tiistaina, syyskuuta 09, 2003

Reissu on ohi. Tulin eilen kahdeksan aikoihin kotiin. Jouduin olemaan neljä yötä matkoilla, koska sopivia lentoja ei ollut tai niihin ei saanut paikkaa. Vietin torstai-illan Wienissä keskustaa katsellen. Wienin keskustan etuna on pienuus. Se on halkaisijaltaan vain pari kilometriä, joten kaikki on kävelyetäisyyden päässä. Valitettavasti museot olivat jo kiinni. Wienissähän on vaikka mitä mielenkiintoista. Onhan se entinen Itävalta-Unkarin pääkaupunki ja lukuisten maailmankuulujen taiteilijoiden ja ajattelijoiden kotikaupunki. Wienissä on olutkulttuuri muuten aika heikoissa kantimissa Suomeen verrattuna. Sain tosissani etsimään ja kyselemään aidon paikallisen Bierstuben perään ja lopulta yhden löydettyäni jouduin pettymään valikoiman suppeuteen ja yksipuolisuuteen. Koska digitaalikamerani akku oli tyhjä, katsoin parhaaksi majoittua johonkin ydinkeskustan hotelleista kalleudesta huolimatta, jotta saisin akun ladattua eikä aikaa menisi liikaa hukkaan. Halvimmassa yö olisi maksanut 130 euroa, mutta kahdeksan jälkeen pääsin sinne 90 eurolla.

Aamulla Brnon turnauksen pääorganisaattori Martin Kovarik haki minut autolla lentokentältä. Ei hän toki minua varten tullut vaan Guo Juania. Juan on Alankomaissa 14 vuotta asunut kiinatar, joka on ammattilainen. Järjestäjät maksoivat hänen kulunsa, koska he halusivat mahdollisimman vahvan turnauksen. Matka Brnoon kesti kaksi ja puoli tuntia. Juan on hyvin avoin ja suorapuheinen. Martinin ja Juanin keskustelusta välittyi erittäin selkeä kuva siitä, miten rakennetaan mahdollisimman suuri ja korkeatasoinen go-turnaus. Ammattilaiset ja huippuamatöörit houkutellaan paikalle houkuttelevilla palkinnoilla ja maksamalla matkakustannukset. Amatöörien enemmistö houkutellaan hyvällä organisoinnilla ja tekemällä turnauksesta muistamisen arvoinen. Täytyy luoda turnaukseen ilmapiiri, joka houkuttelee sinne seuraavankin kerran. Tarvitaan jokin houkutteleva sivutapahtuma. On jokseenkin täysin irrelevanttia varsinkin muilta paikkakunnilta matkustaville, onko turnausmaksu 5, 10 ja 20 euroa. Jos turnaukseen osallistuu 100 henkeä, 10 euroa normaalia suurempi osallistumismaksu merkitsee budjetin kasvamista 1000 eurolla. Sillä saadaan maksettua matkakustannukset jo parille kolmelle huippuamatöörille vähän kauempaakin. Kaksi tai kolme Euroopan kärkipelaajaa riittää houkuttelemaan paikalle Suomen huippupelaajat ja todennäköisesti jokusen naapurimaiden, kuten esimerkiksi Pohjoismaiden ja Venäjän (lähialueiden) kärkipelaajista. Mainostin Takapotkua Christian Popille ja Cornel Burzolle. Molemmat hankkivat elantonsa gota opettamalla. Ainakin Cornel oli kiinnostunut Suomeen tulemisesta, jos matkakuluja subventoidaan. Mainitsin lisäbonuksena mahdollisuuden tarjota ryhmäopetusta suomalaisille pelaajille ja laajentaa asiakaskuntaa. Kaikesta huolimatta todella ison ja kansainvälisesti merkittävän turnauksen järjestäminen edellyttää sponsorirahaa. Brnon budjetti oli 10000 euroa. Brnon pelit muuten näytettiin livenä IGS:ssä. Se oli kuulemma aika hyvä juttu sponsorien kannalta vink vink.

Perille saavuttuamme ilmoittauduin. Homma oli nopeasti ohi minun kohdaltani, mutta jonot kasvoivat ja 1. kierros myöhästyi tunnin. Ensi kerralla järjestäjät rakentavat kaksi ilmoittautumispistettä, jotta myöhästymisiltä vältyttäisiin. Turnaushan järjestettiin hotelli Santonissa . Santon on vuonna 2001 uusittu kolmen tähden hotelli, jossa majoittuminen maksoi 25 euroa per yö per henkilö kahden hengen huoneessa. Yhden hengen huoneen hinta oli 40 euroa per yö. Siisteys, palvelu ja ruoka olivat täysin moitteettomia. Oli todella kätevää, kun pelisalit olivat samassa rakennuksessa kuin huoneet. Odottaessa 1. kierroksen alkua kello 16, kävin kaupassa ja hieman kävelyllä hotellin läheisyydessä. Paikat näyttivät siisteiltä ja viihtyisiltä. Rakennukset ja kadut olivat hyvässä kunnossa. Hinnat olivat kuitenkin kaikkialla naurettavan alhaiset. Esimerkiksi hotellissa 200 gramman sisäfilepihviateriasta joutui pulittamaan hieman alle kuusi euroa. Tsekki on siitä eriskummallinen maa, että hinnat ovat kehitysmaan tasoa, vaikka elintaso on aika lähellä Portugalin tasoa. Kaikki on länsimaista paitsi hinnat. Minä menen Tsekkiin uudestaan vielä aivan varmasti.

Voitin ensimmäisen pelini tsekkiläistä 2 dania vastaan, jolla oli GoR-pisteitä 2281. Rosvosin tuosta voitosta aika paljon lisäpisteitä, koska taskuuntuneessa Suomessa pisteeni olivat painuneet 2071:ään. Illalla ohjelmassa oli laivaristeily Brnon patoaltaalla. Ristelyn hinta oli noin kolme euroa ja hintaan kuului mahdollisuus juoda niin paljon viiniä kuin ikinä haluaa ja lisäksi vielä pikku naposteltavaa. En muuten tiennytkään, että Tsekissä tehdään niin hyviä viinejä. Join pari kolme lasillista Mikulovin alueen punaviiniä. Mikulov sijaitsee lähellä Brnoa Itävallan rajalla. Retken jälkeen jäin vielä pelaamaan hotellin baariin romanialaisten kanssa. Voitin Christian Popin viiden, neljän ja kolmen kiven tasoituksella. Pop on Euroopan vahvin amatööri ja hän on GoR-luokitukseltaan n. 2700, joka vastaa 7 danin amatööriä. Lucian Deaconu, 6 dan, päihitti minut 2-1 kolmen kiven tasoituksella.

Lauantain ohjelmassa oli peräti kolme turnauspeliä. Oli aika raskasta pelata kolme peliä samana päivänä, kun miettimisajat olivat 2 x 75 min + kanadalainen 15 kiveä / 5 minuuttia lisäaika. Voitin ensimmäisen pelin ja hävisin muut. Paritusohjelma syötti minulle jatkuvasti turnauksen loppuun asti kolmannen pelin jälkeen 3 ja 4 danin pelaajia, joille häviäminen ei tuntunut pisteissä juuri lainkaan. Kaksi tappioistani olivat erittäin niukkoja parin pisteen eroon päättyneitä vääntöjä. Martin Kuzelalle, 4 dan, sentään aika selkeästi. Lauantai-iltana en ehtinyt kaupungille ollenkaan ohjelmaan tiiviyden takia. Menin aikaisin nukkumaan.

Turnauksen voitti Romanian Dragos Bajenaru, 6 dan. Tsekkien omalta sivustolta löytyivät tulokset .

Sunnuntaina pelien jälkeen Juan, minä ja JP Turusta suuntasimme Brnon keskustaan. Viehättävän näköinen kaupunki. Kuten Wienin myös Brnon keskusta on myös aika pienikokoinen. Asemakaava on pääpiirteittäin samanlainen kuin Wienissä. Söin tsekkiläistä perinneruokaa. Knedlikit eli eräänlaiset höyrystämällä tehdyt perunamössökiekot eivät olleet oikein minun makuuni. Hyvä makkara oli upotettu jonkinlaiseen kaalia sisältävään vatkuliin, josta en ollut oikein varma mitä se oli. Myös Brnossa kunnon olutravintolan löytäminen oli vaikeaa. Valikoima oli naurettavan suppea tyypilliseen suomalaiseen vähän paremman luokan lähiöpubiinkin verrattuna. Se on kuulkaa niin, että puheet suomalaisen oluen ja olutkulttuurin huonommuudesta ovat täyttä roskaa. Suomessa on nykyään lukuisia erinomaisia panimoita ja kotimaisia tuotteita. Myös ulkomaalaisten oluiden valikoima Suomessa on todella monipuolinen. Eihän olut toki Tsekissä mitään maksa, mutta jos haluaa muutakin kuin vetää päänsä täyteen puoli-ilmaisella vaalealla mutta tavallisesti toki erinomaisella tsekkilagerilla, ei makuelämyksiä kannata Tsekkiin asti lähteä hakemaan.

Maanantaiaamuna Martin vei minut ja Guo Juanin takaisin Wieniin, josta minä lensin Kööpenhaminan kautta Helsinkiin. Tekisi erittäin paljon mennä Brnoon uudestaan ensi vuonna, mutta matkan kalleus hieman mietityttää. Kokonaishinnaksi tuli 500-600 euroa.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu