lauantaina, toukokuuta 17, 2003

Muutamissa blogeissa on puhuttu IRC-galleriasta. Ilkka kehui luokituksia "normaali, babe ja megababe" erinomaiseksi esimerkiksi siitä, miten paljon ulkonäköpreferenssit ovat henkilöstä riippumattomia. Minusta taas näytti siltä, että ulkonäköjen miellyttävyyden keskihajonta oli koko galleriassa niin pieni, ettei mitään kunnollisia systemaattisia eroja voida saada sellaisesta otoksesta esille. Esimerkiksi lähes kaikki selvästi ylipainoiset tai lähes kaikki muuten selvästi rumat olivat jättäytyneet suosiolla pois. Myöskin galleriassa näytteillä olleiden iät olivat enimmäkseen niin kapealla vaihteluvälillä 20 molemmin puolin ja kuva-aineisto niin vaihtelevan tyyppistä, ettei eroja senkään takia oikein synny.

Myös ryhmässä "normaali" oli joukossa varsin kauniita tyttöjä, joille antaisin kouluarvosanan 9. Sellaisia, joille antaisin numeroksi yli 8 oli aika paljon. Normaalien ryhmässä oli toki sellaisiakin, joita voisin sanoa rumiksi, joille siis antaisin kouluarvosanaksi 5-6. Yllättäen sellaisia löytyi pari megababe-luokastakin. Minä luulen, että ne luokitukset on muodostanut joku melko sattumanvaraisesti ulkonäön suhteen. Todennäköisesti perusteena on ollut flirttaileva käytös IRC-kanavilla tai sitten ihan yksinkertaisesti tuttavuussuhteet.

Erityisesti flirttaileva käytös on omiaan nostattamaan luokitusta, koska arvosteluperiaatteena on kiihottavuus eikä esimerkiksi lainkaan se, kuinka paljon on valmis uhraamaan muita seksioptioita saadakseen arvosteltavan seksikumppanikseen. Asiahan on nimittäin niin, että lyhyellä tähtäimellä nainen voi helposti nostaa osakkeitaan antamalla itsestää anteliaan vaikutelman antamalla ymmärtää, että seksiä on helposti tulossa. Seksikkyyden, halukkuuden ja kauneuden välillä yksinkertainen käsitteellinen yhteys: seksikkyys = halukkuus * kauneus.

Minut on vallannut ristikkohulluus. Olen ratkonut muutaman ristikkolehden muutaman viime viikon aikana. Seuraavaksi voisin alkaa laatia ristikoita. Kannattaisi varmaan ensin varmaan tehdä ratkaisu ja sitten keksiä vihjeet.

perjantaina, toukokuuta 16, 2003

Suosittelen muuten Hook Norton Double Stoutia. Siinä on uusi suosikkiolueni. Sitä saa ainakin Hervannan Alkosta. Etiketissä sanotaan:

Double Stout is a full bodied Stout, strong in roast malt character with a refreshing hoppy aftertaste.


Täyteläistä, vahvasti paahdetun maltaan makuista ja melko humalaistakin, mutta humalaisuus maistuu aivan alusta asti. Suosittelen hyvän stoutin ystäville.

Uusi blogi ihmissuhteet jatkaa sfnet.keskustelu.ihmissuhteet -ryhmästä tuttua markkina-arvokeskustelua. Kirjoittajana taitaa olla nimimerkki Henry the. Kommentointimahdollisuus on hyvä juttu siinä blogissa.

Lumi Adela kirjoitti eilen lihavien syrjinnästä ja uumoili jonkinlaisen lihavien joukkoliikkeen alkavan Pohjois-Amerikan tapaan myös Suomessa. Lumin mielestä yksilönvapauden nimessä ihmisen tulee saada syödä itsensä vaikka tonnin painoiseksi ilman, että kenelläkään on asiaan mitään nokan koputtamista.

Lihavuus ei ole kuitenkaan kokonaan kenenkään oma asia Suomen kaltaisessa maassa, jossa on julkinen terveydenhuolto, joka rahoitetaan verovaroista. Tosiasia on, että lihavat maksattavat itsetuhoisan elämäntapansa kustannukset muilla. Sama pätee tietysti myös tupakoitsijoihin ja kaahareihin. Erona mässäilyyn, tupakointia ja kaahailua rajoitetaan lain voimalla. Minusta asia on pikemminkin niinpäin, että mässäilijöihin on suhtauduttu tavallista helläkätisemmin.

torstaina, toukokuuta 15, 2003

Katsoin eilen videolta elokuvan Kuoleman rautatie. Se kertoo Burmassa sijainneen japanilaisen sotavankileirin tapahtumista. Elokuva perustuu leirillä itse kolme vuotta olleen brittiläisen kirjoittajan kirjaan. Japanilaisten tarkoitus oli rakennuttaa brittiläisellä sotavankityövoimalla rautatie Burman halki Thaimaasta Intiaan huoltotieksi Intian valloitusta varten. Rakentajia oli kaikkiaan 60 000 ja noin puolet heistä menehtyi nälkään ja tauteihin.

Sotavankien käyttäminen orjatyövoimana ja sotavankien raaka kohtelu oli japanilaisille luontevaa, koska koska heidän sotilasetiikassaan sotavangiksi jääminen oli äärimmäisen häpeällistä. Sotilaan kuului taistella loppuun asti tai epätoivoisessa tilanteessa tehdä itsemurha. Japanilaiset eivät siis luonnollisestikaan piitanneet mistään Geneven sopimuksista. Japanilaiset hakkasivat omia rivisotilaitaankin jatkuvasti.

Kiihkeät Japani-fanit (terveisiä vaan) voivat tässä yhteydessä pitää sepaluksensa kiinni napitettuna, koska tuollaisessa ajattelutatavassa ei ole mitään erityisen japanilaista. Kaikissa totalitaarisissa järjestelmissä ihmiselämän, myös omaan yhteisöön kuuluvien, arvo on vähäinen. Japanilaisten toisen maailmansodan aikainen kuolemanpalvonta oli olennaisesti aivan samanlaista kuin Natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa. Brittien II maailmansodan aikaisia sotilaseettisiä periaatteita ja käytäntöjä en tunne, mutta voisi olettaa, että vaikka niissä brittiläiseen tapaan velvollisuudentuntoa ja lojaalisuutta vahvasti korostetaankin, kuolemanpalvonta ei kuulu niihin. Amerikkalaisten suhtautumisesta puhuu kenties jotain, että kenraali Pattonin kerrotaan sanoneen, että amerikkalaisen sotilaan tarkoitus ei ole kuolla maansa puolesta vaan antaa vihollisen kuolla maansa puolesta.

Toisen maailmansodan ja lopulta kylmän sodan lopputulos kertoo alkukantaisen fasistisen heimomoraalin surkeammuudesta universaaleihin oikeusperiaatteisiin ja vapaaseen markkinatalouteen nojaavaan demokratiaan verrattuna. Yhdysvallat ja Iso-Britannia voittivat taloudellisen ja teknologisen ylivoimansa avulla (kumpikin universaalien oikeusperiaatteiden ja vapaan markkinatalouden hedelmiä) ja Neuvostoliitto siksi, että sillä oli käytössään niin suunnattomat raaka-ainevarat, väestö ja maa-alue. Saksa pesi perusteellisesti jälkipyykkinsä sodan jälkeen ja vapautui natsismista sekä omaksui voittajansa ideologiat ja menestyi. Neuvostoliitto romahti omaan mahdottomuuteensa. Japanille kirjoitettiin länsimaisen mallin mukainen perustuslaki ja sen poliittinen järjestelmä uudistettiin.

Seurauksena Japanille oli jo ennen sotaa alkaneen talouskasvun jatkuminen 1990-luvun alkupuolelle asti ja yhteiskunnan merkittävä liberalisoituminen. Japanissa ei kuitenkaan koskaan käyty läpi yhtä voimakasta kansallista puhdistautumista kuin Saksassa. Siksi japanilaisessa kulttuurissa on edelleen kollektivismi voimakkaammin läsnä kuin myös ennen sotaa totalitaristisessa Saksassa nykyisin. Japanin talouselämä on paljon korporativistisempi kuin Yhdysvaltojen. Japanin talouselämä jakautuu keiretsuihin , jotka ovat valtavia korporaatioiden yhteenliittymiä. Järjestäytynyt rikollisuus on sotkeutunut Japanin talouselämään ja politiikkaan huippua myöten. Japanilaiset järjestäytyneen rikollisuuden tutkijat ovat arvioineet, että peräti puolta 1990-luvun alun lamavuosina kertyneistä roskalainoista on mahdotonta selvittää, koska yakuza, Japanin mafia, on sotkeutunut niihin. Japanin talouselämä ja politiikka on siis järjestynyt olennaisesti fasistisen mallin mukaan. Kroonistuneet talousvaikeudet osoittavat tuollaisen järjestelmän ja samalla kollektivismin perimmäisen heikkouden.

Korporativistisen (fasistisen) talousjärjestelmän heikkous vain korostuu teknologian kehittymisen myötä. Se, että Japani saavutti länsimaat ja on pysynyt länsimaiden kelkassa mukana on paljolti japanilaisen salarimanin (salary man) eli työnantajalleen uskollisen raatajamiehen ansiota. Mutta rajansa kaikella. Mammuttimaiset korporaatiot autoritäärisine hallintorakenteineen ovat tehokkaita vain rutiinityön järjestämiseen. Mitä enemmän tuottava työ minimissään ja keskimäärin vaatii oma-aloitteisuutta ja itsenäisyyttä, sitä vähemmän kollektivismi kannattaa. Japanilaiset joutuvat uudistamaan ajattelutapaansa ja suhtautumistaan auktoriteettiin ja yhteisöllisyyteen, mikäli mielivät pärjätä globaalissa taloudellisessa kilpailussa.

Osa tuntemistani Japania ihailevista nuorista miehistä on nörttejä, joiden puheiden perusteella on ilmeistä, että heitä viehättää perinteinen, kollektivistinen japanilaisuus. Heillä on yllättävän paljon yhteistä skinheadien kanssa, vaikka ilmeinen ero onkin, että he ovat keskimääräistä selvästi älykkäämpiä ja täysin yhteiskuntakelpoisia eivätkä mitään öyhöttäjiä, joilla on kilometrin mittainen rikosrekisteri. Taustalla on heikko omanarvontunto, joka on heidän tapauksessaan seurausta arvatenkin vielä tuoreessa muistissa olevasta nuoruusiän sosiaalisesta syrjäytymisestä. Kollektiivismi vetoaa yksilönkehitykseltään keskenkasvuisiin ihmisiin. On tietyllä tapaa psykologisesti vaativampaa pärjätä vapaaehtoiseen reiluun vaihdantaan perustuvassa kanssakäymisessä toisten kanssa. Toisaalta palkintona on mahdollisuus elää orjuussuhteista vapaana.

Estotonta kollektiivin voimaan samaistumista voisikin pitää yhtenä nk. Tukholma-syndrooman varianttina, jossa alunperin on kysymys panttivankien kokemasta voimakkaasta samaistumisesta kaappareihinsa ja näiden intresseihin. Kuten Tommi on ansiokkaasti selostanut, palvonta on seurausta peliteoreettisesta asetelmasta, jossa voimakkaalla osapuolella on kaikki kortit käsissään. Samasta ilmiöstä on periaatteessa kysymys silloin, kun perheväkivallasta kärsivä nainen, joka kaikesta huolimatta on kiihkeästi kiintynyt hakkaavaan mieheensä.

Kapteeni Haddockin haukkumasanasto on hauskaa luettavaa. Suosikkejani ovat alppiapina, autodidakti, jauhokuono, karnevaali-intiaani, käymälälaivan kapteeni, lasipää pölvästi, makean veden piraatti, planeettainvälinen taivaanrannanmaalari, rautamöykky, samean veden kala, sillinihrassa kieritetty kermaleivos, sirkus-mussolini, takkuinen merinorsu, törkyturpa ja älykääpiön sivupersoona.

keskiviikkona, toukokuuta 14, 2003

Kahvitunnilla syntyi juttua jonkun lehtikuvassa näkemästä miehen kallosta, johon oli tatuoitu hämähäkinseitti. Joku ehdotti, että koska minulla oli ollut kalju, voisin laittaa parturin muotoilemaan parin millin sängestä samanlaisen verkkokuvion muuten kaljuun päähäni. Takana istujat bussissa saisivat ehkä kimmokkeen pelata ristinollaa kallollani. Ehkä pariin ruutuun voisi samalla muotoilla nollan ja ristin. Otetaanpa harkintaan.

Tunnukseni 'velkavolvo' IGS:ssä vanheni, koska en ollut logannut serveriin sisään yli kuukauteen. Pentele. Täytyy rekisteröityä uudelleen. (Miksi kummassa 'velkavolvo'? No, kun olin lapsi, automatkoilla perheen kanssa autoradion kasettisoittimessa pyöri usein 70-luvun iskelmä 'Deva kukku de'. Siinä laulettiin mm. "... enkä lähde Ruottiin, kun ei oo kielipää ... en vaikka velkavolvo osteittais!". Muuten, miltäköhän 'Deva kukku de' kuulostaisi sovitettuna Terminatorin musiikkiin ...)

maanantaina, toukokuuta 12, 2003

Kannattaa lukea seuraava blogi . Kirjoittaja kertoo olevansa rikkaan ja vaikutusvaltaisen isänsä järjestämää pakkoavioliittoa pakeneva maan alle häipynyt nuori nainen. Totta tai ei, blogi on mielenkiintoista ja jännittävää luettavaa.

sunnuntaina, toukokuuta 11, 2003

Eilisessä Papillonissa ei mainittu, kuten kirjassa, että Papillon suunnitteli menevänsä Kolumbiaan. Hänen mukaansa Kolumbialla ja Ranskalla ei ollut luovutussopimusta.