sunnuntaina, heinäkuuta 20, 2003

Saavuin eilen yojunalla Tsherepovetsista Pietariin. Natalian eno ja tati veivat minut autolla uudelta Ladozhkaja-asemalta Petrodvoretsiin kongressipaikalle. Onneksi, koska jo automatkakin kesti aika kauan.

Sunnuntaina 13.7. saavuimme Tsherepovetsiin 6.18. Vastassa oli Natalian aiti. Menimme taksilla kotiin. Menimme aamiaisen jalkeen nukkumaan. Junassa ei oikein saanut nukuttua. Valittomasti Tsherepovetsin lansipuolella radan varressa on teollisuusalue, jossa ovat kemian- ja metalliteollisuuskombinaatit. Tehdasalue on noin 15 kilometria pitka. Paivan maksimilampotila oli 29 astetta. Olisi loistava pyorailykeli.

Maanantaina 14.7. oli 28 astetta. Asuminen on Venajalla halpaa vain Neuvostoliiton aikana tyopaikkansa kautta asunnon saaneille. Kayttomaksu on muutama kymmenen euroa kuukaudessa. Vuokratasoa en tieda, mutta Pietarin lahioiden asuntojen neliohinta on keskimaarin kuulemma 300-500 euroa. Keskustassa noin 1700 euroa. Pienemmissa kaupungeissa asunnot ovat halvempia, mutta silti kalliita paikalliseen palkkatasoon nahden, joka on keskimaarin 300 euroa kuussa. Nykyaan on olemassa kiinnelainajarjestelma, mutta lainaa annetaan ankarilla ehdoilla vain noin viideksi vuodeksi kuulemma korolla, joka vaihtelee 8 - 25 % valilla. Tavallisella ihmisella ei siis ole mitaan toivoakaan asunnon ostamisesta lainarahalla. Siksi aika moni yli kolmekymppinenkin joutuu asumaan vanhempiensa nurkissa. Taloudellinen vakaus on elintason nousun kannalta siis aivan valttamatonta.

Tsherepovetsin kaupungin liikennelaitoksella ja yksityisilla liikennoitsijoilla on kaytettyna ostettuja busseja joka puolelta Lansi-Eurooppaa. Nain muutaman entisen TKL:n bussin, joissa oli vaakunat tallella. Lyttylan liikenne Oy:lta ostetut bussit ovat erittain tavallisia.

Kavimme maanantaina Natalian veljen ja veljenvaimon perheen luona kylassa. Veli osaa englantia kohtalaisen hyvin ja veljen vaimo on englanninopettaja. Pelasin poikien, 6 ja 8, kanssa poytajaakiekkoa.

Tiistaina 15.7. mentiin mokille. Lampotila varjossa oli 31 astetta. Uitiin joessa. Pelasin veljenpoikien Mitjan ja Tjoman kanssa jalkapalloa. Venalaiset nuoret eivat muuten kay kesatoissa vaan pelkastaan oleilevat kesalomansa ajan.

Keskiviikkona 16.7. Mentiin saunaan. Joku paikallinen kirvesmies oli rakentanut banjan palkkanaan nelja pulloa votkaa, noin euron kappalehinnaltaan. Kyseessa oli perheen puolituttu. Sellaisen saunan voisi rakennuttaa kuulemma noin 5000 ruplalla eli alle tonnilla vanhaa suomalaista rahaa. Vastaava hirsirakenteinen sauna maksaisi Suomessa ehka noin 2000 euroa. Oli tuulista ja lampotila oli 24 astetta.

Saunan jalkeen haastoin pikkupojat koydenvetoon. Mina pidin vasemmalla kadella noin metrin pituisen kepin toisesta paasta. Mitja, 8, Tjoma, 6, ja naiden kaveri Roma, 8, kiskoivat taysin voimin asentoaan vaihdellen toisesta paasta. Kisa oli todella hupaisan nakoista.

Torstaina 17.7. isapuoli ja Natalian lahtivat viemaan minua asemalle. Kaytiin kaupassa ja kaupungilla katsomassa paikkoja. Luin paivalla loppuun Frank McCourtin Amerikan Ihmemaan. Nukuin pitkaan. Edellisena iltana Natalian isapuoli innoistui tarjoilemaan votkaa.

Perjantaina 18.7. oli taas aurinkoista. Lampotila 28 astetta. Tsherepovetsissa, 320 000 asukasta, nain tasan asuntorakennustyomaan. Tsherepovetsin kirkko oli kaunis. Alueen tiestoa on Natalian mukaan parannettu aika paljon viime aikoina. Pietarin yojunani lahti kello 22.

Lauantaina 19.7. saavuin 7.50 Pietariin. Ilmoittautuminen kongressiin ja kaikki paperisota oli ohi kello 11 mennessa. Kavimme muutaman pelaajan kanssa vilkaisemassa tsaarin kesapalatsia Petrodvoretsissa. Olin toinen kongressiin ilmoittautunut.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu