lauantaina, kesäkuuta 07, 2003

Lukekaa Crime Times -lehteä. Lainaus:



It has been established that four to six percent of boys of a given age will commit over half of all the serious crime produced by all boys of that age. That four to six percent is not going to be helped by counseling, better education, or tougher laws. To assume so overlooks the fact that most of these individuals lack the innate ability to benefit because of their dyslogic, lack of insight, lack of fear, impulsivity, and inability to realize the consequences of their actions or learn from experience.

Their basic problem is not TV violence, poor parenting, poor teaching, broken homes, or poverty. There are too many good, law-abiding citizens who have grown up under these same circumstances. Such problems most certainly can contribute to crime and violence, but the basic problem in the hard-core offender is more likely to be a malfunctioning brain.

Some people fear that biological causes must be treated with radical medical interventions such as heavy psychopharmacological agents or even psycho-surgery. But research shows that measures as simple as better prenatal care, better nutrition, reduced exposure to environmental toxins, or remediation of neurochemical imbalances can be highly effective in correcting problems in behavior.

Unless the physiological functioning of the brain is included in the quest to alleviate crime and violence, we suggest that any effort will be a failure.

Panu ja Lumi kirjoittelivat blogeissaan epäilevänsä seuraavan totalitarismin nostavan päätään terveen järjen nimissä. Minäpä luulen, ettei mitään totalitarismia ole enää tulossa. Perusedellytys ihmisten alistamiselle on, että sen on oltava taloudellisesti kannattavaa. Ihmisten perusoikeuksien tukahduttaminen nimittäin käy todella kalliiksi, koska se edellyttää mittavaa urkinta- ja poliisikoneistoa. Todellisuudessa totalitaristiset yhteiskuntajärjestelmät ovat romahdelleet joka puolella maailmaa joko siksi, että ne ovat tukahtuneet omaan jäykkyyteensä ja tehottomuuteensa tai hävinneet kilpailussa avoimia yhteiskuntia vastaan.

perjantaina, kesäkuuta 06, 2003

Kävin katsomassa juuri tyttöystäväni kanssa elokuvan Phone Booth. Ideana on, että psykopaatti pakottaa kieroilevan ja valehtelevan PR-miehen tunnustamaan syntinsä kaikelle kansalle. Juonta en viitsi selostaa. Menkää itse katsomaan.

Nykyään, kun kansaa ei enää läksytetä saarnastuolista käsin, Hollywood on ottanut tehtävän hoitaakseen. Kuinkahan monta elokuvaa on tullut nähtyä, joissa psykopaatti järjestää kiirastulen tavalliselle ihmiselle, jossa puhdistautua pikku synneistään?

Minä muuten luulen, että VihaKampanjan Trio Erektusta vastaan nostatti, kuten Ilkka sanoi, se, että hän ja Henry kirjoittivat mukaelmia joidenkin blogaajien kannanotoista alemmantasoisten miesten naisseuransaantiongelmista valittamiseen. Näissä kirjoituksissa ilmeisesti näitä VihaKampanjanKäynnistäjiä suututti se, että ne osoittivat heidän suhtautumisensa samanlaiseksi kuin uusoikeistolaisten suhtautuminen työttömiin. Lisäksi se, kun Ilkka vielä piruili olevansa onnellisesti naimisissa yhdeksättä vuotta siinä missä joidenkin ainakin omasta mielestään ihmissuhteissa viisaampien VihaKampanjanKäynnistäjien suhdeyritykset tuhoutuvat kertatoisensa jälkeen. Tuo selvästikin laukaisi vihan. Muutoinhan Trio Erektuksen jutut olivat olleet jo kuukausia aivan samanlaisia.


torstaina, kesäkuuta 05, 2003

Birdy on päivittänyt selibaattipäiväkirjaansa. Tällä kertaa aiheena ovat miehet, jotka eivät halua parisuhteita mutta seksisuhteita kylläkin. Lainaan Birdyä:



Aikoinaan syntyi käsite Kynnys kainalossa-parisuhteesta. Jostain syystä tuo tuntuu olevan miespuolisille lähes luontainen tapa - "miehet tahtovat suhteen pysyen poikamiehenä, naiset tahtovat sitoutua" -ralli alkaa taas:) Kun on kynnys kainalossa, voidaan aina tiukan paikan tai vastuunottamisen tullen nostaa kynnys näytille ja hihkua voitonriemuisena, että 'mä oon kynnyksen tällä puolella, tää ei koske mua!'. Kun taasen näyttäisi olevan kivaa tarjolla, voidaan asettaa kynnys lattialle, hypätä sen 'sisäpuolelle' ja todeta, että hei olen tässä, mulle kans. Tosi miehekästä, uuh.

Koska vellihousuja aina riittää, voisivat naiset olla hieman valppaampia: jos mies ei aidosti kykene edes järkevään seurusteluun sitoutumaan, skipatkaa! Mitä ihmettä naiset oikein kuvittelevat, jos he luulevat rakkautensa (toisin sanoen sen, että antavat pimppaa miehelle, joka ei mitään muuta naisista haluakaan) muuttavan miehen kumppaniksi? Kynnyskainaloisen miehen kanssa on aivan turhaa vehdata: mitään muuta ei saa kuin pahan mielen.




Vastaan Birdyn kysymykseen. Tällaisissa suhteissa roikkuvat naiset saavat vastineeksi suhteen epävarmuudesta mahdollisuuden heilasteluun eroottisesti kiinnostavamman ja kenties muillakin tavoilla paremman miehen kanssa kuin todennäköisesti saisivat, jos ottaisivat jonkun, joka on halukas sitoutumaan monogaamiseen suhteeseen juuri heidän kanssaan. Tilanne, jossa mies roikkuu (turhassa) seksin toivossa itselleen liian tasokkaan naisen itkuolkapäänä ja ilmaisena remonttireiskana tms., on analoginen Birdyn kuvaaman tilanteen kanssa.

Naisilla, joiden pulmallista tilannetta Birdy kuvaa, on hyvin paljon yhteistä alemmantasoisten miesten kanssa. Ehkä he voisivat perustaa yhteisen yhdistyksen etujaan ajamaan. Tai jotain.

keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2003

Kasa-blogin Jussi viittaa TrioErektus-blogiryhmään joukkona "protofasisteja". Fasisti lienee tuossa ilmauksessa lähinnä kirosanana käytetty, koska ainakin sanakirjamääritelmän mukaan fasismi tarkoittaa ideologiaa, jossa ihannoidaan korporativistista ja keskitetysti johdettua yhteiskuntaa. Ainakin Tommia on vaikeaa nimittää fasistiksi käyttämättä sanoja väärin, koska Tommi on poliittiselta kannaltaan libertaristi ja kiihkeä kaikenlaisen kollektivismin vastustaja.

Minä taas olen melko maltillinen poliittisissa näkemyksissäni suhteessa peruskysymyksiin. En luota autoritäärisiin hallintomalleihin, koska ne johtavat vääjäämättä korruptioon, epäoikeudenmukaisuuteen, tehottomuuteen ja yleiseen kurjistumiseen. Jos tarkastelen ihmisten käyttäytymistä, havaitsen, että ihmiset ovat pohjimmiltaan itsekkäitä, kuten kaikki organismit, jotka ovat selviytyneet luonnonvalinnasta. Laumaeläiminä ihmisillä on toki lukuisia synnynnäisiä kognitiivisia ja emotionaalisia oppimisvalmiuksia, jotka auttavat ihmistä olemaan rationaalisesti itsekäs ja yhteistyökykyinen toimija (kyky vastavuoroiseen altruismiin, ehkä nepotismi). Ihmisellä on synnynnäisenä kykynä perusilmeiden tulkinta ja herkkyys oppia muodostamaan malli toisten ihmisten mielistä. Ihmisen synnynnäisistä kognitiivisista ja emotionaalisista taipumuksista ja valmiuksista on kirjoittanut mm kognitiotieteilijä Steven Pinker paljon mielenkiintoista asiaa. Ihmisillä on tietenkin myös valmiudet huijaamiseen ja raakaan omaneduntavoitteluun. Ihmiset pelaavat monenlaisia nollasummapelejä, joista jotkut ovat väistämättömiä. Kaksi tärkeintä väistämätöntä nollasummapeliä ovat kilpailu vallasta ja sukupuolikumppaneista.

Ihmisten välisen kilpailun kokonaistuloksen maksimoimiseksi kannattaa pitää kiinni tiukasti laillisuusperiaatteesta ja reilun pelin säännöistä. Tähän tarvitaan riittävän vahvaa valtiollista väkivaltamonopolia ja oikeuslaitosta. Valtionhallinto pitää jakaa toisensa kurissa pitäviin osiin, kuten valistusajattelijat oivalsivat, jotta minimoitaisiin mahdollisuus, että valtiosta itsestään tulee tyrannian väline.

Ihmisten välillä on ratkaisevia eroja sosiaalisissa lähtökohdissa ja yksilöllisissä ominaisuuksissa, jotka paljolti määräävät millaisiin asemiin he päätyvät yhteiskunnassa. Jotkut syntyvät varakkaille vanhemmille, jotka sen lisäksi pitävät lapsistaan kaikin tavoin hyvää huolta, ja jotka pystyvät tarjoamaan lapsilleen hyvän kasvuympäristön, jossa varttua. Epäonnisimmat taas syntyvät köyhille ja holtittomille vanhemmille. Usein tällaiset ihmiset joutuvat nuoruudessaan alttiiksi alaluokkaisten vertaisryhmiensä kautta alttiiksi huonoille vaikutteille. Nykyaikaisen yhteiskunnan historiallisesti katsoen poikkeuksellisen suuri sosiaalinen liikkuvuus kuitenkin merkitsee, että yksilöllisillä ominaisuuksilla on paljon merkitystä pysyykö ihminen samassa yhteiskuntaluokassa, johon syntyi, vai nouseeko hän ylempään vai putoaako alempaan.

Mielestäni voidaan aivan hyvin tunnustaa, että ihmisten välillä on suuria yksilöllisiä eroja -- myös synnynnäisiä, joista riippuu heidän menestymisensä yhteiskunnassa, joutumatta samantien kaasukammioihin johtavalle tielle. Synnynnäisten menestymisedellytysten erojen tunnustamisesta ei seuraa, että pakko tehdä johtopäätös, että heikompien sotkeutuminen jalkoihin on oikein. Siitä ei ole myöskään pakko tehdä johtopäätöstä, että se on väärin. Itse olen sitä mieltä, että koska ihminen ei itse pääse päämäärärationaalisesti valitsemaan vanhempiaan, ei ole oikein, että hän joutuu kärsimään vanhempiensa huonoudesta. Mielestäni on oikeudenmukaista ehkäistä yksikön sattumalta saamien lähtökohtien aiheuttamaa eriarvoisuutta. Tähän asiaan on mielestäni mielekästä soveltaa oikeudenmukaisuuden käsitettä, koska on olemassa realistisia keinoja vähentää tätä eriarvoisuutta.

Valikoimaan kuuluu nykyään lähinnä sosiaalipoliittisia keinoja. Niistä useimmat ovat hyväksi havaittuja. Hyviä keinoja ovat esimerkiksi kansanterveystyö, yleinen oppivelvollisuus sekä perustarpeet kattava sosiaaliturva. Tulevaisuudessa keinovalikoima laajenee eettisesti hyväksyttävillä ja tehokkailla lääketieteellisillä ratkaisuilla. Näillä keinoilla on hyvin vähän tekemistä reilun puolen vuosisadan takaisten, varhaisteollisen agraarifasistisen yhteiskunnan keinojen kanssa. Samalla tavalla kuin yhteiskunta tarjoaa koululaisille ilmaisen hammashoidon, tulevaisuudessa yhteiskunta sponsoroinee kaikille lastentekoon ryhtyville mahdollisuuden valikoida oman ja puolison perintötekijöiden kombinaatioista terve ja mahdollisuuksien mukaan toivottavia ominaisuuksia sisältävä. Sekä vanhempien, syntyvän lapsen itsensä että yhteiskunnan kannalta on yksiselitteisesti selvää, että esimerkiksi impulssikontrollin häiriöille ja alhaiselle älykkyydelle altistavat perintötekijät karsitaan pois, mikäli voidaan. (Heikko impulssikontrolli ja alhainen älykkyys ovat menolippu alaluokkaan enkä voi kuvitella, että kukaan ihminen haluaisi omalle lapselleen millään perusteella näitä ominaisuuksia. Pikkuhumanistit varmaan älähtävät nyt ja alkavat itkeä, että kuinka kauheaa on, jos ilkeät mengelet pakottavat kaikki samaan muottiin jo syntymästä asti. He voivat kuitenkin täysin vapaasti vaikkapa säteilyttää kiveksiään, jotta saadaan maailmaan lisää sitä ihanaa diversiteettiä.)

Johonkin pitäisi koota aikamme common sense ja analysoida siihen sisältyvät järjettömyydet ja valheet sekä katsoa mitä asioita niiden taustalla on. Tommi ja Ilkka ovat niitä ansiokkaasti selostaneet, erityisesti Tommi. Myös Ihmissuhteet-blogi on nostanut esille hyviä ajatuksia, joskin Henry kirjoittaa jotenkin niin poleemisesti ja välillä yksiraiteisesti, joskin taidokkaasti, etten voi yhtyä hänen kirjoituksiinsa samassa määrin kuin Tommin.

Yksi kantavista teemoista Tommin sosiaalista elämää koskevassa ajattelussa on yhteisöllisen elämän tarkastelu resurssivirtojen näkökulmasta. Tuo näkökulma on erittäin tervehdyttävä, koska se leikkaa kaiken valheen ja sumutuksen pois. Resurssivirroista todellakin viime kädessä riippuu yksilöiden ja yhteisöjen toimintamahdollisuudet ja lopulta kyky jatkaa olemassaoloa.

tiistaina, kesäkuuta 03, 2003

Laitoin Email-osoitteeni näkyville vasempaan laitaan Front page ja Archive -linkkien alle.

maanantaina, kesäkuuta 02, 2003

Mitä on sisäinen kauneus? Naistenlehtien määritelmä sisäiselle kauneudelle itsensä rakastaminen. Yksi rakkauden käytännön seuraus on rakkauden kohteen etujen asettaminen korkealle sijalle tärkeysjärjestyksessä. Lähes poikkeuksetta ihmiset pitävät omaa etuaan tärkeämpänä kuin kenenkään muun etua. Jokainen rakastaa siis itseään kaikista olennoista eniten. Tämä on aivan normaalia hyväksyttävää. (Jokainen joka pitää omaa etuaan vähemmän tärkeänä kuin muiden etua, voi todistaa väitteensä vaikkapa antamalla kaikki rahansa pois.)

Naistenlehtien propagoimasta sisäisen kauneuden määritelmästä seuraa, että kaikkien eniten sisäistä kauneutta on sosiopaateilla. Jos rakkautta mitataan teoissa, sosiopaateilla tosiaankin on eniten rakkautta itseään kohtaan, sillä heidän tekonsa ovat kaikkein vähiten ristiriidassa heidän oman etunsa kanssa. Naistenlehtien määritelmän mukaan hirmuhallitsijat ovat planeetan sisäisesti kauneimpia ihmisiä.

sunnuntaina, kesäkuuta 01, 2003

Lumi kertoo tuoreessa merkinnässään laihduttaneensa kolme kiloa. Mitä helkkaria? Mitä on tapahtunut läskiyden ilmentämän "kapinahengen" ihannoinnille? Tunnustaako Lumi olevansa lammasmainen laumasielu?

Miksi ihmeessä muuten Lumi haluaa kehottaa toisia ihmisiä lihavuuteen, kuten hän näytti tekevän kirjoittaessaan minulle "ettei painosta kannata stressata", jos hän itse omilla teoillaan osoittaa, että hän itse pitää hoikkuutta lihavuutta parempana valintana? Miksei hän kerro muille hoikkuuden eduista, jos hoikkuus on hänestä parempi valinta kuin lihavuus? Haluaako hän vahingoittaa muita ihmisiä johtamalla heitä harhaan?

Ole sinäkin life-extensionist . On olemassa vain yksi tieteellisesti todistettu tapa hidastaa ikääntymisprosessia: vähäkalorinen ruokavalio kaikilla välttämättömillä ravintoaineilla. Eläinkokeissa on havaittu, että jos eläin saa normaalia vähemmän energiaa mutta kaikki tarpeelliset ravintoaineet ruoasta, se elää lajilleen ominaista geneettisesti määräytynyttä elinkaarta pidemmän elämän. Syy lienee pohjimmiltaan yksinkertainen: krooninen energianpuute hidastaa solujen aineenvaihduntaa. Ihmiskehossa on noin 50 biljoonaa solua. Niitä kuolee koko ajan valtavia määriä. Tilalle syntyy uusia. Kun kehon energiantarvetta rajoitetaan, syntyy valintapaine, jossa energiapihiys edistää solun selviytymistä. Vaikutus ei ole mitenkään mahdottoman suuri, ehkä korkeintaan suuruusluokkaa 20 %, mutta se riittää jo pidentämään solun elinikää huomattavasti.

Ikääntymisen mekanismeista on olemassa monenlaisia teorioita. Annan puheenvuoron Ben Bestille. Hän on valmiiksi jo selostanut asian paremmin kuin minä osaisin.