keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2003

Lumi Adela esittää tämänpäiväisessä päiväkirjamerkinnässään seuraavan erinomaisen loistavan kysymyksen!

Luin juuri, että elimistön ikääntymiseen vaikuttaa vain noin yksi prosentti geeneistä. Tällaisia tuloksia on ainakin saatu joillakin sukkulamadoilla tehdyissä tutkimuksissa. Tahdon heittää teille ajatustehtävän: jos olisi mahdollista elää sanotaanko vaikka 300-500 vuotta, tarttuisitko haasteeseen? Edellyttäen että ne 300-500 vuotta olisivat tietysti fyysisesti terveitä ja sikäli kivoja vuosia. Entäpä, jos olisi mahdollista, eläisitkö ikuisesti? Saatan itse vastata tähän huomenna. Miettikääpä..

Mietinkin tässä mitä seuraavaksi kirjoittaisin. Oikein ilahduin tuosta kysymyksestä!

No niin. Minun mielestäni fyysinen vanheneminen, siis kehon vähittäinen rappeutuminen ikääntymisen myötä on suunnattoman traaginen asia. En voi parhaalla tahdollanikaan löytää siitä mitään positiivista. Erityisen traagista siinä on, että jo pian sen jälkeen, kun ihminen on vasta alkanut viisastua, oppia elämäntaitoa ja hankkia omaan käyttöönsä resursseja, hänen täytyy vähitellen muuttua rumaksi, väsähtäneeksi, avuttomaksi ja sairaalloiseksi hylkiöksi (moni vanhus elää viimeiset vuotensa yksinäisyydestä kärsien), ellei satu kuolemaan sitä ennen sairauden tai onnettomuuden johdosta. Vanheneminen on julma prosessi, joka riistää ihmiseltä vähin erin kaiken sen, mikä tekee elämästä elämisen arvoisen.

Ainoana lohtuna on, että vanhenemisprosessi on riittävän hidas jättääkseen ihmiselle aikaa kehittää coping-mekanismeja, jotka normaalisti estävät ihmistä vajoamasta syvään depressioon. Kuvitelkaapa muuten, että keksittäisiin ase, jonka käyttäminen aiheuttaisi kohteelle yhdellä iskulla täsmälleen samat vaikutukset kuin fyysinen vanheneminen 50 vuodella. Tuollainen ase olisi ehkä maailmanhistorian sadistisin yksittäinen keksintö ja on varmaa, että se kiellettäisiin kaikkialla sivistyneessä maailmassa.

Siis jos voisin hidastaa ikääntymistäni niin paljon, että voisin elää nykyisessä ruumiillisessa kunnossani satoja vuosia, tarttuisin takuulla tilaisuuteen. Tarttuisin varmasti myös tilaisuuteen elää fyysisesti hyväkuntoisena ikuisesti. Ottaisin tuollaisen tarjouksen vastaan paljon mieluummin kuin sata lottovoittoa jo siksikin, että olisi triviaalia hankkia miljardiomaisuus elämällä riittävän pitkään - edellyttäen tietysti, että muita pitkäikäisiä olisi väestössä tarpeeksi vähän. Ei tarvitsisi tehdä mitään muuta kuin sijoittaa ihan kohtalainen pesämuna hajautetusti ja turvallisesti ja korkoa-korolle -ilmiö hoitaisi automaattisesti loput. Esimerkiksi jos alkuperäinen summa olisi 10 000 euroa ja vuotuinen reaalikorko 2 prosenttia, potti kasvaisi 100 vuodessa 52-kertaiseksi. Prosessia voisi huomattavasti nopeuttaa laittamalla joka vuosi säästöön 5000 euroa. Jos tervettä elinaikaa olisi vaikkapa 500 vuotta, elinajastaan ei tarvitsisi käyttää työntekoon kuin ensimmäisen viidesosan, mikäli tyytyisi keskimääräisen kansalaisen elintasoon.

Elämä on minusta erittäin mielenkiintoista ja tyydyttävää. Elämässä on lukemattomia riemua tuottavia asioita. Voin täysin rehellisesti sanoa, että minulla on aivan kaikki perusasiat kunnossa, jotka tarvitaan elämisen arvoisen elämän viettämiseen. Paremminkin voisi varmasti mennä, mutta mitään realistista ja kunnollista syytä valittamiseen minulla ei ole. Tiedän myös, että elämä on hauras ilmiö. Periaatteessa milloin tahansa ihminen voi menettää kaikki elämän elämisen arvoiseksi tekevät asiat onnettomuuden, väkivallan tai sairauden uhrina. (Jos haluatte konkreettisen esimerkin karmivimmasta päästä, lukekaa Tommi Perkolan taannoinen SUV-vastainen kirjoitus.)

En muuten pidä todennäköisenä, että maailma on satojen vuosien kuluttua yhtään huonompi paikka kuin nyt. Se on luultavasti paljon turvallisempi, jännittävämpi, tyydyttävämpi, oikeudenmukaisempi, vauraampi ja onnellisempi. Aivan kuten nykymaailma on kaikissa suhteissa parempi kuin maailma satoja vuosia sitten.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu