torstaina, heinäkuuta 10, 2003

Henry pohdiskelee vapaata tahtoa. Me fysikalistit emme usko mihinkään fysikaalisen todellisuuden syy- ja seuraussuhteista vapaan tahdon olemassaoloon. Fysikalistinen kanta ei tietenkään implikoi mitään, millä olisi yhteiskunnallisia tai moraalisia seurauksia. Rikosoikeudellinen vastuu on fysikalistille täysin mielekäs käsite. Ihmiseltä, joka tietää, mitä tekee, on mielekästä vaatia itsehillintää rikollisista teoista pidättäytymiseksi, koska normaaleilla ihmisellä on kyky hillitä impulssejaan. Se, että tuo kyky perustuu tietenkin viime kädessä aivojen rakenteeseen ja toimintaa, on täysin epäolennaista.

Henry soveltaa mielestäni oudosti vapaan tahdon käsitettä:
Erona eläimeen ihmisellä on vapaan tahdon mahdollisuutena toimia viettejään vastaan, jos nuo vietit johtavat huonoon lopputulokseen pitkällä tähtäimellä. Tuon vapaan tahdon mahdollisuuden suuruus riippuu ihmisen tahdon voimakkuuden suuruudesta verrattuna hänen viettinsä voimakkuuteen. Jos ihmisen on impulsiivinen, voimakasviettinen ja heikkotahtoinen, niin hänellä ei juurikaan ole vapaata tahtoa. Maailmassa ei olisi juurikaan lihavia ihmisiä, jos ihmisillä olisi vapaa tahto. Ihminen voi siis toimia jossain määrin vapaan tahdon mukaan omaa viettiään vastaan, mutta ei käytännössä juuri ollenkaan omaa kuviteltua etuaan vastaan. Ihmisellä on siis hiukan vapaata tahtoa, mutta kuitenkin paljon vähemmän, kuin mitä yleisesti luullaan ja miten lainsäädäntöteknisesti on päätetty.
Minä taas näkisin, että ihmisen kaikkien tekojen motiivit ovat pohjimmiltaan irrationaalisia siinä mielessä, että ne kaikki palautuvat vietteihin. Esimerkiksi ruokahalunsa vastaisesti toimivaa laihduttajaa ei suinkaan motivoi mikään metafyysinen vapaa tahto vaan jokin yhdistelmä sosiaalisen hyväksynnän tarvetta ja itsesuojeluvaistoa. Onnistunut laihduttaminen edellyttää kykyä hillitä ruokahalua ja kykyä kuvitella mielessään riittävän elävästi ja vakuuttavasti laihduttamisesta tulevaisuudessa koituvat hyödyt, siis tehdä ne nykyhetkessä läsnäoleviksi. (Toki laihtumiseen johtava toiminta voi olla itsessäänkin palkitsevaa, kuten liikunta.)

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu