keskiviikkona, lokakuuta 01, 2003

Tommipommin tämänpäiväinen kirjoitus populaarimatematiikasta oli mielenkiintoinen. Hogbenin kirjassa, josta Tommi kertoo, luonnehditaan matematiikkaa suurekielenä erotuksena tavallisesta kielenkäytöstä. Minusta näytti opiskeluaikoina siltä, ettei minulla oikein ollut riittävää perslihasten ja lahjakkuuden yhdistelmää ammattimatemaatikoksi, joten valitsin toisen tien. Mutta asioiden välisten määrällisten suhteiden tarkastelu on kyllä aivan keskeinen osa tapaani hahmottaa asioita.

Tilastomatematiikan perusasioita ymmärtämällä pystyy hahmottamaan asioita, joiden ymmärtämiseen laadullinen kieli yhdistettynä perusaritmetiikkaan eli arkikieli ei kerta kaikkiaan riitä. Ainoa vaihtoehto enemmän tai vähemmän karkeillle stereotypioille tai sille, ettei asioista muodosta mitään kuvaa, on hahmottaa ne tilastollisten muuttujien jakaumina. Rasistisen tai muunlaisen yksilöiden perusteettoman leimaamisen tiellä on yksi este lisää, jos ihmiset omaksuvat juurta jaksaen tavan hahmottaa ihmisjoukot abstrakteina yksilökokoelmina, joita koskevat kaikki osuvat luonnehdinnat ovat olemukseltaan tilastollisia ja ryhmäidentiteetit kuviteltuine yhteisine piirteineen enimmäkseen tympeitä kliseitä. Viime kesänä Venäjällä käydessäni minulta kysyttiin muutaman kerran mitä mieltä olen venäläisistä. Poikkeisin kerran yleisestä tavasta vastata tuohon kysymykseen ympäripyöreillä kohteliaisuuksilla. Silloin kysyjänä oli N:n veljen vaimo. Vastasin seikkaperäisellä esitelmällä ihmisryhmien erojen tilastollisesta luonteesta ja stereotypioiden tympeydestä ja toisaalta niiden mielivaltaisuudesta. Esimerkiksi pohjois- ja etelävenäläisten välinen keskimääräinen ero puheliaisuudessa ja ulospäinsuuntautuneisuudessa on hyvin samankaltainen kuin Pohjois- ja Etelä-Euroopan kansojen välillä ylipäätään.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu