tiistaina, heinäkuuta 22, 2003

Panu haukkuu minua laiskaksi ja tyhmaksi, kun en osaa venajaa. Lahjojeni maaralle en voi mitaan, mutta en mielestani ole keskimaaraiseen ihmiseen verrattuna laiska opettelemaan kielia. Opettelen koko ajan venajaa, mutta osaan sita viela melko vahan. Osaan hyvin englantia, pystyn puhumaan melko sujuvaa ja virheetonta ruotsia ja ymmarran saksaa tarpeeksi hyvin kyetakseni ymmartamaan sanomalehtiartikkeleiden sisallon paakohdittain. Ruotsintaitoni on tahanastisessa elamassani osoittautunut taysin redundantiksi viestintavalmiuksien kannalta. Ikava kylla.

Panu tuntui kasittaneen, etta kannattaisin suurempaa kielinormien keskitettya ohjausta ja kehittamista. Tassa han on vaarassa. En kannata yhtaan sen suurempaa ohjausta kuin nykyinenkaan. Siten hanen stalinismiheittonsa menevat taysin metsaan. Toinen juttu on, etta Panu antoi ymmartaa, etta mielestani olisi ollut toivottavaa, etta tulevaisuudessa suomen kieli korvattaisiin jollain maailmankielella ja Suomen kansallinen kulttuuri jollain virtuaali-Amerikalla. Tama on tietenkin taytta hopo hopoa. Mina kirjoitin pitavani toivottavana, etta englannin asema kansainvalisen kanssakaymisen kielena vahvistuisi entisestaan.

Panun vastine naytti rajuudessaan ja virhetulkintoineen osin tarkoitushakuiselta vittuilunaiheiden hakemiselta. Se, etta han selostaa vastineessaan omasta kielestaan maailmankielen luopuneen Irlannin tilannetta, on toki itsessaan ihan mielenkiintoista, mutta vaite, etta mina olisin esittanyt suomenkielesta luopumista on taysin asiatonta olkiukkojen rakentelua.

Koko englantia koskevassa kommentissani puhuin vain sen kaytosta kansainvalisena kommunikaatiovalineena. Mina en kasita mika muu kuin melkoinen huolimattomuus tai tarkoitushakuinen vaaristely voi saada jonkun esittamaan, etta olisin halunnut suomen korvautuvan Suomessa jollain muulla kielella. Silloin, kun eurooppalaiset puhuvat keskenaan enemman tai vahemman huonoa englantia yhteisena kielenaan, kuten taalla gon EM-kisoissa kokousten tyokielena tai baarissa pelien jalkeen istuttaessa, kyse on todellakin vain kommunikaatiovalineesta eika mistaan muusta. Totta helvetissa mina sen tiedan, etta aidinkielilla, murteilla ja slangeilla on oma merkityksensa sosiaalisen erottautumisen ja yhteenkuuluvuuden merkitsijana. Tuonhan nyt jokainen tietaa omasta arkikokemuksestaan.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu