keskiviikkona, marraskuuta 26, 2003

Mangaa en ole itse koskaan lukenut ja ainoa kosketukseni animeen on Hikaru no go (suomeksi Hikarun go), joka kertoo koulupojasta, joka löytää isoisänsä ullakolta go laudan ja alkaa pelata laudassa asuvan vain hänelle näkyvän hengen johdatuksella gota. Satunnaisesti näkemistäni animepätkistä mieleeni ovat jääneet ylilihaksikkaat sankarit, jotka ammuskelevat toisiaan lasereilla lentävistä moottoripyöristään puikkelehtien savuavien pilvenpiirtäjien raunioiden välistä. Tuo kuva kuulemma ei tee oikeutta anime-tuotannolle kokonaisuudessaan, mutta käsittääkseni anime on suureksi osaksi japanilaista pulp-fictionia eli osa ultraväkivaltaa ja pornoa sekä niiden sekamuotoja vilisevää japanilaista populaarihöttöä.

Enemmän kuin manga ja anime Japani tuo minulle mieleen kulutuselektroniikan, autot, Kurosawan elokuvat, luotijunat sekä supersiistit ja turvalliset metropolit. Panua viitisen vuotta nuorempana olen itsekin ehtinyt lukea lapsena läjäpäin Korkeajännityksiä, joista jäi mieleen Japanin keisarillinen armeija juuri sellaisena kuin se ilmeisesti valitettavasti oli.

Alettuani pelata gota kohta 12 vuotta sitten aloin käydä Euroopan go kongresseissa, joissa yleensä on muutama kymmenen japanilaista turnausosallistujaa. Japanilaiset turistijoukot ovat oikeastikin yhtä hassuja kuin mielikuvissa. Japanilaiset go-turistit ja varmaan muutkin turistit ovat yleensä eläkeläisukkeleita ja -akkeleita, jotka liikkuvat joukolla ja tekevät hyvässä järjestyksessä ja hyvin käyttäytyen omat juttunsa. Muistan viimevuotisen bussiretken Zagrebin kongressissa. Olimme tutustumassa Kroatian maaseutuun ja kävimme jonkun kroatialaisen keksijäkemisti-multimiljonäärin vaimon pyörittämässä kotiseutumuseossa. Vaimo oli aikamoinen nähtävyys itsekin. Arviolta 45-vuotiaana hän näytti fyysisesti huippukuntoiselta ja tiesin hänen kertomattaankin, että hänellä oli kansainvälinen mallinura takanaan. Kun yksi japanilaisista keksi pyytää päästä valokuvaan emännän kanssa, koko ukkelilauman tietysti piti myös yksi kerrallaan kuvauttaa itsensä hänen kanssaan!

Mielikuvani japanista on siis enimmäkseen positiivinen, joskin japanilaiseen yhteiskuntaan tutustuminen on kyllä tuonut tietooni monia negatiivisiakin piirteitä, joita ovat laajalle levinnyt korruptio ja järjestäytyneen rikollisuuden sotkeutuminen pankki- ja yritystoimintaan. Lisäksi japanilaisuuteen kuuluu tietynlaista epätervettä auktoriteettiuskoa sekä muodollista etäisyyttä, joista en lainkaan pidä.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu