lauantaina, maaliskuuta 01, 2003

Kävin emännän kanssa hiihtämässä Särkijärven jäällä. Kaunis ilma, pakkasta viisi astetta ja taivas puolipilvinen. Nyt on parhaat mahdolliset hiihtokelit ja riemua jatkuu vielä pari-kolme viikkoa. Maaliskuun jälkipuoliskolla ladut alkavat mennä yhä pahemmin mössöksi.

perjantaina, helmikuuta 28, 2003

Feministit ovat perinteisesti asettuneet luonto-vai-kulttuuri -väittelyissä korostamaan kulttuurin merkitystä ihmisen muovaajana, koska he ovat ajatelleet puheiden ihmisen biologisesta olemuksesta pönkittävän sovinistisia kantoja. Ihmisluontoa koskevia väitteitä voidaan kuitenkin myös käyttää aivan päinvastaisten kantojen tukemiseen. Eiköhän tästä viimeistään itse kukin huomaa, että tosiasia- ja arvoväittämät ovat eri asia, eikä kumpiakaan voi johtaa yksinomaan toiseen kategoriaan kuuluvista, kuten David Hume väitti.

TiraMisu -nimisestä nettipäiväkirjasta tulee elävästi mieleen Tommi Perkolan kirjoittama ratkiriemukas parodia Neidon valitus .

Suomen blogeista kannattaa ehdottomasti tutustua Synapsiin. Synapsissa on tiedeuutisia täynnä mielenkiintoisia linkkejä. Uutiset on arkistoitu aiheenmukaisesti. Suosittelen!

torstaina, helmikuuta 27, 2003

Ilta-Sanomien paperiversiossa oli tänään uudenlainen tehtävätyyppi: perinteinen japanilainen Hiroimono , jota pelataan Go-laudalla.

keskiviikkona, helmikuuta 26, 2003

Ei muuten liene kokonaan sattumaa, että minua kiinnostavat - diletantin ja yksityisajattelijan ominaisuudessa - sekä sääilmiöt ja ilmasto että ihmisjoukkojen ja -yhteiskuntien käyttäytyminen. Niillä on muutamia tärkeitä yhtäläisyyksiä. Ensinnäkin molemmat ovat laajoja ja monimutkaisia järjestelmiä, joiden ymmärtäminen edellyttää kokonaisuuden hahmottamista ja sen olennaisten piirteiden erottamista epäolennaisista. Toiseksi molemmat ovat kaoottisia eli alkuarvoherkkiä järjestelmiä, joiden käyttäytymisen täsmällinen ennustaminen muutoin kuin aivan lyhyellä aikavälillä on mahdotonta, ja joissa äkilliset, pienten muutosten alullepanemat, radikaalit muutokset ovat mahdollisia.

Sään ennustaminen perustuu siihen, että tunnetaan hyvin tarkasti luonnonlait, jotka ohjaavat järjestelmän yksittäisten osien käyttäytymistä. Jotta ennuste voidaan laatia, kerätään suuri joukko ilmankehän perussuureiden, kuten ilman paineen ja lämpötilan sekä tuulen nopeuden ja suunnan tuoreita mittaustuloksia suuresta mittauspisteiden joukosta, joka sijaitsee laajalla aluella. Sitten simuloidaan järjestelmän käyttäytymistä soveltamalla fysiikan peruslakeja elementeiksi kutsuittuihin järjestelmän osasiin, joiden tilaa mittaustulosten teeskennellään edustavan. Nykyään mittausasemien verkon tiheys, laskentamallien pätevyys ja tietokoneiden laskentateho riittävät antamaan melko luotettavia ennusteita päivän tai parin päähän. Ennusteiden luotettavuus tuota pidemmälle tulevaisuuteen kuitenkin heikkenee kiihtyvästi niin paljon, ettei ennusteita edes kannata yrittää tehdä. Itse asiassa, jos muistikuvani on oikea, noin kaksi viikkoa on raja, jota kauemmaksi nykyisen kaltaisilla tietokoneilla ei edes teoriassa kannattaisi tehdä ennusteita, koska vaikka mittauksia olisi oikeasti mahdollista tehdä tarpeeksi tarkasti ja paljon, laskenta kestäisi kauemmin kuin itse tapahtuman toteutuminen!

Jos kerran ilmasto on niin kaoottinen ja vaikeasti ennustettava, tarkoittaako tämä sitä, ettei sen pitkän aikavälin käyttäytymisestä ole järkevää sanoa pitkällä aikavälillä yhtään mitään tai etteikö siinä ilmene selkeitä tilastollisia säännönmukaisuuksia? Ei tietenkään tarkoita. Ei kukaan järkevä ihminen pakkaa matkalaukkuunsa lumipukua Kanarian saarille matkustaessaan, vaikkei mitenkään absoluuttisen varmaa olekaan, etteikö sitä tarvittaisi. Kaikki ovat myös tietoisia vuodenaikojen vaihteluista. Vaikka eri vuosina kesät ja talvet voivatkin olla varsin erilaisia, kukaan Suomessa asuva ei silti erehdy luulemaan kesää talveksi tai päinvastoin. Kuitenkin mielessä on syytä pitää, että kaoottisissa järjestelmissä ilmenevät pitkän aikavälin säännöllisyydet ovat alttiita radikaaleille muutoksille, joihin voi antaa sysäyksen jokin näennäisen merkityksetön pieni taustatekijän muutos. Kaikki ovat varmasti kuulleet kasvihuoneilmiöstä, jonka käynnistäisi ilman otsonikerroksen väheneminen riittävästi.

Matemaattis-luonnontieteellisesti suuntautumattomat "tiedostavat" kirjalliset intellektuellit mielellään kauhistelevat putkiaivoisten teknokraattien sokeutta inhimillisen elämän moninaisuudelle ja korostavat ihmisen vapautta ja ennustamattomuutta tietoisena olentona. Maalaillaan dystopioita, joihin yhteiskunta suistuu heti, jos mutteripääteknokraattien annetaan vapaasti temmeltää toteuttamassa ihanneyhteiskuntaansa ilman ihmistieteilijöiden tiedostavaa kriittikkiä. Tiedostavien intellektuellien lempiolkiukkoa kansallisosialismia on aika vaikeaa vääntää kylmien numeromiesten aikaansaannokseksi, koska sen ideologinen pohja ja retoriikka ovat niin puhdasta antirationaalisuutta ja romanttista paatosta. Yllättävästi marxilaisuutta ja stalinismia on joskus yritetty ehdottaa ihmistieteellisesti naiiveja luonnontieteilijöitä pauloihinsa kalastelevaksi näennäisen rationaaliseksi pelastusopiksi, vaikka sen kannattajista suurimman osan ainakin länsimaissa taisi muodostaa rasvanahkaproletariaatin kova parkkiintunut ydin sekä tietenkin nykyisten kettutyttöjen ja -poikien vastineet eli isäkapinaa poteva porvarisnuoriso. (Muistan kyllä 80-luvulla koululaisena kuulleeni mm. kommunismia tunnustavilta muutamilta opettajiltani ja muualta argumentteja kommunismin puolesta vedoten sen väitettyyn solidaarisuuteen, tasa-arvoisuuteen ja rauhantahtoon mutten yhtään ainutta kertaa sen marxilaisissa teksteissä väitettyyn historialliseen väistämättömyyteen nojaavia argumentteja.)

Kuitenkin jokainen, joka tietää kompleksisista järjestelmistä ja laskettavuuden teoriasta edes alkeet, näkee heti, että marxilaisuuteen keskeisesti sisältyvä historisismiksi kutsuttu käsitys, että historia on ennalta tiedettävissä, on paikkansapitämätön. Ei ole mahdollista laskea monimutkaisen ja suunnattoman laajan järjestelmän tiloja etukäteen kuin hyvin lyhyellä aikavälillä. Ei ole myöskään mahdollista ennustaa millaiselle karkean säännönmukaiselle uralle sellaisen käyttäytyminen seuraavaksi hyppää ja milloin. Ei vaikka järjestelmän alkeisosat olisivat kaasuelementtien kaltaisia ominaisuuksiltaan varsin täsmällisesti tunnettuja yksiköitä. Humanistimme kauhuvisio tuskin siis saa alkunsa ainakaan tietojenkäsittelijäteoreetikoiden ja muiden kovien luonnontieteiden edustajien riveistä.

tiistaina, helmikuuta 25, 2003

Ilkka kirjoittaa Toronton säästä. Kylmää on. Sellaista se on, kun pohjoisessa on pelkkää tasankoa ja hyinen Hudsonin lahti ennen käytännöllisesti katsoen napajäätikköön kuuluvaa Kanadan pohjoista saaristoa. Jääkylmät ilmavirtaukset pääsevät esteettä puhaltamaan USA:n keskilänteen asti jopa kauas ohi suurten järvien alueen, jossa Toronto sijaitsee. Toisaalta etelässäkään ei ole minkäänlaisia esteitä lämpimien ilmamassojen tiellä. Seurauksena on ajoittain rajuja lämpötilanvaihteluita. Myös sademäärien vaihtelut ovat ajoittain suuria. Etelästä saapuvat lämpimät ilmamassat sisältävät paljon kosteutta, joka tiivistyy ja sataa lumena tai vetenä, kun ilmamassa jäähtyy joutuessaan kylmemmille pohjoisemmille seuduille.

Lupasin perjantaina kirjoittaa lisää mannerten sijoittumisen vaikutuksesta maapallon ilmastoon. Kuten sanoin, monsuuniefekti ei ole kaikkein suurin mannerten vaikutus ilman lämpötila-
jakaumaan. Katsotaanpa ensin millainen tuo vaikutus on. Seuraavassa lämpötilatietoja muutamilta valituilta paikkakunnilta eri puolilta maapalloa. Lähde World Climate.

REYKJAVIK,
Located at about 64.09°N 21.90°W. Height about 16m / 52 feet above sea level.
Average Temperature
Jan Feb Mar Apr May Jun Jul Aug Sep Oct Nov Dec Year
°C -0.3 0.1 0.8 2.9 6.5 9.3 11.1 10.6 7.9 4.5 1.7 0.2 4.6

BERGEN/FREDRIKSBERG,
Located at about 60.40°N 5.30°E. Height about 44m / 144 feet above sea level.
Average Temperature
Jan Feb Mar Apr May Jun Jul Aug Sep Oct Nov Dec Year
°C 1.3 1.2 2.6 5.6 9.7 12.7 14.4 4.0 11.4 7.8 4.3 2.4 7.3

JUNEAU AP, SOUTHEASTERN, ALASKA USA
Located at about 58.36°N 134.58°W. Height about 3m / 9 feet above sea level.
Average Temperature
Jan Feb Mar Apr May Jun Jul Aug Sep Oct Nov Dec Year
°C -4.3 -2.0 0.3 4.2 8.3 11.6 13.3 12.7 9.6 5.6 0.0 -2.7 4.7

STANLEY /UK/, WMO REGION 3 DEPENDENT ISLANDS / OCEAN VESSEL STATIONS
Located at about 51.70°S 57.90°W. Height about 51m / 167 feet above sea level.
Average Temperature
Jan Feb Mar Apr May Jun Jul Aug Sep Oct Nov Dec Year
°C 9.1 9.3 8.1 6.0 3.8 2.4 2.0 2.3 3.6 5.4 7.0 8.3 5.7

USHUAIA B.A., ARGENTINA
Located at about 54.80°S 68.30°W. Height about 16m / 52 feet above sea level.
Average Temperature
Jan Feb Mar Apr May Jun Jul Aug Sep Oct Nov Dec Year
°C 9.2 9.1 7.7 5.6 3.2 1.6 1.5 2.1 3.9 6.1 7.4 8.6 5.5

Vertaamalla Falklandin saarten ja Tulimaan (Etelä-Amerikan eteläkärki) ilmastoa Norjan rannikon ja Islannin ilmastoon, on helppo nähdä, että pohjoisessa on yhtä lämmintä kuin etelässä yli 10 leveysastetta lähempänä päiväntasaajaa. Myös kaakkoisessa Alaskassa yhtä pohjoisessa kuin Tukholma on yhtä lämmintä kuin noin 5 leveysastetta lähempänä päiväntasaajaa Etelä-Amerikassa.

Leveysasteisiin suhteutettuna lämpimyysjärjestys on siis: Pohjoismaat > Alaska > Tulimaa.

Vilkaistaanpa maailmankarttaa. Huomataan, että Pohjois-Atlantti on juuri sopivasti lounas-koillinen -suuntainen. Coriolis-efekti kääntää Hadley-kierron päiväntasaajalta tuomat ilmamassat kohti itää keskileveysasteilla (30-60 astetta). Tuulet laittavat liikkeelle merivirtoja . Golf-virta on länsituulten liikkeellepanema lämmin pintavirtaus. Se virtaa tuulten kuljettamana Norjan rannikon ohi esteettä Barentsinmerelle, jonka se pystyy pitämään vuoden ympäri sulana. Toisaalta Luoteis-Euroopan rannikko ohjaa sen pohjoisemmalle reitille kuin se muutoin corioliksen vastapäivään kiertämänä päätyisi. Pohjoisella Tyynellä valtamerellä ja Etelä-Atlantilla ei ole mantereita ohjaamassa lämpimiä virtoja kohti napoja. Mantereiden nykyinen sijoittuminen siis tasoittaa merkittävästi lämpötilaeroa tropiikin ja pohjoisten keskileveysasteiden välillä.

maanantaina, helmikuuta 24, 2003

Kävin katsomassa perjantaina elokuvan Gangs of New York. Se kertoo New Yorkin etnisistä välienselvittelyistä 1830- ja 1840-lukujen suuren siirtolaisvyöryn aikoihin. Elokuva on aika teatraalinen ja liian dramatisoitu ollakseen mikään dokumentti, mutta se pohjautuu kuitenkin todellisiin olosuhteisiin. 1840-luvun New Yorkin politiikka oli autoritääristä ja pahasti korruptoitunutta, kuten vaikutusvaltaisen demokraattien Tammany Societyn historiasta selviää.

Kirjoitan seuraavassa Gangs of New Yorkista kiinnittämättä huomiota historiallisiin yksityiskohtiin ja keskityn analysoimaan elokuvan tapahtumia niiden suurten historiallisten prosessien kautta, joita ne edustavat. Varoitus: tekstissä on spoilereita.

Gangs of New Yorkissa on pohjimmiltaan kysymys ikivanhan heimoyhteiskunnan syrjäytymisestä modernin valtion tieltä. Elokuva on samalla romanttinen tarina taistelusta elintilasta, väkivallasta ja kunniasta. Osapuolina ovat protestanttinen Natives-jengi ja katolinen irlantilaisjengi The Dead Rabbits. Natives haluaa ajaa irlantilaiset mereen johtajansa William Cuttingin johdolla. The Dead Rabbitsia johtaa pastori Fallon. Elokuvan alkusysäyksessä jengit käyvät ratkaisevan taistelun siitä, kuka hallitsee The Five Fingersiä, joka on kulmakunta, jota kummatkin asuttavat. Taisteluun käydään kirvein, puukoin ja puntarein. Lavastus, puvustus ja musiikki tehostavat vaikutelmaa alkukantaisesta, ikivanhasta heimosodasta. Joukot kokoontuvat torille vastatusten. Seuraa uhkailua, herjauksia ja vastenmielistä kunniaretoriikkaa. Sitten alkaa verinen taistelu. Pastori Fallon kuolee ja voittajaksi selviää Natives. The Dead Rabbits julistetaan pannaan ja Fallonin poika lähetetään poikakotiin.

Tapahtumat siirtyvät 16 vuotta ajassa eteenpäin. Fallonin poika on päässyt poikakodista. Hän palaa kotikulmilleen käyttäen salanimeä Amsterdam. William Cutting apureineen on rakentanut sillä välin Five Fingersiä kovaotteisesti hallitsevan rikollisliigan. Five Fingers ja koko Ala-Manhattan on rutiköyhä, siirtolaisia kuhiseva haiseva paskaläävä, jossa ei vallitse laki eikä järjestys. Tammany Hall, Tammany Societyn päämaja New Yorkissa, ja sen johtomiehet värväävät tuoreita siirtolaisia äänestäjikseen. Vastineeksi esivallan pysymisestä poissa Five Fingersistä Cutting joukkoineen varmistaa, että kansa äänestää oikeita henkilöitä vaaleissa. Yläluokan asuinalueita lukuun ottamatta julkinen hallinto ei toimi New Yorkissa. Lukuisat palokunnatkin ovat käytännössä rosvojoukkoja, jotka taistelevat keskenään reviireistä. Kulmakunnan sheriffi ottaa käskynsä suoraan Cuttingilta. Amsterdam pääsee Cuttingin leipiin ja suojatiksi.

Eletään sisällissodan vuosia. Unioni eli Yhdysvaltain laillinen hallitus värvää armeijaansa loputtomana virtana maahan muuttavia siirtolaisia, joista suuri osa on nälänhätää pakenevia irlantilaisia. Heti maihin päästyä laitetaan nimi paperiin, jolla saadaan kansalaisuus. Sitten allekirjoitetaan sitoumus palvella Unionin armeijassa, kuten lain mukaan kuuluu. Värvääjät pelkäävät jengejä, eivätkä väenotot käytännössä koske heitä. Vapautuksen voi ostaa 300 dollarilla. Vain rikkaalla yläluokalla on siihen varaa.

Amsterdam paljastuu pastori Fallonin pojaksi, joka hautoo Cuttingin murhaamista. Amsterdam yrittää mutta epäonnistuu. Cutting murjoo hänet mutta antaa hänen elää "häpeällä merkittynä". Joidenkin vaiheiden jälkeen nuorempi Fallon kokoaa irlantilaisista sotajoukon ja haastaa Cuttingin joukkoineen taisteluun.

Jos koko elokuva olisi ollut vain romantiikalla höystetty kostotarina, olisin kuitannut sen pelkkänä menneitä, nykyaikaa "aidompia" ja "väkevämpiä", jännittäviä aikoja ihannoivana romanttisena hevonpaskana. Mutta onneksi ei. Samaan aikaan kuin jengit kokoontuvat taisteluun väenottojen räikeä eriarvoisuus raivostuttaa kansanjoukot ja nämä nousevat kapinaan. Öyhöttävä ja möyhöttävä mobile vulgus vyöryy kaupungiosasta toiseen tuhoten ja ryöstäen kaiken. Joukkohysterian vallassa väkijoukko tappaa kaikki eteen sattuvat virkavallan edustajat, neekerit ja yläluokkaan kuuluvat. Heidät hirtetään lyhtypylväisiin.

Paikalle kutsutaan Unionin armeijan ja laivaston yksiköitä rauhoittamaan tilannetta. Laivasto aloittaa operaation massiivisella tykistökeskityksellä kaupunkiin keskelle väkijoukkoa. Kranaatteja alkaa sataa taisteluun valmistautuvien kahden jengin niskaan. Koko Five Fingersin aukio peittyy paksuun savuverhoon. Armeijan esikunnissa viesit kulkevat: "... 7. rykmentti matkalla Manhattanille ...". Kun armeija saapuu kaduille kurinalaisissa muodostelmissa marssien, joukot kohtaavat öyhöttävät massat. Joukkueenjohtajat käskevät väkijoukkoja hajaantumaan. Kun ne jatkavat möyhöttämistä, joukot avaavat tulen. Tarkat yhteislaukaukset kaatavat väkijoukkoa kuin heinää. Veri lainehtii ja ruumiit makaavat kaduilla.

Kaikesta verisyydestään huolimatta koko tapahtumasarja on kaunista ja juhlallista katseltavaa. Asia on nimittäin niin, että perustuslailleen uskollisen ja demokraattisesti hallitun valtion tarvittaessa murskaavan tehokas väkivaltakoneisto on tavallisen ihmisen ainoa puolustuskeino Cuttingin kaltaisten kurkunkatkojien tyranniaa vastaan. Valitettavasti draaman lait edellyttävät nuoremman Fallonin lopulta surmaavan Cuttiningin omakätisesti. Itse olisin kaikkein mieluiten nähnyt molempien suolet kranaatin sinkoamana viereisen rakennuksen seinällä. Kuten yksi henkilöistä sivulauseessa yhdessä vaiheessa totesi, jos pastori Fallon olisi voittanut, hän olisi itse saattanut ryhtyä samanlaiseksi rosvoparoniksi kuin Cutting. Ja olisi todennäköisesti ryhtynytkin, kuten todellisuudessa Belfastin jengit kummaltakin puolelta. Ja jos ei pastori Fallon, niin todennäköisesti joku tarpeeksi raaka, ovela ja röyhkeä.

Kollektiivistis-romanttinen persoonallisuus ihannoi ikiaikaista heimoyhteiskuntaa, jossa jokainen tietää paikkansa ja kuka käskee. Sellaista, jossa riittää, kun seuraa johtajaa. Ikävä kyllä, tarpeeksi tiheästi asutuilla seuduilla heimoyhteiskunnat ovat loputtomassa vihollisuuksien ja koston kierteessä. Ne ovat taikauskoisia, takapajuisia, tietämättömiä ja elävät viheliäisessä kurjuudessa. Ne ovat lyhyesti sanoen juuri siinä tilassa kuin suuri osa Afrikkaa on vielä nykyäänkin.

Moderneissakin yhteiskunnissa on vaihtelevassa määrin kollektiivisia piirteitä. Pinnalta katsoen länsimaistunut Japanikin on länsimaisella mittapuulla melko kollektiivinen. Japanin talouselämässä ja politiikassa vallitsee laajalle levinnyt korruptio ja lahjatalous. Yakuza eli Japanin mafia ulottaa lonkeronsa liike-elämän ja politiikan korkeimmille tasoille. Liikkeet maksavat yleisesti suojelurahoja joka puolella maata. Yritysjohtajat ja poliitikot solmivat yhteistyösopimuksia yakuzan kanssa. Yritysten ja pankkien johtokuntia pidetään kurissa mafian pyssymiesten avulla. Yakuzan ote on ollut perinteisesti niin luja, ettei muita kuin kilpailevia yakuzoja kohtaan ole tarvinnut käyttää fyysistä väkivaltaa. Uppiniskaiset yrittäjät on yksinkertaisesti ajettu konkurssiin. Talouselämä on jakaantunut keiretsuihin, suurin korporaatioiden yhteenliittymiin, jotka käyvät sotaa keskenään erilaisin laillisin, puolilaillisin ja laittomin keinoin. Yakuzan otteessa olevat pankit joutuvat antamaan yakuzoiden hallitsemille yrityksille tavallista halvempia lainoja.

Sodanjälkeinen Japani oli taloudellisesti polvillaan ja tuusan nuuskaksi pommitettu. Rutiköyhän maan jälleenrakentaminen nollapisteestä oli tehokasta järjestää korporatiivisesti. Aivan samalla tavalla kuin Neuvostoliitonkin talous kasvoi vallankumouksen jälkeisinä alkuaikoina nopeasti, tai Saksan natsien noustua valtaan, myös Japanin talous kasvoi voimakkaasti sodan jälkeen. Ikävä kyllä - tai oikeastaan onneksi - korporatiivinen malli lakkasi myöhemmässä vaiheessa olemasta kilpailukykyinen. Japani on paininut kohta kymmenen vuotta vakavan laman kourissa. Lamasta toipuminen on erittäin vaikeaa muun muoassa siksi, että pankkien on mahdotonta sanoa irti isoa osaa roskalainoista ja ajamasta konkurssiin yakuzan omistamia yrityksiä, vaikka ne olisivat kuinka läpimätiä. Konepistoolin piippuun tuijottavalla pankinjohtajalla on kannuste kohdella konepistoolin toisessa päässä olevaa laina-asiakastaan tavanomaista myötämielisemmin. Onni onnettomuudessa on, että talouslaman takia yakuzallakin menee huonosti.
Laman kourissa yrittäjillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa yhtä korkeita suojelumaksuja kuin ennen. Siksi monien alemman portaan konnien on pakko etsiä rehellistä työtä.

Moderni, tiukasti laillisuusperiaatteeseen nojaava demokraattisesti hallittu valtio, jonka perustuslaki takaa ihmisoikeudet, henkilökohtaisen vapauden ja lainsuojan yhtäläisesti kaikille, on suurenmoista sosiaalista teknologiaa . Nykyaikainen valtio nojaa Montesquieun hahmottelemaan vallan kolmijako-oppiin, jossa erotellaan lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta eri hallinnonhaaroille. Ideana on, että eri hallinnonhaarat valvovat toisiaan ja estävät toisiaan nousemasta hallitsevaan asemaan. Valistuksen ihanteiden mukainen valtio on realistinen utopia, koska se ei jätä mitään ihmisten kirkasotsaisuuden varaan. Siksi se on voinut suureksi osaksi länsimaissa toteutua.

Usein korostetaan modernin valtion syntyhistoriassa vain poliitiikan merkitystä. Kylmä tosiasia on, että teollinen vallankumous oli täysin välttämätön esiehto demokratialle ja tasa-arvolle sekä yleiselle oikeudenmukaisuudelle. Antiikin ja keskiajan loistavimmistakin sivilisaatioista joka ainoa perusti olemassaolonsa laajamittaiselle orjataloudelle. Orjuuden asteittaisen poistumisen taustalla on koko ajan ollut teknologian kehittyminen. Teknologian kehittyminen on nimittäin tehnyt toisten ihmisten orjuuttamisesta koko ajan taloudellisesti yhä kannattamattomampaa . Kommunismin ja fasismin kaltaiset totalitaristiset järjestelmät eivät enää nykyaikana ole vakava uhka. Ne tulevat yksinkertaisesti urkintakoneistoineen niin kalliiksi suhteessa hyötyyn, ettei yhdelläkään suurvallalla tai suurvallaksi pyrkivällä valtiolla ole niihin varaa. Nykymaailmassa menestyvä maa ei tee tietämättömillä, helposti manipuloitavilla ja passiivisilla kansalaisilla yhtään mitään, koska heistä ei ole tekemään taloudellisesti kannattavaa työtä. Tulevaisuus näyttää siis valoisalta.


Kävin eilen hiihtämässä Särkijärven jäällä. Hiihdin järven päästä päähän ja takaisin eli noin 9 kilometriä rantojen lähellä kulkevia latuja pitkin ja lisäksi yhteensä 3 kilometriä yhteyslatua. Olipa kaunista. Hiihtäminen on muuten siitä hyvää liikuntaa, että energiaa kuluu helposti tolkuttomia määriä ilman, että lihakset rasittuvat paljon yhtään. Vähän alle tunnissa kului 820 kcal sykemittarin mukaan. Hiihdon hienous on siinä, että se rasittaa yhtäaikaisesti monia isoja lihasryhmiä. Mikään yksittäinen lihas ei joudu työskentelemään lähelläkään maitohappokynnystä, vaikka syke nousisi 150-160 lyöntiin minuutissa.