keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2003

Börtsi väitti "luonnontiedeuskovaisten" olevan tunnevammaisia kuutiopäitä jotka halveksivat tunteita (omiaan) ja vain haluavat pakkomielteenomaisesti hallita kaikkea.

En minä ainakaan halveksi tunteita tai aistillisuutta. Päin vastoin, miellyttävien ja nautinnollisten tunteiden (ja aistimusten) kokeminen on minulle suorastaan hyvän elämän määritelmä. Pyrin kokemaan mahdollisimman paljon nautintoa ja iloa jaä mahdollisimman vähän tuskaa ja murhetta. Kannatan rationaalisten menetelmien käyttämistä tuon päämäärän saavuttamiseksi, koska ne ovat nähdäkseni tehokkaimpia. Rationaalisten menetelmien soveltamiseksi rationaalisen ajattelun omaksuminen on välttämätöntä. Tähän kuuluu se, että optimoin olotilaani pitkällä aikavälillä. Välittömistä mielihyvän ja ilon lähteistä on joskus kieltäydyttävä myöhemmin saavutettavan palkinnon vuoksi. Koska elämänfilosofisena lähtökohtanani on rationaalinen hedonismi, itsekurilla ja siten joidenkin impulssien ja halujen hillitsemisellä tai tukahduttamisella on minulle välinearvoa muttei itseisarvoa. Jos esimerkiksi tietäisin voivani syödä lihomatta tai korvaamatta kunnon ruokaa litran jäätelöä tai useita hampurilaisia päivässä, tekisin niin. Joudun siis hillitsemään ja joissain tilanteissa kokonaan tukahduttamaan ruokahaluani.

Kannatan lämpimästi luonnontiedettä, koska sen hedelmät ovat osoittautuneet täysin ylivertaisiksi hedonistisiin päämääriin pyrkimisessä kilpaileviin menetelmiin, kuten uskontoon, verrattuna. Uskonnon suuri suosio toki osoittaa, ettei se ole aivan huono menetelmä. Uskonto voi tyydyttää ihmisen joukkoon kuulumisen tarvetta, lievittää pelkoja, ja tarjota lohdutusta onnettomuuksien sattuessa. Uskonnot ovat kuitenkin myös vallankäytön välineitä ja useimpiin uskontoihin sisältyy myös kustakin erityisestä uskonnollisesta yhteisöstä riippuen eri määrä pelottelua ja ahdistavaa kollektivismia. Minusta näyttää sitä paitsi siltä, että uskonnollisuuden emotionaalinen laatu määräytyy usein paljolti itse kunkin tunne-elämän perussävystä riippumatta uskonnon opillisesta sisällöstä. Useimpia uskonnollisia oppeja on mahdollista tulkita mielivaltaisen monilla tavoilla, joista jokainen käytännössä valitsee itselleen parhaiten sopivan. Jos esimerkiksi jollekulle ankarissa syyllisyyden ja kelvottomuuden tunnoissa vellovalle kristitylle annettaisiin serotoniinin takaisinoton estäjiä, hänen hengellisyytensäkin muuttuisi todennäköisesti valoisampaan suuntaan.

----

Panu puuttui edellisessä merkinnässäni käyttämääni sanaan litmustesti, joka on, kuten hän sanoo, virheellistä kielenkäyttöä. Oikea suomenkielinen termi on tosiaan lakmustesti. Nyt kun asiasta on puhe, niin muistankin yläasteen kemianopettajani Heimo Olervon demonstroineen happamuuden mittaamista lakmuspaperilla. Litmustesti ei pesiytynyt sanastooni englanninkielisestä tekstistä vaan Kokkarisen Ilkan taannoin kirjoittamasta artikkelista, jossa hän esitti kriteerin, jolla voi ratkaista kuuluuko henkilö "humanistien" joukkoon.

Mainittakoon vielä, etten ole koskaan erehtynyt suomenkielisessä tekstissä kutsumaan smaragdia emeraldiksi, en kaliumia potassiumuksi enkä natriumia sodiumiksi. En ole koskaan harrastunut kemiaa, joten minulla ei ole siitä lukiotason laajoja kursseja parempaa tietämystä muttei kyllä huonompaakaan (osa mm. orgaanisten aineiden ryhmittelystä ja rakennekaavoista on painunut unholaan, mutta tiedän mistä ne tarvittaessa löytyvät). Englanninkielinen ainenimistö on tullut minulle vähitellen tutuksi vasta viime aikoina lukiessani liikunnan fysiologiaa käsitteleviä englanninkielisiä artikkeleja. Suosittelisin, että Panu keskittyisi kritiikissään jatkossa seikkoihin, jotka ilmenevät teksteistäni eikä vetäisi liiaksi oletuksia takataskustaan. On tietysti ihan kiva, että hän korjaa kielivirheitäni, mutta omituisen paljon hän niihin tuhlaa ruutia.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu