maanantaina, marraskuuta 24, 2003

Näyttää siltä, että transhumanistisista teemoista ei ole minun tarpeen kirjoittaa, koska Yksityisetsivä hoitaa tonttinsa niin mallikkaasti.

Kommentoisin kuitenkin Panun ja Yksityisetsivän mielipiteenvaihtoa koskien kuolemattomuutta. Mielestäni elokuva Zardoz ilmentää eniten ehkä sitä, että kuoleman kaltaisia -- ainakin toistaiseksi väistämättömiä -- ikävyyksiä ei pystytä ajattelemaan ilman psyykkisten defenssimekanismien sotkeutumista asiaan. Kuolemattomuudesta on yksinkertaisesti pakko tehdä vastenmielinen asia esimerkiksi ymppäämällä siihen joko täysin asiaankuulumattomia tai hatusta vedettyjä spekulatiivisia haittoja tai lieveilmiöitä, joista puhutaan ikäänkuin ne olisivat silkka faktaa. Minä en esimerkiksi olisi lainkaan varma, etteivät vanhuuteen usein kuuluva nuoruudenmuistoihin jämähtäminen ja "kalkkeutuminen" olisi suoraa seurausta fysiologisesta vanhenemisesta ja toisaalta psykologisesta sekä sosiaalisesta sopeutumisesta siihen. Myös rooliodotuksilla voi olla osuutensa asiassa. Me emme voi etukäteen tietää, millaista olisi elää maailmassa, jossa ihmiset pysyisivät nuoruutensa voimissa satoja vuosia. Emme voi tietää sitä siksikään, että maailma itsekin muuttuu todennäköisesti muutamassa sadassa vuodessa monin tavoin aivan toisenlaiseksi kuin nykymaailma.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu