tiistaina, kesäkuuta 24, 2003

Ilkka pelasi aikoinaan gota TTgoK:ssa. Ilkka sanoi go-pelin opettavan objektiivista todellisuutta. Luulen hänen tarkoittaneen tuolla nimenomaan sitä, että go pakottaa luopumaan katteettomista toivekuvitelmista.

Toivekuvitelmiin takertuminen on gossa erityisen vaarallista. Andrew Feenbergin artikkelissa Nobel-kirjailija Yasunari Kawabatan romaanista The Master of Go (Meijin) asia ilmaistaan selkeästi:



Insofar as the players identify completely with the situation of the board, i.e., with the "whole," they can assume their role unreservedly and carry it out apart from any concern with survival or victory. This no-mind is not a mystical unconsciousness, but a consciousness that has become one with the formal requirements of the activity frame and that sees its role within that frame as in some sense "logically" entailed rather than personally motivated.



Muistan itsekin lukuisia kertoja sortuneeni turnauspeleissä ratkaiseviin virheisiin kärsimättömyyden, pelon, ahneuden tai itsetyytyväisyyden takia. Toisaalta muistan millaisessa mielentilassa olen pelannut kaikkein parhaat turnauspelini. Noissa peleissä en oikeastaan ajatellut pelin lopputulosta lainkaan. Silloin vain tuntui helpolta sopeuttaa pelityyli kulloisenkin tilanteen vaatimuksiin.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu