maanantaina, kesäkuuta 30, 2003

Humanismista on kovasti keskusteltu monessa blogissa. Ilkka viljelee "humanismia" kattokäsitteenä, johon kuuluu jos jonkinlaista ei-kristillistä hörhöä irrationalistia ja huuhaa-aatteiden kannattajaa. Amerikan Humanistiliiton johtaja Frederick Edwords vastaa kysymykseen mitä on humanismi seuraavasti:



What is humanism?
The sort of answer you will get to that question depends on what sort of humanist you ask!

The word "humanism" has a number of meanings, and because authors and speakers often don't clarify which meaning they intend, those trying to explain humanism can easily become a source of confusion. Fortunately, each meaning of the word constitutes a different type of humanism -- the different types being easily separated and defined by the use of appropriate adjectives. So, let me summarize the different varieties of humanism in this way.

Literary Humanism is a devotion to the humanities or literary culture.

Renaissance Humanism is the spirit of learning that developed at the end of the middle ages with the revival of classical letters and a renewed confidence in the ability of human beings to determine for themselves truth and falsehood.

Cultural Humanism is the rational and empirical tradition that originated largely in ancient Greece and Rome, evolved throughout European history, and now constitutes a basic part of the Western approach to science, political theory, ethics, and law.

Philosphical Humanism is any outlook or way of life centered on human need and interest. Sub-categories of this type include Christian Humanism and Modern Humanism.

Christian Humanism is defined by Webster's Third New International Dictionary as "a philosophy advocating the self- fulfillment of man within the framework of Christian principles." This more human-oriented faith is largely a product of the Renaissance and is a part of what made up Renaissance humanism.

Modern Humanism, also called Naturalistic Humanism, Scientific Humanism, Ethical Humanism and Democratic Humanism is defined by one of its leading proponents, Corliss Lamont, as "a naturalistic philosophy that rejects all supernaturalism and relies primarily upon reason and science, democracy and human compassion." Modern Humanism has a dual origin, both secular and religious, and these constitute its sub-categories.

Secular Humanism is an outgrowth of 18th century enlightenment rationalism and 19th century freethought. Many secular groups, such as the Council for Democratic and Secular Humanism and the American Rationalist Federation, and many otherwise unaffiliated academic philosophers and scientists, advocate this philosophy.

Religious Humanism emerged out of Ethical Culture, Unitarianism, and Universalism. Today, many Unitarian-Universalist congregations and all Ethical Culture societies describe themselves as humanist in the modern sense.



Aatehistoriallisesti humanismia kuvaa parhaiten järkeä ja valistusta korostava vapaa-ajattelu, joka hylkää mystiikan ja uskonnon auktoriteetin. Näiden ihanteiden ei luulisi olevan Ilkallekaan kovin vieraita.

Jos nyt kuitenkin tarkastellaan millaiset ihmiset nykyään usein kutsuvat itseään humanisteiksi, ei ole ihme, että järkevän ihmisen alkaa tehdä mieli sanoutua irti humanismista. Esimerkiksi Lumi Adela varmastikin pitää itseään humanistina. Onhan hän tietääkseni kirjallisuustieteen jatko-opiskelija. Lumi Adela kirjoitti nettipäiväkirjassaan 28.6. seuraavasti: Olen lueskellut Gaarderin "Mayaa" aikani kuluksi ja siinä sanottiin niin osuvasti, että maailman ja ihmisen tosiolemus ja merkitys on aivan hyvin voitu selittää jo jossakin tuhansia vuosia vanhassa myytissä. Ja että tieteellisen ajattelun aika saattaa itse asiassa olla ohi. Kuulostaa varmasti vallankumoukselliselta ajatukselta, mutta jos tahdotte väitellä mielessänne Gaarderin kanssa niin suosittelen lukaisemaan tuon jokaisen evoluutiosta, filosofiasta ja mytologiasta kiinnostuneen yöpöytäromaanin. Jos tuollainen ajattelu alkaa olla humanistiksi itseään nimittävien joukossa yleistä, niin järkevien humanistien taitaa olla viisainta kokoontua jonkin toisen lipun alle. Toinen vastenmielinen, joskin humanismin aatteen ytimen kannalta epäolennainen piirre on kirjallisten intellektuellien piireissä yleinen kulttuuripessimismi.

Transhumanistien joukossa vipeltää jos jonkinlaista auringonpistoksen saanutta tulevaisuushörhöä, mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa, että transhumanismissa lienee perspektiiviä vielä 3000-luvullekin ja ehkä pidemmällekin. Lainataanpa Greg Burchia: Transhumanists advocate continuing the progressive transformation of the human condition, especially (but not exclusively) through technological means. The word transhumanism consciously evokes the tradition of humanism, i.e. the secular view of man as the "center" of the moral universe. However, transhumanism goes beyond humanism, because it does not accept some immutable, fundamental "human nature" as a given, but rather looks to continuing -- and accelerating -- the process of expanding and improving the very nature of human beings themselves.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu