maanantaina, heinäkuuta 07, 2003

Passini on nyt Venäjän Federaation konsulaatin hellässä huomassa. Vein viisumianomuksen Euroopan Go-kongressia varten. Asian olisi voinut hoitaa postitsekin, mutta nyt ei ollut aikaa odotella. Lomakauden ruuhkasta huolimatta homma hoitui melko nopeasti ja kivuttomasti. Tiskin takana oli erinomaista englantia puhuva kaunis, avulias ja ystävällinen nuori virkailijatyttö. Muistutus siitä, että oltiin venäläisen viranomaistoiminnan piirissä, oli turvamiehen virkaintoinen käytös. Hän paimensi jo portin ulkopuolella jonottavia ihmisiä siistiin jonoon. Sisällä minä näytin automaatin minusta ottamia valokuvia takanani seisseelle juttukumppanilleni. Näytin kahdessä noista kuvista vähämieliseltä, yhdessä seinähullulta fanaatikolta ja yhdessä normaalilta. Nauroimme kuville äänekkäästi. Vartija syöksähti heti paikalle, taputti käsiään ja teki kädellä puhumista tarkoittavan eleen. Luin talvella kirjan Venäläiset amerikkaisen silmin, joka kertoi monenlaisia havaintoja arkipäivän elämästä 1970-luvun Neuvostoliitossa. Ehkä tuo kokemukseni oli esimerkki venäläisten virallisten auktoriteettien paimentavasta suhtautumisesta hallittaviaan kohtaan, jollaisesta kirjan kirjoittaja mainitsi muutamassa kohdin.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu