tiistaina, heinäkuuta 08, 2003

Minulla on keskimääräistä erittäin paljon parempi kyky oppia ääntämään erilaisia äänteitä ja puhua erilaisilla intonaatioilla. Tämä kyvyn todisteena ovat lukuisat englantia äidinkielenään puhuneet, jotka ovat luulleet minua maanmiehekseen. Kerran esimerkiksi yhdet amerikkalaiset, joiden kanssa juttelin mikroluokassa TTKK:lla, ihmettelivät hyvää suomenkielentaitoani, kun olivat kuulleet minun puhuvan paikalle sattuneiden kaverieni kanssa suomea. Ruotsalaisia en pysty huijaamaan pääosin siitä syystä, ettei ruotsin sanavarastoni ole tarpeeksi suuri, vaikka kieliopin hallitsenkin hyvin ja pystynkin muodostamaan ruotsinkielisiä lauseita erittäin sujuvasti. (Siitä kiitos sekä yläasteen että lukion ruotsinopettajilleni, Irja Kuroselle ja Raili Heiskaselle, jotka molemmat ovat huippupäteviä kieltenopettajia.) Lisäksi ruotsalaisilla on taito kuulla pitkään Ruotsissa asuneen suomalaisten siirtolaistenkin puheesta pienimmätkin vivahteet, joista heidät tunnistaa suomalaisiksi. Saksan taitoni on huimasti tyhjää parempi, mutta varsin ruosteinen. Saan jotain tolkkua lehtitekstistä ja pystyn vaihtamaan ajatuksia, jos tingin rankasti kieliopillisestä oikeellisuudesta. Kolmen mainitun kielen lisäksi osaan pikkiriikkisen japania ja venäjää. Lisäksi, koska minulla on ollut aina mielenkiintoa sanojen etymologiaan, sain yllättäen Italiassa ollessani osasta lehtitekstejä tolkkua englannin ja italian yhteisen latinalaisperäisen sanastopohjan avulla.

Neliseni vuotta sitten päätin käyttää foneettista kykyäni pilailutarkoituksessa hyväkseni ja laitoin deitti.netiin ilmoituksen. Esiinnyin Exmoor-nimiseltä, Englannin lounaisrannikolla Devonshiressä sijaitsevalta pikkupaikkakunnalta kotoisin olevana Mark Johnsonina, joka opiskeli tietotekniikkaa Cambridgen yliopistossa ja oli TTKK:lla vaihto-opiskelijana. Valitsin eteläenglantilaisen pikkupaikkakunnan, koska en tunne Pohjois-Englannin murteita tarpeeksi hyvin ja koska halusin välttää tilanteen, jossa suomalaisella Englannissa kielikursseilla olleella olisi parempi paikallistuntemus paikkakunnasta, jolta väittäisin olevan kotoisin. Opettelin kunnan www-sivulta muutamia perusfaktoja, jotta tietäisin "kotikunnastani" edes jotain. Todellisuudessa olen viettänyt Englannin maaperällä alle 24 tuntia ja siitäkin suuren osan transit-hallissa.

Ilmoitukseeni vastasi kaksi suomalaista nuorta naista. Ensimmäinen, jonka tapasin, oli englannin kääntämisen viidennen vuoden pääaineopiskelija. Juttelimme niitä näitä mm. tytön Skotlannin vaihto-opiskeluvuodesta. Huomasin, että hän tarkkaili kielenkäyttöäni. Yhdessä vaiheessa hän huomasi, kun olin vahingossa käyttänyt sanaa "cell phone" brittiläisen "mobile phonen" (tiedän, alkeellinen virhe) asemesta. Kuittasin asian sillä, että pitkäaikainen oleskelu Suomessa rappeuttaa kieltä, koska niin monet suomalaiset ovat oppineet englantinsa amerikkaisista televisiosarjoista. (Tuo ei ollut kokonaan mielikuvitukseni tuotetta. Yksi lukion englannintunnilla vieraillut australialainen heppu puolusteli itse huomaamiaan kielivirheitään sillä, että suomalaisten englanninpuhujien seura on omiaan rappeuttamaan hänen kieltään.)

Parin oluen jälkeen siirryimme elokuvateatteriin. Olin jo ennen treffejä suunnitellut vieväni tytön katsomaan yhtä aivan erityisesti tilanteeseen sopivaa elokuvaa. Nimittäin elokuvaa nimeltä The Talented Mr Ripley . Elokuvan päähenkilö Mr Ripley on huijari, joka tekeytyy rikkaaksi perijäksi, ja joutuu mitä erikoisimpiin pulmatilanteisiin selvitäkseen itse luomiensa valheiden verkostossa. Elokuvan jälkeen juttelimme vähän aikaa ja menimme koteihimme. En ottanut häneen enää yhteyttä, koska olisin varmasti ennen pitkää paljastunut.

Toisella kerralla teeskentelin samaa tyyppiä yhdelle vuoden au pairina USA:ssa olleelle. Esitys meni kaikesta päätellen aivan täydestä. Yhdessä vaiheessa paljastin olevani suomalainen. Tyttö meni erittäin hämilleen. Siinä vaiheessa pyysin anteeksi ja poistuin paikalta.

Koko homman tarkoitus oli ainoastaan testata kielitaitoani. Kumpikin tapaamistani suomalaistytöistä selvästikin halusi juttuseuraa syntyperäisestä englannin puhujasta. Jälkimmäinen saattoi olla etsimässä jotain muutakin, mutta se ei käynyt millään tavalla ilmi keskustelumme aikana. Kumpikin tapaaminen sisälsi vain mukavaa juttelua eikä tarkoituksenani ollutkaan mikään muu, koska se olisi ollut nähdäkseni epäeettistä. Että semmoinen teekkaripila sillä kertaa.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu