perjantaina, kesäkuuta 27, 2003

En ymmärrä täysin puhetta tunteen ja järjen ristiriitaisuudesta. Järki liittyy ainakin omassa kielenkäytössäni kognitioon, siis tietämiseen ja ymmärtämiseen. Tunne taas on affekti tai emootio, siis kimppu tietynlaisia aistimuksia, joilla on kognitiivinen sisältö. Esimerkiksi viha on kaikkien siihen liittyvien hermoston toiminnallisten muutosten aistimista kehossa ja vihan aiheuttajaan kohdistuvia tietoisia vihamielisiä ajatuksia. On toki mahdollista ajatella aistimatta kehossa mitään erityistä, mutta on nähdäkseni mieletöntä väittää, että tunne ja ajattelu ovat vastakohtaisia, koska tunne sisältää aina myös kognitioita. Tunne ilman järkeä on pelkkää aistimista.

Omassa arkipuheessani en koskaan puhu tunteista ja järjestä vastakohtaisuuksina. Ajatukset laukaisevat tunteita ja tunteet herättävät ajatuksia. Ne ovat osa samaa tajunnanvirtaa. Toki äärimmäisen voimakkaisiin aistimuksiin yleensä liittyy vain hyvin yksinkertaisia tai sekavia ajatuksia. Itse muistan todella harvoin joutuneeni tilanteisiin, joissa olisin ollut niin kiihtyneessä tilassa, että ajatukseni olisivat täysin puuroutuneet.

Arkipuheessa usein sekoitetaan tunne ja intuitio. Yleensä sekaannusta ei tule, koska on asiayhteyden perusteella selvää kummasta on kysymys. Intuitio tarkoittaa tietämistä tai ymmärtämistä, joka ei sisällä tietoista järkeilyä. Yleensä intuitio perustuu aikaisempaan kokemukseen tai vaistoihin, joiksi kutsun myötäsyntyisiä reagointitapoja. Joskus intuitio voi sisältää asioiden yhdistämistä huomiokynnyksen alapuolella. Tällainen intuitio voi olla luonteeltaan luovaa.

Maapallon ilmasto olisi varsin erilainen, jos mantereet olisivat eri tavoin jakautuneet. Jos esimerkiksi maapallolla olisi kaksi renkaan muotoista mannerta, jotka sijaitsisivat sekä pohjoisten että eteläisten 30. ja 40. leveyspiirien välissä, lämpö jakautuisi varsin eri tavoin kuin todellisuudessa. Merkittävin ero olisi, että meille suomalaisillekin tutut länsituulet pääsisivät esteettömästi puhaltamaan tyypillisillä leveysasteillaan noin 40-60 astetta. Kumpaakin napaa kiertäisi voimakas länsituulten liikkessä pitämä merivirta lännestä itään. Ne rajoittaisivat ilmakehän napapyörteiden liikkeellepanien kylmien vesimassojen pääsyä lähemmäs päiväntasaajaa. Myöskään yksikään manner ei ohjaisi länsituulten liikkeelle panemia, hepoasteilta peräisin olevia lämpimiä merivirtoja kovin lähelle napoja, kuten Pohjois-Atlantilla. Hadley-kierto pasaatituulijärjestelmineen olisi samankaltainen kuin se on Tyynellä Valtamerellä.

Toinen mielenkiintoinen spekulaatio olisi tarkastella Maan pyörimisnopeuden vaikutusta tuuljärjestelmiin ja merivirtoihin. Todellisuudessahan ilmamassojen kierto päiväntasaajalta navoille on jakautunut kahteen suureen soluun. Hadley-kierrossa lämpenevät ilmamassat kohoavat päiväntasaajalta ja putoavat maahan noin 30. leveyspiirien tienoilla, josta ne palaavat maanpinnan pasaatituulina takaisin päiväntasaajalle. Farrel-kierrossa ilmamassat keskileveysasteilla liikkuvat 30. leveyspiirien tienoilta 60. leveyspiirin tasolle, josta ne jatkavat maanpinnan yläpuolella takaisin päiväntasaajalle. Jos maapallon pyörimisnopeutta lisätään, ilmamassojen kierto hajoaa useampiin pienempiin kiertoihin. Toisaalta, jos pyörimisnopeutta vähennetään, Hadley-kierto ja Farrel-kierto yhdistyvät yhdeksi isoksi kierroksi.

Kolmas erittäin mielenkiintoinen spekulaatio on pohtia mitä tapahtuisi, jos maapallon pyörimisakselin kaltevuus kiertoradan tasoon nähden olisi erisuuri kuin se todellisuudessa on eli noin 23 astetta. Vuodenaikojen vaihtelun rajuus on verrannollinen ratatason kaltevuuteen, mutta vuotuisen keskilämpötilan jakautuminen leveysasteittain olisi tasaisempaa, jos pyörimisakselin kaltevuus ratatasoon nähden olisi suurempi.

torstaina, kesäkuuta 26, 2003

Itä-Afrikassa on varsin kuivaa, jopa trooppisilla leveysasteilla. Esimerkiksi Mogadishussa, joka sijaitsee 2. pohjoisella leveyspiirillä Intian Valtameren rannalla, sataa noin 400 mm vuodessa. Mombasassa 4. eteläisellä leveyspiirillä Kenian rannikolla sentään sataa 1100 mm vuodessa. Yleensä päiväntasaajalla sataa valtavasti. Esimerkiksi Manauksessa Amazonilla sataa noin 2100 mm vuodessa ja Singaporessa noin 2300 mm vuodessa. En ole lukenut asiasta mitään mutta arvelen, että syynä Itä-Afrikan tavattomaan kuivuuteen on merkittäviltä osin Aasian synnyttämä jättiläismäinen monsuuniefekti. Kesällä nimittäin Aasian manner lämpenee auringon paisteessa erittäin voimakkaasti, mistä syntyy voimakas terminen matalapaine. Koillispasaati pysähtyy kesällä ja vaihtaa suuntaa 180 astetta kääntyen kohti Intiaa. Silloin Itä-Afrikan rannikko menettää kostea merituulen. Toisaalta kesällä Mogadishussa sataa eniten (varsin vähän silti) ja talvella ei juuri ollenkaan. Talvisten sateiden puuttumista en osaa selittää.

Susi on ihmiselle susi -blogi yritti luonnehtia humanismin ja luonnontieteiden eroa siten, että luonnontieteilijät keräävät ensin dataa ja sitten tekevät johtopäätöksensä, kun taas humanistit ensin saavat päähänsä jonkin hienon idean ja sitten yrittävät sovittaa tosiasiat siihen vaikka väkisin. Siis että luonnontiede on bottom-up ja humanistiset tieteet top-down. Tuo jaottelu on täysin typerä ja virheellinen. Näin on siksikin, että radikaali empirismi on kestämätön kanta. Ennen havaintoja on aina jokin eksplisiittinen tai implisiittinen teoria siitä, mitä odotetaan. Itse asiassa havaitseminen itsessään sisältää myös havaitsijan. Popperin tieteenfilosofia tarjoaa paljon paremman lähtökohdan kuin tuo yllämainittu naiivi käsitys.

Luulen kuitenkin, että kirjoittaja yritti tavoitella kömpelöllä tavallaan "humanistien" eli tässä yhteydessä lähinnä ns. yhteiskunnallisesti tiedostavien, usein vasemmistolaisten intellektuellien taipumusta tehdä moralistisia virhepäätelmiä. Moralistinen virhepäätelmä tarkoittaa sitä, että päätellään arvolauseista tosiasiaväitteiden totuusarvoja. Siis esimerkiksi: Oikeistolaiset varmaankin saisivat vettä myllyynsä, mikä olisi paha, jos osoittautuisi, että on olemassa yleisälykkyydeksi kutsuttu suure ja että erot siinä osittain periytyvät. Siispä yleisälykkyyttä ei ole olemassa eikä se periydy.

keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2003

Börtsi väitti "luonnontiedeuskovaisten" olevan tunnevammaisia kuutiopäitä jotka halveksivat tunteita (omiaan) ja vain haluavat pakkomielteenomaisesti hallita kaikkea.

En minä ainakaan halveksi tunteita tai aistillisuutta. Päin vastoin, miellyttävien ja nautinnollisten tunteiden (ja aistimusten) kokeminen on minulle suorastaan hyvän elämän määritelmä. Pyrin kokemaan mahdollisimman paljon nautintoa ja iloa jaä mahdollisimman vähän tuskaa ja murhetta. Kannatan rationaalisten menetelmien käyttämistä tuon päämäärän saavuttamiseksi, koska ne ovat nähdäkseni tehokkaimpia. Rationaalisten menetelmien soveltamiseksi rationaalisen ajattelun omaksuminen on välttämätöntä. Tähän kuuluu se, että optimoin olotilaani pitkällä aikavälillä. Välittömistä mielihyvän ja ilon lähteistä on joskus kieltäydyttävä myöhemmin saavutettavan palkinnon vuoksi. Koska elämänfilosofisena lähtökohtanani on rationaalinen hedonismi, itsekurilla ja siten joidenkin impulssien ja halujen hillitsemisellä tai tukahduttamisella on minulle välinearvoa muttei itseisarvoa. Jos esimerkiksi tietäisin voivani syödä lihomatta tai korvaamatta kunnon ruokaa litran jäätelöä tai useita hampurilaisia päivässä, tekisin niin. Joudun siis hillitsemään ja joissain tilanteissa kokonaan tukahduttamaan ruokahaluani.

Kannatan lämpimästi luonnontiedettä, koska sen hedelmät ovat osoittautuneet täysin ylivertaisiksi hedonistisiin päämääriin pyrkimisessä kilpaileviin menetelmiin, kuten uskontoon, verrattuna. Uskonnon suuri suosio toki osoittaa, ettei se ole aivan huono menetelmä. Uskonto voi tyydyttää ihmisen joukkoon kuulumisen tarvetta, lievittää pelkoja, ja tarjota lohdutusta onnettomuuksien sattuessa. Uskonnot ovat kuitenkin myös vallankäytön välineitä ja useimpiin uskontoihin sisältyy myös kustakin erityisestä uskonnollisesta yhteisöstä riippuen eri määrä pelottelua ja ahdistavaa kollektivismia. Minusta näyttää sitä paitsi siltä, että uskonnollisuuden emotionaalinen laatu määräytyy usein paljolti itse kunkin tunne-elämän perussävystä riippumatta uskonnon opillisesta sisällöstä. Useimpia uskonnollisia oppeja on mahdollista tulkita mielivaltaisen monilla tavoilla, joista jokainen käytännössä valitsee itselleen parhaiten sopivan. Jos esimerkiksi jollekulle ankarissa syyllisyyden ja kelvottomuuden tunnoissa vellovalle kristitylle annettaisiin serotoniinin takaisinoton estäjiä, hänen hengellisyytensäkin muuttuisi todennäköisesti valoisampaan suuntaan.

----

Panu puuttui edellisessä merkinnässäni käyttämääni sanaan litmustesti, joka on, kuten hän sanoo, virheellistä kielenkäyttöä. Oikea suomenkielinen termi on tosiaan lakmustesti. Nyt kun asiasta on puhe, niin muistankin yläasteen kemianopettajani Heimo Olervon demonstroineen happamuuden mittaamista lakmuspaperilla. Litmustesti ei pesiytynyt sanastooni englanninkielisestä tekstistä vaan Kokkarisen Ilkan taannoin kirjoittamasta artikkelista, jossa hän esitti kriteerin, jolla voi ratkaista kuuluuko henkilö "humanistien" joukkoon.

Mainittakoon vielä, etten ole koskaan erehtynyt suomenkielisessä tekstissä kutsumaan smaragdia emeraldiksi, en kaliumia potassiumuksi enkä natriumia sodiumiksi. En ole koskaan harrastunut kemiaa, joten minulla ei ole siitä lukiotason laajoja kursseja parempaa tietämystä muttei kyllä huonompaakaan (osa mm. orgaanisten aineiden ryhmittelystä ja rakennekaavoista on painunut unholaan, mutta tiedän mistä ne tarvittaessa löytyvät). Englanninkielinen ainenimistö on tullut minulle vähitellen tutuksi vasta viime aikoina lukiessani liikunnan fysiologiaa käsitteleviä englanninkielisiä artikkeleja. Suosittelisin, että Panu keskittyisi kritiikissään jatkossa seikkoihin, jotka ilmenevät teksteistäni eikä vetäisi liiaksi oletuksia takataskustaan. On tietysti ihan kiva, että hän korjaa kielivirheitäni, mutta omituisen paljon hän niihin tuhlaa ruutia.

tiistaina, kesäkuuta 24, 2003

Ilkkaa on moitittu hänen humanismi-käsitteensä epämääräisyydestä. Viimeisin moite tuli Timolta . Ehkä olisi kertauksen aika. Ilkka esittäköön taas litmustestinsä.

Ilkka pelasi aikoinaan gota TTgoK:ssa. Ilkka sanoi go-pelin opettavan objektiivista todellisuutta. Luulen hänen tarkoittaneen tuolla nimenomaan sitä, että go pakottaa luopumaan katteettomista toivekuvitelmista.

Toivekuvitelmiin takertuminen on gossa erityisen vaarallista. Andrew Feenbergin artikkelissa Nobel-kirjailija Yasunari Kawabatan romaanista The Master of Go (Meijin) asia ilmaistaan selkeästi:



Insofar as the players identify completely with the situation of the board, i.e., with the "whole," they can assume their role unreservedly and carry it out apart from any concern with survival or victory. This no-mind is not a mystical unconsciousness, but a consciousness that has become one with the formal requirements of the activity frame and that sees its role within that frame as in some sense "logically" entailed rather than personally motivated.



Muistan itsekin lukuisia kertoja sortuneeni turnauspeleissä ratkaiseviin virheisiin kärsimättömyyden, pelon, ahneuden tai itsetyytyväisyyden takia. Toisaalta muistan millaisessa mielentilassa olen pelannut kaikkein parhaat turnauspelini. Noissa peleissä en oikeastaan ajatellut pelin lopputulosta lainkaan. Silloin vain tuntui helpolta sopeuttaa pelityyli kulloisenkin tilanteen vaatimuksiin.

maanantaina, kesäkuuta 23, 2003

Benrope valittaa töissä jaksamisen vaikeutta. Tottahan se on, että suuret kiinteät menot vaativat suuret kiinteät tulot. Asuntolaina on maksettava. Lisäksi alanvaihdossa on suuria riskejä. Mitä jos uusi alakin on virhevalinta?

Benrope haaveilee taloudellisesta riippumattomuudesta. Silloin ei tarvitsisi olla palkkatyön ikeessä eläkeikään asti. Taloudellinen riippumattomuus ei ole mahdoton haave tavallisellekaan ihmiselle, jos vain pystyy elämään pihisti. Aivan ensimmäisenä suosittelen kaupunkilaiselle auton myymistä. Auto on aivan uskomaton rahareikä. Tyypilliseen uuteen henkilöautoon sitoutuu 10 000 - 20 000 euroa pääomaa eli keskimääräisen palkansaajan verojen jälkeen käteen jäävien vuositulojen verran. Lisäksi pelkät vakuutukset maksavat n. 700 - 1700 euroa vuodessa vakuutuksenottajan iästä ja vuosien myötä kertyneistä bonuksista riippuen. Jos ajaa vuodessa 15 000 km eli keskimäärin noin 41 km päivässä ja enimmäkseen kaupungissa, bensaan menee uudehkolla autolla n. 15000 km * 10 l/100km * 1.1 euroa / l = 1650 uroa vuodessa. Lisäksi huollot ja varaosat maksavat. Oletetaan, että huoltoihin menee uudehkolla autolla 200 euroa vuodessa. Jos minä, joka en ole koskaan omistanut autoa, ostaisin auton, joutuisin maksamaan pääoman kuoletusten ja korkojen lisäksi 3550 euroa vuodessa käyttökustannuksia. Vuotuisten käyttökustannusten hinnalla ajaisi taksilla (yksi henkilö kyydissä) hieman yli 3500 km. Terve ihminen kulkee alle 10 kilometrin pituisen työmatkan polkupyörällä suurimman osan vuodesta. Eikä joku kuukausikortti kaupungin busseihin maksa ainakaan Tampereella kuin 40 euroa. Toinen ilmeinen säästökohde on viinanjuonti ravintoloissa. Benrope kirjoittaa aiemmassa merkinnässään, kuinka tuli taas kerran ryypättyä kavereiden kanssa ja loppusumman hirvittäneen.

Ihminen voi hankkia huomattavasti vapautta ja itsenäisyyttä luopumalla henkilöautosta ja juomalla alkoholinsa kotioluen muodossa. Miksei kaveriporukka voi kokoontua jonkun kotiin juomaan kotiolutta, jos täytyy ylipäätään juoda paljon alkoholia? Miksi täytyy mennä pubiin tai ravintolaan? Luopumalla autosta ja viinanhuuruisista ravintolailloista säästyy 3000 - 10000 euroa vuodessa! Kymmenessä vuodessa noista rahoista kertyy asunnon hinta. Kun on asunto maksettu, voi elättää itsensä vaikka pätkätöillä, jos ei jaksa tehdä kokopäiväistä työtä.

Tietenkin viinanhuuruisia ravintolailtoja voi perustella tarpeella iskeä seuraa vastakkaisesta sukupuolesta. Kun asiaa ajatellaan kustannustehokkuuden näkökulmasta, vakituinen parisuhde on ainakin keskitasoisen miehen näkökulmasta täysin ylivertainen vaihtoehto. Jos oletetaan, että keskimääräisen ravintolaillan kustannukset juomineen, takseineen ja sisäänpääsymaksuineen ovat 50 euroa ja joka kymmenennellä kerralla onnistuu iskemään edes vähimmäisvaatimukset täyttävää seuraa, keskimääräiseksi kustannukseksi per onnistunut pokaus tulee 500 euroa. Sen lisäksi, että parisuhteessa kumpikin osapuoli saa suhteellisen hyvää seksiä ja läheisyyttä suhteellisesti hyvin pienellä panostuksella, parisuhteessa olemisesta koituu monia merkittäviä sosiaalisia ja emotionaalisia hyötyjä.

Pihiydestä elämäntapana ja nautinnollisena kognitiivisena haasteena voi lukea lisää.

sunnuntaina, kesäkuuta 22, 2003

Tänään kävin puolenpäivän aikoihin Vattajanniemen kärjessä sijaitsevassa Ohtakarissa, josta kuva (kuva ei omani). Ohtakarissa on museoitu kalastajakylä ja kalastustoimintaa edelleenkin. Lisäksi saarella on maamme suurimman uskonnollisen yhteisön leirikeskus. Vattajanniemi tunnetaan sekä upeista hiekkarannoistaan, joita on niemen molemmin puolin yhteensä noin 10 kilometriä, että Puolustusvoimien ilmatorjuntaleiristä. On erittäin harmillista, että Vattajanniemen kaltaisen luonnonkauniin alueen täytyy olla armeijan käytössä. Suomessa luulisi olevan ihan tarpeeksi leiripaikkoja ja merialuetta harjoitusammuntoja varten. Mutta enpä tunne asiaa tarkemmin.

Luonnontieteellisenkaltainen havainto: saaristolaishyttyset ovat tyhmiä, hitaita, ahneita ja siis helposti tapettavia. Mutta niitä on paljon. Kaupunkilaisinisijät sen sijaan ovat tyypillisesti varovaisia ja erittäin kieroja. Ne istuvat kaikessa rauhassa katonrajassa, kunnes valot sammuvat ja ihminen käy nukkumaan. Sitten siirtyvät juuri lyöntietäisyyden ulkopuolelle inisemään odottaakseen tilaisuutta toteuttaa verenimijän luontoaan.