maanantaina, lokakuuta 06, 2003

Vuodenajathan johtuvat tunnetusti planeettamme pyörimisakselin kaltevuudesta ratatasoon nähden. Siitä johtuen vuoroin pohjoinen ja eteläinen pallonpuolisko saavat kylpeä keskimääräistä suoremmassa kulmassa tulevassa Auringon säteilyssä. Maapallon kiertoradan elliptisyys on niin vähäinen, että sillä ei ole käytännöllisesti katsoen mitään tekemistä vuodenaikojen kanssa. Vuodenaikojen vaihtelu on eteläisellä pallonpuoliskolla marginaalisesti suurempaa kuin pohjoisella. Mutta mitäpä jos maapallon rata olisikin huomattavasti elliptisempi kuin se todellisuudessa on?

Oletataanpa ensin, että ratatason kaltevuus on nolla astetta. Oletetaan lisäksi, että kiertoradan elliptisyys on tarkalleen niin suuri, että se tuottaa auringonsäteilyn saannin kannalta yhtä suuret vuodenajan vaihtelut kuin ratatason kaltevuus todellisuudessa. Silloin vuodenaikojen pituudet olisivat epäsymmetrisiä siten, että kesät olisivat polttavan kuumia mutta lyhyitä ja talvet leutoja mutta pitkiä. Tuo epäsymmetria tunnetaan yhtenä Keplerin laeista. Sen mukaan linja radan keskipisteestä kiertolaiseen ylittää samansuuruisessa ajassa aina samansuuruisen pinta-alan. Radan etäisimmässä pisteessä linja on pisimmillään ja kiertonopeus pienimmillään.

Oletetaanpa sitten lisäksi, että ratataso olisi 23 astetta kallellaan kuten todellisuudessakin. Silloin vuodenajat olisivat kaksi kertaa voimakkaammat, jos Maa olisi perihelissä tai aphelissa joko kesä- tai talvipäivänseisauksen aikaan. Jos Maa olisi perihelissä tai aphelissa syys- tai kevätpäiväntasauksen aikaan, vuodenajat siirtyisivät.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu