torstaina, syyskuuta 11, 2003

Panu kirjoittaa vastustavansa "markkinavoimaorjuutta". Ymmärrän kyllä mitä hän ajaa tuolla takaa, mutta itse termi on aika hämärä, koska markkinoissa itsessään ei ole mitään sen orjuuttavampaa kuin missään muussakaan niukkuudenjakosysteemissä. Kaikenlainen "orjuutus" toimivilla ja vapailla markkinoilla seuraa toimijoiden erisuurista markkina-arvoista. Taloudellisten markkina-arvojen erisuuruudet johtavat taloudelliseen eriarvoisuuteen ja seksuaalisten markkina-arvojen eriarvoisuudet johtavat seksuaaliseen eriarvoisuuteen. Molemmat ovat suuria onnettomuuden lähteitä lukuisille ihmisille. Tyydyttävä rakkaus- ja seksielämä näyttäisivät olevan välittömästi ruoan, juoman, suojan ja yhteisöön kuulumisen jälkeen eniten ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat tekijät.

Monogamiaihanne on täysin verrattavissa sosialidemokratian ihanteisiin. Vaikka en kannatakaan mitään pakkonaittamista, olen sitä mieltä, että monogaaminen pitkäaikainen parisuhde yleisenä ihanteena on ihmisten valtaenemmistön onnellisuuden kannalta parasta. Monet naisblogaajat ovat sanoneet jotain sen suuntaista, että ATM:ien saamishuolet eivät ole mitään sen rinnalla, että joissakin instituutioissa syrjitään naisia ylimpiin virkoihin valittaessa. Minusta on harvinaisen osuvaa verrata tuota asennetta oikeistolaiseen köyhät-kyykkyyn-rahat-mulle -ajatteluun.

Kokkarisen Ilkan ajattelussa on minusta yksi hyvin vastenmielinen piirre. Nimittäin se, että hän näyttää saavan sadistista mielihyvää yhteiskunnan heikompiosaisten onnettomuudesta. Tuon vahingonilon alkuperä on kyllä minusta sikäli ymmärrettävä, jos Ilkka itse on joutunut kateellisen kognitiivisen alaluokan vihan kohteeksi kouluaikoinaan.

Olen Ilkan kanssa siitä, että kognitiivinen alaluokka ja alaluokka ylipäätään koostuu pääosin parhaimmillaan ihan siedettävistä mutta keskimäärin aika vastenmielisistä ihmisistä. Olen myös sitä mieltä, että yhteiskunnan kannattaa pitää huoli siitä, ettei pääse syntymään holhokkien luokkaa, jossa eletään sosiaaliturvalla ties kuinka monetta sukupolvea. Kuitenkin yritän pitää mielessäni, että ihminen ei itse valitse geenejään sen enempää kuin vanhempiaan tai valittavissaan olevia vertaisryhmiä, joissa kasvaa. Toisin sanoen, roskaväen parissa nuoren ihmisen on vaikeampi, joskin täysin mahdollista, kasvaa kunnon ihmiseksi kuin kunnon ihmisten. Toisaalta keskiluokasta on vaikeampaa, joskin täysin mahdollista, pudota alaluokkaan heikkojen älynlahjojen ja/tai tunne-elämän häiriintyneisyyden takia.

Tarkastelen asiaa rawlsilaisesta oikeudenmukaisuusnäkökulmasta. Ei ole mitään merkitystä johtuuko eriarvoisuus eroista perityssä temperamentissa ja lahjakkuusrakenteissa vai ympäristöstä. Pääasia on, että edellytyksiään ei voi valita ja että ihmistä voi pitää vastuullisena osaansa elämässä vain osittain. Siksi tuottavampien, lahjakkaampien ja motivoituneempien ihmisten orjuuttaminen verottamalla heitä muita ankarammin on eettisesti juurikin oikein. Aivan erityisesti spekuloimalla ja lakiteknisiä porsaanreikiä hyväksikäyttämällä omaisuuksia hankkineiden kova verottaminen on oikein.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu