perjantaina, maaliskuuta 21, 2003

Lumi Adela kirjoittaa homoista:



Hei, kuunnelkaas, Allahin soturit eivät ole ihan mitään turhia miehiä! Näin asiallisesti he puhuvat homostelijoita, maapallon vitsauksista: "In order to maintain the purity of the Muslim society, most Muslim scholars have ruled that the punishment for this act should be the same as for zina (i.e. one hundred whiplashes for the man who has never married, and death by stoning for the married man). Some have even ruled that it should be death for both partners, because the Prophet, sallallahu alayhe wa sallam, said: "Kill the doer and the one to whom it was done." (Related by Al-Bayhaqi). Tämä siis oli taas taattua laatutulkintaa Islamzinesta. Pakko se on myöntää, että joissakin asioissa muslimeilla on aika selkeä oikean ja väärän taju. Minä alan ihan lämmitä musulmaaneille, ihan totta. Huomattavasti antoisampia keskustelukumppaneita kuin naiivin tieteisuskon edustamat ihmiset tai ateistiuskovaiset. Tietysti naisiin nähden heidän asenteensa on ymmärtämätön ja väärä, mutta sille ei taas voi oikein mitään. Dialogilla voi sitä asiaa yrittää parantaa.. tai sitten ei.. Parasta elää toivossa vaan.. Pitäisi varmaan postata Setan luonnonoikuille tuo edellinen teksti.



Oikein lämmitti tuo teksti! Ei siksi, että minulla olisi mitään homoja vastaan - homot ovat minulle aika yhdentekevä ryhmä - vaan siksi, että hyvin harvoin näkee noin koomisuuteen asti avoimen vihamielistä tekstiä ihmiseltä, joka itse assosioi itsensä hyväntahtoiseen ja moraalisesti korkeatasoisena pitämäänsä ryhmään olematta itse mitenkään tietoinen tästä ristiriidasta. Tuo oli oikeasti todella huvittavaa tekstiä samassa hengessä kuin etelävaltiolaiset rasistirenkutukset ("We don't want niggers in our school ...No left-wing liberal shall ever make him white ..."), joita Ilkka taannoin imuroi netistä go- kerholaisten iloksi.

Vakavasti puhuen, fundiskristittyjen kannattaisi harkita uudelleen homovihansa perusteita. Raamatun homokielteisyyden historiallinen konteksti on, että Raamatun kirjoittamisen aikoihin oli tapana systemaattisesti raiskata viholliset heidän häpäisemisekseen. Kysymys oli vihollisen psykologisesta murskaamisesta eikä mistään poikien välisistä rakkaussuhteista.

torstaina, maaliskuuta 20, 2003

Blogger antoi julkaista eilisen tekstin vasta tänään javascriptissä olleen virheen takia. Olen etsiskellyt uutta paikkaa verkkolokilleni, mutten tiedä hyviä paikkoja. Diaryland on niin naiivin näköinen, etten viitsi laittaa lokiani sinne.

Tänä aamuna saapui tilaamani Steven Pinkerin "The blank slate - The Modern Denial of Human Nature". Erinomaista. Kirjoitan aiheesta, kunhan ehdin lukea kirjan.

tiistaina, maaliskuuta 18, 2003

Tommi kirjoitti torstaina loistavasti "sosiaalisten taitojen" oppimisesta.


Kun kouluaikoina pääsin tutustumaan siihen ihmisten luokkaan, jota kauniisti kutsutaan naisten kohdalla "ihmiskeskeiseksi" tai miesten tapauksessa "käytännöllisesti suuntautuneeksi", panin merkille että heidän koko elämisentapansa poikkesi omastani. Minulla on aina ollut taipumus uppoutua lukemaani ja ajattelemaani ja unohtaa muu maailma, mutta nämä ihmiset toisaalta pitivät jatkuvaa pulinaa ja hälinää, ja lisäksi heidän elämäntapaansa kuului jatkuva valppaus.


Joka hetki joku oli vetämässä tuolia istuutuvan alta, kamppaamassa tms. Tämä ei selvästikään vaikuttanut siltä, että jotakuta olisi erityisesti kiusattu kamppimalla vaan sitä, että kun alkoi noudattaa jatkuvasti ympäristöään tarkkailevaa elämäntapaa, kiusat loppuivat. Nämä "tavalliset" ihmiset reagoivat keskittyneeseen henkilöön tällä tavalla ja jotenkin kokivat velvollisuudekseen palauttaa hänet hälisevään arkitodellisuuteen.


Jätän tässä moralisoimatta miten tämä jatkuva sosiaalinen varuillaanolo vaikuttaa abstraktien asioiden hahmotuskykyyn, mutta nähdäkseni ajatus, että kaikki tosiasiat eivät ole samalla tasolla liittyy nimenomaan siihen. Opitaan, että tietyille ihmisille puhutaan asiat tietyllä tavalla ja toisille toisella, joitain asioita kuuluu hävetä ja peitellä ja toisilla kehuskella. Sosiaalisesti orientoituneiden ihmisten tarpeeton relativismi ja maailmankuvan sumuisuus johtuu nähdäkseni siitä, että he kuvittelevat että erilaiset sosiaaliset strategiat ja niiden mukana muuttuvat "maailmankuvat" tarkoittavat että itse todellisuus olisi jotenkin monimuotoinen ja sisäisesti ristiriitainen. Ollaan niin syvällä sosiaalisissa peleissä, että unohdetaan itse objektiivinen todellisuus kaikessa kaksiarvoisuudessaan.


Juuri tuollaista se oli ala-asteella ja vielä yläasteellakin. Meluavan, täysin keinotekoisen ja ylisuuren lapsilauman keskellä ei ollut omaa rauhaa käytännöllisesti katsoen lainkaan juuri Tommi mainitsemista syistä. Ala-asteella itse koulunkäynti oli rasittavuudeltaan pientä verrattuna sosiaalisen ympäristön edellyttämään jatkuvaan valppauteen. Näin aikuisiällä samanlaiseen ympäristöön joutuminen tuntuisi sietämättömän rasittavalta ja nöyryyttävältä. Vankila ja armeija ovat aikuisten laitosympäristöistä lähimmät vertailukohdat peruskoululle.

Väite, että nykyisen kaltainen koulu olisi muka yleisesti ottaen välttämätön sosiaalisten taitojen kehittymiselle, ei kuulosta lainkaan uskottavalta. Kaikki perustelut, jotka olen väitteelle kuullut, ovat olleet liian yleisluontoisia, jotta niillä olisi mitään uskottavuutta. Niillä sosiaalisilla taidoilla, joita peruskouluympäristö itsessään todella kehittää, ei ole yhtään mitään tekemistä myöhemmin elämässä tarvittavien sosiaalisten taitojen kanssa. Yhteiskunta ei hyödy yhtään mitään siitä, että ihmiset oppivat lapsuudessaan ja nuoruudessaan millaisilla tempuilla hälisevässä kymmenien lasten laumassa nostetaan omaa statusta ja millaisilla varotoimilla ja valppaudella tällaiselta häirinnältä suojaudutaan. Eivät ihmiset käyttäydy samalla tavoin kuin koulun kaltaisissa laitoksissa missään muualla kuin koulun kaltaisissa laitoksissa. Työpaikoilla tehdään töitä ja opiskelupaikoilla opiskellaan. Kaikki oppivat oikeasti tarvittavat sosiaaliset taidot kaveri- ja pihapiirinsä lasten kanssa. Eivät ihmiset ole oikeasti sellaisia puusilmiä, jotka eivät osaisi hoitaa asioita keskenään, jos heitä ei olisi lapsena säilötty samassa kouluympäristössä kuin sardiineja purkissa.

maanantaina, maaliskuuta 17, 2003

Tommi kirjoitti oivallisesti antaumuksellisesta palvonnasta tarkastelemalla sitä jyrkästi epäsymmetrisenä neuvottelupelinä.

Siteeraan Tommia:


Periaatteessa tässä on kyse kaupanteosta sellaisen osapuolen kanssa, jolla ei ole mitään pakotetta pitää kiinni sopimuksestaan. Normaalissa kaupankäynnissä jos maksan tuotteesta, myyjä sitoutuu joko antamaan minulle haluamani tuotteen tai sitten palauttamaan rahani. Joissain hyvin epäsymmetrisissä suhteissa taas toinen osapuoli on täysin ja vaihtoehdottomasti riippuvainen toisesta. Voimakkaalla puolella on tarjottavanaan jotain hyvin niukkaa, mitä heikompi ei pysty hakemaan muualtakaan, ja toisaalta heikompi ei näin voi mitenkään rankaista vahvempaa jos tämä rikkoo sopimuksia.


Tommi myös perustelee ansiokkaasti, miksi monopoliasemaan pääseen niukan ja kysytyn resurssin hallitsijan kannattaa oikutella ja terrorisoida hallitsemastaan resurssista riippuvaisia: sillä tavoin heiltä saa puristettuja vielä enemmän resursseja, koska he eivät ehdi koskaan oppia ennustamaan monopoliasemassa olevan toimintaa eivätkä siten saa käyttöönsä edes vähäisiä neuvottelukeinoja.

Uskontoon kuuluva antaumuksellinen palvonta on yksi esimerkki jyrkästi epäsymmetrisestä neuvottelupelistä. Se, että jumalat ovat fiktiivisiä olentoja on epäolennaista. Uskovalle nimittäin koko pelin pelaamatta jättäminen on pahempi vaihtoehto kuin pelin pelaaminen. Ihminen on sosiaalinen eläin ja lauman ulkopuolelle jääminen on hänelle syvä emotionaalinen järkytys. Enpä usko erehtyväni, jos väitän, että uskonnollisilla ihmisillä on keskimäärin voimakkaammat sosiaaliset vaistot kuin muilla ihmisillä. Toinen ilmeinen syy sille, että nimenomaan uskonto on malliesimerkki epäsymmetrisestä neuvottelupelistä on, että siinä epätavallisen korkeat panokset, nimittäin kuolemattomuus. Likimain ainoa syy siihen, että uskonto jatkaa olemassaoloaan jopa vauraissa hyvinvointivaltioissa, joissa sen merkitys on ratkaisevasti vähentynyt entiseen verrattuna, on, että lääketiede ei (vielä?) kykene järjestämään kuolemattomuutta. Uskonnollisuuden sisäinen logiikka on täysin rationaalisesti ymmärrettävissä, vaikkeivät merkkijonot, joilla uskonnolliset ihmiset itse kuvaavat uskonnollisuuttaan, aina olisikaan.

Blogger söi juuri valmistelemani tekstin. En viitsi kirjoittaa sitä uudelleen. Blogger on täysi paska. Kertokaa minulle, mihin voin laittaa blogini.