torstaina, kesäkuuta 12, 2003

Sinulle jota en vielä tunne -blogin pitäjä kirjoitti lapselle ominaisesta rikkaasta mielikuvituksesta. Hän käytti sitä argumenttina keskustelussa, johon en sinällään puutu lainkaan. Kiinnitin huomiota vain tuohon kuviteltuun lapsen mielikuvituksen rikkauteen.

Todellisuudessa lasten mielikuvitus on useimmiten pelkkää holtitonta ja sekavaa assosiointia, jossa ei ole mitään päätä eikä häntää. Tämä johtuu siitä, että lapsilla ei ole kokemattomuuden ja neurologisen kypsymättömyyden takia riittävästi tietoa, keskittymiskykyä eikä älyllistä kapasiteettia, jotta he voisivat tehdä todella syvällisiä oivalluksia ja keksintöjä. Mitä pienempi lapsi on, sitä vähemmän hänen aivoituksissaan ja touhuissaan on mitään mielekästä sisältöä. Ihmisillä on vain taipumus kiinnittää erityisen paljon - joskus jopa suhteettomasti - huomiota lasten aikaansaannoksiin juuri silloin, kun niissä on kerrankin jotain objektiivisesti katsoen mielenkiintoista. Kaiken epäpätevyytensä kompensaatioksi lapset ovat söpöjä eli hoivaamishalua herättäviä. He ovat lisäksi kaikessa kömpelyydessään hassuja kuin jotkut sirkuseläimet. Lasten viihdearvo ja rakastettavuus motivoi aikuisia huolehtimaan lapsista, kunnes he ovat itse tarpeeksi kompetentteja selviytymään omillaan.

Ihmisten luovuus ei millään tavoin kuihdu aikuiseksi kasvettaessa. Päinvastoin, siitä tulee syvempää, vivahteikkaampaa ja mielekkäämpää. Sen, että ihmiset tuottavat aikuisena suhteellisesti vähemmän uutta kuin lapsena, kompensoi aikuisten luovuuden hedelmien ylivertainen laatu.

Lapsuuden ihannoinnin taustalla on rousseaulainen jalon villin myytti. Sen mukaan ihmiset ovat syntyjään jaloja ja viisaita olentoja, mutta paha ja korruptoitunut yhteiskunta turmelee heidät. (Ei muuten heti tule mieleen voimallisempaa jalon villin myytin tunnustusta kuin Pelle Miljoonan kappale Juokse villi lapsi.) Tosiasia on, että ihmiset eivät ole aivan elämänsä alussa tietoisia mistään muusta kuin itsestään ja omista tarpeistaan. Kaikenlainen muiden huomioon ottaminen ja tarpeentyydytyksen lykkääminen täytyy heille vähitellen opettaa, vaikka heillä siihen useimmiten kyllä siihen onkin melko hyvät perinnölliset edellytykset joitakin harvoja mahdollisesti fysiologisista syistä johtuen psykopaattisia yksilöitä lukuun ottamatta.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu