lauantaina, toukokuuta 31, 2003

Lumi kehottaa minua olemaan stressaamatta painosta. Kiitoksia vain, mutta en minä panostaisi painonhallintaan ollenkaan, ellen katsoisi hyötyjen olevan haittoja suurempia. Muistan hyvin millaista oli olla 100 kilon painoinen. Minulla oli jatkuvasti epämukava olo, tunsin itseni väsyneeksi sekä hengästyin ja hikoilin helposti (erityisesti talvisaikaan tuo oli kiusallista, koska päällysvaatteiden kanssa tuli helposti kuuma, jolloin hiki virtasi) ja minulla oli usein ilmeisestikin korkean verenpaineen takia päänsärkyä. Kun aloin pyöräillä ja käydä kuntosalilla syksyllä 1999, päänsäryt loppuivat muutamassa viikossa. Myös liiasta rasvaisen ruoan syömisestä johtunut jatkuva närästys loppui.

Minä todella pidän olosta, joka minulla on, kun painan alle 80 kiloa. Askel on kevyt eikä minua hengästytä juuri mikään arkiaskare. (Yli 90 kiloisena ja huonokuntoisena saatan kokea lievää hengenahdistusta selälläni maatessani, kun vatsaontelossa olevat läskit puristavat keuhkoja kasaan lisäten pallealihaksiin kohdistuvaa rasitusta.) Todennäköisyys pysyä terveenä korkeaan ikään saakka on suurempi. Tiedän myös näyttäväni paremmalta, mutta vaihtelu on marginaalista välillä 78-88 kg. En ole havainnut minkäänlaisia systemaattisia eroja naisten kiinnostuksessa minua kohtaan painoni vaihdellessa edellä mainituissa rajoissa. Oma ulkonäköni sinänsä on minun itseni kannalta jokseenkin täysin yhdentekevä asia.
Lähinnä radikaalit erot siinä vaikuttavat tapaan, jolla muut ihmiset kohtelevat.

Normaalipainoisena pysyttelemisen hintana ei ole kovin suurta stressiä. Lähinnä on enemmän muistettavaa. Joudun kirjaamaan syömiseni ja liikkumiseni ylös, mutta siinä minulla on jo aika hyvä rutiini. Aika pitkälle pääsee jo sillä, että valikoi tarkemmin, millaista ruokaa kaupasta ostaa. Näläntunteesta en oikeastaan joudu kärsimään, koska kuten aiemmin kirjoitin, liikunta aiheuttaa minulla paljon vähemmän nälkää kuin voi odottaa siihen kuluvan energiamäärän perusteella. Kirjanpito kertoo minulle, kuinka paljon minun täytyy milloinkin liikkua. Liikunta ei ole minusta lainkaan vastenmielistä. Aikaa siihen kylläkin kuluu ja tuo aika on väistämättä pois jostain muusta.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu