitystä irakilaisten taistelumotivaatiolle täytyy hakea muualta. Voin kuvitella, että yksi taistelumotivaatiota kasvattava seikka on, että niin kauan kuin taistelu pysyy poissa suurista väestökeskuksista, siviilit ovat turvassa. Liittouman julkilausuttuun strategiaan ei kuulu totaalinen sota siviiliväestön ja infrastruktuurin massapommittamisineen. Sen sijaan siviiliuhreja on täysin mahdotonta välttää, kun sota siirtyy asutuskeskuksiin. Saddam ja hänen kätyrinsä eivät varmasti antaudu suosiolla vaan puolustavat tukikohtaansa Badgadia sisukkaasti kortteli korttelilta. Tulivoimaltaan ylivoimainen mutta tappionsietokyvyltään heikko osapuoli ei voi voittaa kaupunkisotaa mitenkään muuten kuin pommittamalla ja palopommittamalla kaupungin maan tasalle. Siinä taas tulee väkisinkin hyvin suuri määrä siviiliuhreja, mikä on vastoin liittouman julkilausuttuja tavoitteita. Mahdoton yhtälö. USA taisi haukata liian suuren palan tällä kertaa.

Ehkäpä olisi kannattanut odottaa vielä kenties muutamia kymmeniä vuosia kaupunkisodankäyntiin soveltuvien high-tech -aseiden kehittymistä. Ilman laajamittaisia omia tai siviilitappioita tuskin selvitään korttelisodankäynnistä, jos käytössä ei ole sellaista tekniikkaa kuin rikollisia kiinniottavilla kommandoilla elokuvassa Minority Report , siis lukuisia pieniä nopeasti liikkuvia, hämähäkkimäisiä robotteja. Kauko-ohjattunakin tuollaiset aseet antaisivat tarvittavan edun kaupunkisodankäynnissä. Nykyaikana ei ole olemassa tuollaista tai muunkaanlaista kiistattoman taktisen edun antavaa tekniikkaa kaupunkisodankäyntiä varten.

Irakin sodan tulos on todennäköisesti, että USA menettää kasvonsa, koska se joutuu joko räikeästi rikkomaan omia julkilausuttuja periaatteitaan joutumalla syyllistymään siviiliväestön joukkotuhontaan tai sitten taipumaan aselepoon Saddamin hallituksen kanssa. Siitä, että USA menettää moraalisen arvovaltansa taas seuraa, että mm. kansainväliset oikeusinstituutiot menettävät arvovaltaansa, ne ovat ilman USA:n voimankäyttökykyä takanaan pelkkiä sivustakatsojia. Euroopan valtiot kun ovat ilman USA:ta pelkkä sekava kokoelma tekopyhiä hampaattomia humanisteja (vietääkö muuten jopa afrikkalaiseksikin hirmuvaltiaaksi pahamaineinen Jean Bedel Bokassa vieläkin leppoisia eläkepäiviä Etelä-Ranskassa?).

Bushin lähimmistä taustajoukoista järkeä päässään on lähinnä Powellilla, joka on vastustanut Bagdadin valloitukseen ryhtymistä. Haukoista kovimmat, Wolfowitz ja Rumsfeld, ovat pohjanneet ratkaisunsa lähinnä tunteisiin. Rumsfeldin motiivit on helppo ymmärtää, olihan hänen oma Pentagonin työhuoneensa vähällä tuhoutua terrori-iskussa. Wolfowitz taas on Itärannikon juutalainen. USA:n ja Israelin juutalaisilla on tietysti henkilöstä riippuen aivan kaikenlaisia mielipiteitä Palestiinasta ja yleensäkin arabeista, mutta Wolfowitz on itse kovan linjan kannattaja. Epäilen vahvasti, että se, että kuritettavat ovat tällä kertaa arabeita ja muslimeja, on Wolfowitzille kovasti mieleen, ehkä jopa niin kovasti, että hänen arvostelukykynsä sotilaallisten kysymysten suhteen on siitä sumentunut. Ylipäätäänkin se seikka, että Powell on ammattisotilas, antaa aiheen kuunnella hänen kantaansa Irakin hoitelemisesta paljon tarkemmin kuin muun taustajoukon. Bush junior itse on liian tyhmä, että hänellä olisi mitään kykyä itsenäisesti päättää tällaisista asioista.

En muuten itsekään ole mikään arabien, Islamin tai palestiinalaisten ihailija. Arabimaailma on henkisesti keskiaikaan juuttunut paskaläävä ja Israel on ainoa sivistyksen valopilkku tuon pimeyden keskellä. Jos nimittäin Israelilla olisi yhtä vähän itsehillintää ja jos se olisi valmis käyttämään yhtä raakoja menetelmiä kuin useimmat arabimaat, sille ei olisi ollut sotilaallisesti minkäänlainen ongelma vaikkapa kaasuttaa hengiltä koko Palestiinaa ja vallata sitä. Naapurimaat eivät mahtaisi Israelille yhtään mitään eikä palestiinalaisilla itsellään olisi mitään kykyä estää tuollaista operaatiota. Israel on kuitenkin demokratia eivätkä sitä johda häikäilemättömät diktaattorit useimpien sen arabinaapureiden tapaan. Israeliliaisten enemmistö ei ilmeisestikään kannata palestiinalaisten joukkomurhaamista, vaikka Israel siihen suvereenisti pystyisikin.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu