maanantaina, toukokuuta 19, 2003

Lumi nimittää lihavia aikamme viimeisiksi kapinallisiksi. Lumin mukaan lihavana oleminen vaatii aikamoista kykyä vastustaa yhdenmukaisuuspaineita. Lihavuudesta seuraa tosiaan sosiaalisia ja monenlaisia muitakin vaikeuksia, mutta pidän erittäin epätodennäköisenä, että syy lihavien valtaenemmistön lihavuuteen olisi halu kapinoida. Ennemminkin moni todella lihava haluaisi kyllä laihtua, muttei pysty siihen, koska ruokahalut ovat liian voimakkaat. Toisia taas lihavuus ei haittaa niin paljon, että heitä kiinnostaisi laihtua, mutta sellaista hullua en ole koskaan tavannut, joka väkisin ahmisi itsensä superläskiksi ja pysyisi sellaisena vain tehdäkseen statementin. (Muutama vuosi sitten ajattelin kyllä itse testata, millaista olisi olla yli 130 kiloinen. Tulin toisiin ajatuksiin, kun tajusin että sellainen jättää pysyvät jäljet, koska nahka venyy. Toiseksi minusta tuntui liialliselta uhrata tuollaisen läskivuoren keräämiseen ja poislahduttamiseen tarvittavat 2-3 biologisesti arvokkaimpiin kuuluvaa vuottani.)

Sitä paitsi sosiaalinen paine vaikuttaa lihavuutta ehkäisevästi melko tehottomasti, koska se kohdistuu vain lihavuuden perussyyn, ahmimisen, seuraukseen eikä itse ahmimiseen. Minä luulen, että erittäin moni ahmatti jättäisi ahmimatta, jos päivän normaalipainoisena pysymiseen riittävän kalorimäärän syömisen jälkeen jokaisen suupalan nauttimisen jälkeen joutuisi pilkattavaksi ja nöyryytettäväksi.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu