tiistaina, syyskuuta 30, 2003

Tiramisu, Börtsi ja Kokkarinen ovat keskustelleet väitteestä, että miesten seksihalut ovat keskimäärin suuremmat kuin naisten. Kokkarisen mielestä asia on selvää ja järjellisistä kenelle vain, joka kiinnittää edes vähän huomiota seksi - ja pariutumismarkkinoiden todellisuuteen. Tiramisu sanoo, että pitkässä suhteessa nainenkin voi joutua suurella todennäköisyydellä puutteeseen, ja Börtsi korostaa yksilöllisten erojen suuremmuutta suhteessa sukupuolten välisiin eroihin.

Minusta kaikki ovat ainakin jossain määrin oikeassa. Vaihteluväli seksuaalisten halujen määrässä on kumpaakin sukupuolta olevien joukossa hyvin suuri. On naisia, jotka haluavat enemmän millä tahansa mittarilla mitattuna kuin keskimääräinen mies ja on olemassa miehiä, jotka haluavat vähemmän kuin keskimääräinen nainen. En osaa dataa näkemättä mennä sanomaan, kuinka suuria keskimääräiset erot eri tavalla määriteltyinä ovat, mutta minusta näyttää siltä, että ainakin 18-50 -vuotiaiden ihmisten joukossa seksuaaliselta markkina-arvoltaan mediaanimies on seksuaalisesti selvästi kiinnostuneempi mediaaninaisesta kuin päinvastoin. En kuitenkaan osaa sanoa missä määrin tuossa on kysymys siitä, että seksuaalisen haluttavuuden hajonta on miesten joukossa suurempi kuin naisten joukossa, jolloin siis mediaanimies on keskimääräistä miestä enemmän jäljessä kuin mediaaninainen keskimääräistä naista, vai siitä, että naiset todella haluavat keskimäärin vähemmän seksiä kuin miehet. Luultavasti kysymys on molemmista - ja todennäköisesti enemmän naisten halujen keskimääräisestä heikommuudesta, koska se joukko miehistä, joka voi kävellä ravintolaan ja saada 9/10 naisista tuntemaan seksuaalista halua häntä kohtaan on ainakin kaksi kertaluokkaa pienempi (kertaluokka = kymmenen eksponentti kokonaislukuun pyöristettynä) kuin vastaava naisten joukko.

On olemassa näkökanta, jonka mukaan sukupuolten väliset biologiset erot eivät vaikuta lainkaan tuon eron syntymiseen. Tuon näkökannan mukaan kulttuuri tukahduttaa naisten seksuaalisuutta ja asettaa miehelle velvoitteen nähdä nainen hallittavana kohteena tai saaliina ja erotisoi tuon hallitsemispyrkimyksen. Virhe on mielestäni ensinnäkin siinä, että naisen alistuvuudella tai hallitsevuudella ei ole mitään merkitystä hänen yleisen seksuaalisen suosionsa kannalta. Väitettä, että kulttuuri tukahduttaa naisen seksuaalisuutta on vaikeampi osoittaa vääräksi, mutta todistustaakka onkin on väitteen esittäjällä. Millä tavoin nykyään seksuaalisesti aktiivisessa iässä olevien naisten seksuaalisia haluja on tukahdutettu? Kuinka hyvin sellainen tukahduttaminen todella onnistuu? Toisin sanoen, kuinka suuri osa vaihtelusta naisten seksuaalisessa halukkuudessa selittyy seksuaalisuutta tukahduttavilla vaikutteilla naisten elämässä?

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu