perjantaina, kesäkuuta 27, 2003

En ymmärrä täysin puhetta tunteen ja järjen ristiriitaisuudesta. Järki liittyy ainakin omassa kielenkäytössäni kognitioon, siis tietämiseen ja ymmärtämiseen. Tunne taas on affekti tai emootio, siis kimppu tietynlaisia aistimuksia, joilla on kognitiivinen sisältö. Esimerkiksi viha on kaikkien siihen liittyvien hermoston toiminnallisten muutosten aistimista kehossa ja vihan aiheuttajaan kohdistuvia tietoisia vihamielisiä ajatuksia. On toki mahdollista ajatella aistimatta kehossa mitään erityistä, mutta on nähdäkseni mieletöntä väittää, että tunne ja ajattelu ovat vastakohtaisia, koska tunne sisältää aina myös kognitioita. Tunne ilman järkeä on pelkkää aistimista.

Omassa arkipuheessani en koskaan puhu tunteista ja järjestä vastakohtaisuuksina. Ajatukset laukaisevat tunteita ja tunteet herättävät ajatuksia. Ne ovat osa samaa tajunnanvirtaa. Toki äärimmäisen voimakkaisiin aistimuksiin yleensä liittyy vain hyvin yksinkertaisia tai sekavia ajatuksia. Itse muistan todella harvoin joutuneeni tilanteisiin, joissa olisin ollut niin kiihtyneessä tilassa, että ajatukseni olisivat täysin puuroutuneet.

Arkipuheessa usein sekoitetaan tunne ja intuitio. Yleensä sekaannusta ei tule, koska on asiayhteyden perusteella selvää kummasta on kysymys. Intuitio tarkoittaa tietämistä tai ymmärtämistä, joka ei sisällä tietoista järkeilyä. Yleensä intuitio perustuu aikaisempaan kokemukseen tai vaistoihin, joiksi kutsun myötäsyntyisiä reagointitapoja. Joskus intuitio voi sisältää asioiden yhdistämistä huomiokynnyksen alapuolella. Tällainen intuitio voi olla luonteeltaan luovaa.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu