tiistaina, maaliskuuta 04, 2003

Lumi Adela tarttuu tämänpäiväisessä kirjoituksessaan ehdotukseeni poistaa humanistinen hömpötys koulutuspolitiikasta. Hän kysyy mitä tarkalleen tarkoitin tuolla. No, edellisestä merkinnästä voi lukea itse pääkohdat. Lumin huomio on kuitenkin kiinnittynyt olennaiseen eli nykyisen suomalaisen koulutuspolitiikan lähtökohtaan, että oppilaat ovat kaikessa (musiikkia, kuvaamataiteita ja liikuntaa lukuunottamatta) aivan yhtä lahjakkaita, ja vaikka eivät olisikaan, heille ei missään nimessä saa antaa heidän henkilökohtaisten oppimisvalmiuksensa mukaista opetusta. (Muu olisi ilmeisesti ainakin Lumin mielestä oppilaiden kohtelemista pienten ihmistaimien asemesta pelkkinä tuloksentekoautomaatteina.) Lumi itse kirjoitti blogissaan aiemmin suurista vaikeuksistaan matematiikan oppimisessa. Eiköhän Lumikin olisi tuntenut olonsa vähemmän tuloksentekoautomaatiksi, jos olisi saanut itse valita suppeamman matematiikan kurssin kuin hänet pakotettiin valitsemaan ja vastaavasti kenties laajemmat kurssit kirjallisuudessa tai jossain muussa hänestä erityisen kiinnostavassa aineessa.

Lumi on sitä mieltä, ettei lapsia pidä jakaa A- ja B-kasteihin perustamalla erikoislahjakkuuksille erikoiskouluja, koska oppilaiden on syytä oppia tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa eikä vain fakkiutua omissa porukoissa. Ilmeisesti sitten mitään urheilulukioita ja musiikkiluokkiakaan ei pidä olla.

Lumi kirjoittaa: "Olisi aika surkea ajatus kuvitellakaan jotakin ”erikoislahjakkaiden” koulua, missä pätemiseen riittäisivät vain loistavat suoritukset vaikkapa matematiikassa ja ATK:ssa. Siellä ne pikku nerot eristäytyneinä luopuisivat varmasti kaikista sosiaalisista taidoista, koska eihän niitä tarvita kun osaa ohjelmoida." Olisi tosiaankin surkea ajatus kuvitella tuollaista koulua, koska sellaista koulua ei ole olemassakaan eikä tietääkseni suunnitteilla. Päivölän matematiikkalinjallakin joutuu suorittamaan normaalin luokion oppimäärän lukuunottamatta matematiikkaa, joissa opiskellaan laajempia kursseja. Tietojeni mukaan Päivölän matematiikkalinjalaiset selviytyvät muistakin lukion aineista tavallista paremmin, joten ei heidän yleissivistyksensäkään laajemmista matematiikan kursseista pääse pahemmin kärsimään.

Lopuksi Lumi lohkaisee:

Go-pelaajille taitaa kaikki olla vähän sellaista halki-poikki-ja-pinoon touhua. Intohimoinen pelaaja taitaa pitää koko todellisuutta pelkästään nappuloitten asuttamana kenttänä, jossa voidaan liikkua vain tiettyjen ahtaitten sääntöjen mukaan. Ehkäpä tämä kiihkeä rakkaus go-peliin onkin avain näiden ihmisten mieliin? Ehkä ihmisetkin ovat heille kuin pelin nappuloita, joita voidaan siirrellä sivulle, eteen, taakse. Mutta todellisuus on toinen juttu, siellä ihmiset pomppivat ilmaan ja kaivautuvat maahan ja liikkuvat vinottain tai eivät liiku lainkaan. Silloin go-pelaavan teknokraatin maailmankuva särkyy omaan mahdottomuuteensa.


Mahtaako Luminkin sisällä asua pieni "go-pelaaja" vai miten Lumi on muodostanut tuollaisen halki-poikki-pinoon -näkemyksen gon pelaajista?

P.S. Go jopa niin ahdasmielinen ja laatikkopäinen peli, etteivät sen säännöt salli lainkaan nappuloiden liikuttamista sen jälkeen, kun ne on pelattu johonkin laudan pisteistä! (Ne voidaan vain poistaa vangittaessa.) Interaktiivinen go-oppimateriaali kertoo lisää säännöistä.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu