torstaina, elokuuta 21, 2003

Olen Paavo Lipposesta samaa mieltä kuin Panu. Lipposen ongelma tuntuu olevan, että Suomi on hänelle liian pieni. Paavo haluaisi isojen poikien pöytään ja sehän ei järjesty muulla tavoin kuin liittämällä Suomi Natoon yms. isojen poikien kerhoihin.

Paavo Lipponen on ylimielinen. Hän on jonkinlaisella ison talon isäntä -tripillä. Lipponen nimittää itseään Moosekseksi, mikä ainoastaan alleviivaa sitä, että häneltä puuttuu karismaa todella vahvan johtajan roolia varten. Hyvä niin, koska Suomessa ei tarvita mitään vahvoja johtajia. Juuri nyt, kun kekkoslaisuus alkaa olla karistettu harteilta, ei tarvita uusia kekkosia. Ei siis ollut suuri ihme, että sosiaalidemokraatit hävisivät vaalit.

Olen järjestötoiminnassa huomannut, että suomalaiset ovat usein autoritäärisempiä kuin esimerkiksi ruotsalaiset. Tämä ilmenee siten, että vaikka ihmisillä olisikin kritisoitavaa ja uudistusehdotuksia vallitsevaan järjestykseen, uudistukset menevät harvoin läpi, koska ihmiset pelkäävät kuollakseen konflikteja. Konfliktien välttelystä on ikävä kyllä seurannut, että kulttuuri, jossa osattaisiin ratkaista konflikteja asiallisen keskustelun ja demokraattisen päätöksentekoprosessin kautta on kehittynyt huonosti. Jos konflikti syntyy, seuraa ohipuhumista, kuuntelemattomuutta, tuottamuksellista huonoa argumentointia ja muunlaista keskustelua sabotoivaa toimintaa.

Olen myös huomannut itse havainnoimalla, että Itä- ja Etelä-Euroopan järjestöissä toimitaan vielä huonommin. Italiassa ihannoidaan röyhkeyttä ja oveluutta. Venäläiset ovat vallanhimoisia ja ahneita. Kaikkein köyhimmissä Itä-Euroopan maissa on itäeurooppalaisuuden lisäksi myös suurehkot taloudelliset kannusteet huijaamiseen. Arvelen, että kaikkein paras järjestökulttuuri Euroopassa on Skandinaviassa (ei Suomessa) ja Britanniassa.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu