torstaina, lokakuuta 16, 2003

Eilen tuli televisiosta taas jakso amerikkalaista Taistelutoverit sarjaa, joka kertoo erään amerikkalaisen jalkäväkikomppanian vaiheista Normandian maihinnoususta sodan loppuun. Eilisen jakson tapahtumat kertoivat saksalaisten suorittamasta vastaoffensiivista Ardenneilla ja USA:n 101. divisioonan joutumisesta saarretuksi Bastogneen joulukuussa 1944. Komppaniamme vietti ankean joulunsa palellen ja nälissään etulinjan poteroissaan Bastognen kaupungin laitamilla.

Maisemat olivat tutun näköisiä. Olen käynyt Ardenneilla, tarkemmin Belgiassa ja Luxemburgissa kesinä 1990 ja 1994 sekä uudestaan Belgian Liegessä sekä Saksan puolella kesällä 1994. Ardennien keskiosassa Kaakkois-Belgiassa kasvaa paljon kuusi-ja mäntymetsää, jotka saavat seudun näyttämään pohjoismaiselta. Maasto on mäkistä. Pieniä jokia, koskia ja kuruja on paljon. Korkein maastokohta on noin 700 metriä merenpinnasta. Jouluna 1944 Bastognessa oli sumuista ja satoi lunta. Siellä on täytynyt olla kesäkamppeissa värjötelleiden sotilaiden todella kylmä.

Koko Ardennien operaatio oli Hitlerin viimeinen yritys lyödä Liittoutuneet lännessä ja saada aikaan poliittinen sekasorto sekä irtautua kahden rintaman sodasta. Nykyään tiedämme, että vaikka vastahyökkäys saikin liittoutuneiden rivit pahasti sekaisin, tavoite Antwerpen jäi saavuttamatta taisteluiden keskittyessä Ardenneille. Tammikuun 1945 puoleenväliin mennessä Liittoutuneet olivat torjuneet saksalaisten offensiivin, murtaneet saksalaisten saarrostusrenkaat ja taistelu oli päättynyt. Keväällä amerikkalaisten panssariarmeijat etenivät halki Etelä-Saksan aina Tsekkoslovakian puolelle asti autobahnien avittamana. Neuvostoliitto miehitti Itävallan mutta suostui poistumaan sieltä sodan päätyttyä.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu