tiistaina, lokakuuta 21, 2003

Karjalan palautusta hölmömpi idea ei Suomessa ole merkittävää julkisuutta ja kannatusta tainnut saadakaan. Oletetaanpa, että tuo utopistinen ajatus jollain ihmeellisellä tavalla sattuisi toteutumaan, siis että saisimme takaisin vuoden 1939 rajat. Vaikkapa niin, että Venäjän johtajat läpsäisivät Speden tyyliin otsaansa ja sanoisivat, että tulipa otettua vääryydellä naapurilta lääni, annetaan se hyvän tahdon eleenä pois.

Silloin Suomessa olisi monta sataa tuhatta kielitaidotonta ja suomalaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta täysin pihalla olevaa ummikkoa. Tuloksena olisi samanlaisia ongelmia kuin inkeriläisten niin sanottujen paluumuuttajien kanssa - todellisuudessa valtaosa heistä on ummikkovenäläisiä, joiden kosketuspinta suomalaisuuteen on korkeintaan hampaaton mummo, joka osaa puoli sanaa suomea. Ongelmien mittakaava vain olisi satakertainen. Työttömyys ja rikollisuus moninkertaistuisivat. Toinen vaihtoehto olisi ostaa Karjalan Suomeen kuuluneen osan asukkaat ulos. Jos hinnaksi tulisi vaikkapa 50 000 euroa per asukas, niin 200 000 asukkaan muuttokulut olisivat 10 miljardia euroa. Mikäpä siinä, 90-luvun alun laman suuruista kuprua Suomen taloudelle on jo kaivattukin. Lisäksi Karjalan nykyinen infrastruktuuri, rakennuskanta ja tuotantolaitokset ovat surkeassa kunnossa. Niiden kunnostaminen Suomen yleiselle tasolle maksaisi luultavasti noin 5-10 % Suomen kansallisvarallisuudesta eli noin 25-50 miljardia euroa.

Mitään muistojen Karjalaa ei tosiaankaan saataisi takaisin vaan pohjaton tukiaisten kaivo, jolla olisi henkilökohtaista tunnearvoa korkeintaan muutamalle kymmenelle tuhannelle vanhukselle, jotka ovat lähes kaikki haudassa parinkymmenen vuoden kuluttua joka tapauksessa.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu