lauantaina, heinäkuuta 05, 2003

Ah tätä säätä. On aurinkoista ja helteistä. Lämpömittarinlukemat katoilla olevissa näytöissä ovat vaihdelleet välillä 23-29. Parvekkeen lämpömittari, johon ei aurinko paista, näyttää 26 C. Tänään onkin ollut nautinnollista pyöräillä. Ensin Hervannasta Sarankulmaan töihin hakemaan yksi faksi, sitten Kalevaan huonekaluliikkeeseen, sieltä Kaukajärven kautta Lukonmäkeen vanhempien luokse ja sitten kotiin Hervantaan Ruskon kautta. Taidanpa lähteä tästä vielä rannalla käymään syötyäni.

Voin muuten suositella Hook Nortonin oluista mainion Double Stoutin lisäksi myös Haymakeria. Haymaker on vahvasti humaloitu, erinomainen pale ale. Molempia löytyy Hervannan alkosta (Haymaker on loppu, minä ostin viimeisen pullon).

perjantaina, heinäkuuta 04, 2003

Tommipommi kirjoitti eilen transhumanistien muut ihmiset tiukasti kannoillaan haaveilevan maailmasta, jossa jokainen voi tyydyttää helposti kaikki halunsa ja oikkunsa. Tommin mielestä olisi parempi säätää aivoja niin, että ne pääsevät kokemaan tyydytystä suoraan. Monet transhumanistit ovat aivan samaa mieltä Tommin kanssa. Onhan transhumanismin keskeisenä sisältönä muokata ihmistä itseään, jotta olisi mukavampaa tämä elämä täällä.

Jukka Zittingin verkkolokissa oli Miika Vanhapihan kirjoitus siitä, mitä tapahtuu paleoliittisestä dieetistä poikettaessa. Jukan paleo-sivuilla, jonne linkit löytyvät Jukan päiväkirjasivulta. Kirjoituksessa väitettiin seuraavaa:



Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että mikäli paleolle on tullut siirryttyä laihtumismielessä, jo vähäiset lipsahdukset viljan, limonadien ja muiden nopeiden hiilihydraattien pariin pysäyttävät kehon ylimääräistä rasvaa polttavat prosessit. Toipumiseen lipsahduksista menee "mutu"-arvion perusteella aina pari päivää. Näin ollen pari kolme hairahdusta viikossa riittää keskeyttämään tavoitellun laihtumisen.



Muutama suupala ei kumoa energian säilymislakia. Sitä paitsi kahdessa päivässä on erittäin vaikeaa polttaa niin paljon rasvaa, että siitä johtuva painonmenetys ei hukkuisi nestatasapainon vaihtelun ja suoliston sisältämän ruokasulan määrän vaihtelun alle.

On hyvä muistaa muutama asia:

1. Solut muuttavat sokeri- ja rasvamolekyylit lopulta vedeksi ja hiilidioksidiksi muuttaessaan niiden sisältämän energian käyttökelpoiseen muotoon. (Proteenit pilkkoutuvat ensin maksassa aminohapoiksi. Maksa muuttaa aminohapot glukoosiksi.) Hiilidioksidi poistuu kehosta uloshengityksen mukana. Ylimääräinen vesi poistuu virtsan, ulosteen, hien ja uloshengityksen mukana.

2. Kehon energiakulutuksen määrä per aikayksikkö ei voi pienentyä ilman, että ruumiinlämpö alenee, ruumiin sisältämien rasva-, sokeri- tai proteiinimolekyylien määrä hupenee tai lihasten tekemä mekaaninen työ per aikayksikkö vähenee. Ihmisen normaalin ruumiinlämmön ympäristössä jäähtyminen yhdellä celsiusasteella on seuraus energiankulutuksen hidastumisesta 13 prosentilla yhden lukemani tutkimuksen mukaan.

3. Jos normaalia ruokaa syövä ihminen vähentää hiilihydraattien osuuden energiansaannista pieneen murto-osaan entisestä mutta pitää ruoan sisältämän energiamäärän ennallaan, keho kompensoi hiilihydraattien puutetta muuntamalla ravinnosta (ja omista kudoksista) saadusta proteiinista glukoosia. Tämä prosessi on nimeltään glukoneogeneesi ja se tapahtuu maksassa. Muutamien päivien tai viikkojen jälkeen keho alkaa tehostaa rasvojen käyttöä energianlähteenä siirtymällä ketoosiin. Ketoosissa rasvahappoja hajoaa epätäydellisesti, jolloin syntyy ketoneja. Melkein kaikki solut pystyvät käyttämään ketoneja energianlähteenä. Glukoneogeneesissä syntyy hieman energiahävikkiä, ketoosissa luullakseni jonkin verran enemmän. Tällaisessa tilanteessa ihminen laihtunee hitaasti. Ketoosissa tietää olevansa silloin, kun hengitys haisee asetonilta. Koska normaalisti glukoosista riippuvaisilta aivoilta kuluu viikkoja ketoosiin tottumiseen, keskittymiskyky huononee aluksi. Pitkäaikaisen ketoosin terveysvaikutuksista ei luullakseni tiedetä. Kuitenkin, jos syö enemmän kuin kuluttaa, lihominen on vähähiilihydraattisellakin dieetillä varmaa. Ylimääräinen rasva varastoituu ja ylimääräisestä proteiinista maksa tekee glukoneogeneesissa glukoosia ja tarpeettomasta glukoosista rasvaa.

Painoindeksin jakauma erilaisissa maissa on varsin mielenkiintoinen. Verratkaapa Intian jakaumaa Ranskan, Brasilian ja Kiinan jakaumiin. Intian jakauma on lähes tasainen. Ilmeisesti maassa oli tietojen keräämisen aikoihin runsaasti ihan oikeasti nälkäänäkeviä ihmisiä. Muissa jakaumissa oli kaksi häntää ja jonkinlainen läjä keskella, kuten voisi odottaakin.

Venäjän ja Baltian naiset ovat mielestäni keskimäärin kauniimpia kuin Suomen naiset. Pari vuotta sitten Tallinnassa käydessäni hätkähdin eroa Viron naisten eduksi suomalaisiin nähden. Nähdäkseni kauniimpaan katukuvaan on kolme syytä, joista suomalaisten keskimääräinen lihavemmuus on ylivoimaisesti tärkein. Toinen syy on eksotiikka. Kolmas syy on, että suomalaisten pukeutuminen on keskimäärin mauttomampaa kuin virolaisten. Tarkalleen saman havainnon tein Petroskoissa vuonna 1997 ja Kroatiassa 2002.

torstaina, heinäkuuta 03, 2003

Kiitokset Panulle oivallisesta kirjallisuusvinkistä . Luen mielelläni verkossa julkaistuja kirjoja. Nykyiset näytöt ovat niin hyviä, että tuollaisen kirjan hotkaisee tuota pikaa.

Ulkoilma on 18,5 asteen lämpöistä, vaikka kello on vasta kahdeksan aamulla. Lupaavaa. Ilmatieteen laitoksen mukaan ilman lämpötila nousee tänään hellelukemiin ja pysyy koko viikonlopun yli 20 asteessa. Hyvä juttu. Kesäkuussa oli ihan tarpeeksi kylmää.

keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2003

Panu jo kommentoikin Ilkan kysymystä, miksi luonnollisia kieliä ei ole tutkittu ja yritetty kehittää paremmin nykyajan tarpeita varten.

No, onhan kielitiede olemassa. Ja opetetaanhan kaikille koululaisille kielenhuoltoa ja kirjoittamista. Äidinkielentunnilla kirjoitetaan aineita, jotka opettaja arvostelee oikeakielisyyden, ilmaisun selkeyden ja tyyliseikkojen näkökulmasta.

Naiskansalaisen diary kirjoittaa peruspanoasetelmasta , jossa mies hallitsee ja nainen alistuu. Kirjoittaja toteaa osuvasti, kuinka tämä asetelma on syvällä niin naisten kuin miestenkin mielissä. Nainen ei oikein osaa pitää itseään jollakin olennaisella tavalla heikommaksi kokemaansa miestä eroottisesti kiinnostavana. Kirjoittajan mukaan myös tosimiehet kokevat asemansa uhatuksi ja lähtevät lätkimään tai ottavat järeät aseet käyttöön, jos osoittautuu, että nainen alkaa dominoida liikaa.

Noinhan se asia on. Mielestäni kirjoittaja kuitenkin painottaa hieman liikaa miesten halua pysyä tosimiehen roolissaan. Asia on nähdäkseni pikemminkin niin, että tosimieheys on resursseja kuluttavaa panostamista seksuaalisen markkina-arvon nostamiseksi. Onhan selvää, että machous on yleisesti ottaen seksikkäämpää kuin nössöys. Machouteen kuuluvat käyttäytymismallit kuten aloitteellisuus, kilpailullisuus, kovuus, dominoivuus, riskien ottaminen ja hanakkuus taistella arvokkaista resursseista ovat vaarallisia ja resurssitaloudellisesti tuhlailevia. Nössöyteen kuuluvat käyttäytymismallit kuten passiivisuus, omista eduista tinkiminen vastaan panematta, heikkouksien näyttäminen vaivautumatta peittelemään niitä, riskien välttäminen ja alistuminen ovat turvallisia ja resurssitaloudellisesti säästeliäitä. Naiskansalaisen kuvaama tosimiesten haluttomuus lipsua tosimiehen roolista parisuhteessa on osaksi täysin aiheellista pelkoa seksuaalisen kelpaavuuden menettämisestä. Koituuhan onnistuneesta machomiehuudesta paljon merkittäviä etuja, joista seksuaalisessa suosiossa paistattelu varmasti yksi tärkeimmistä. En kuitenkaan loppujen lopuksi millään muotoa usko, etteikö miesten suurelle enemmistölle sopisi vallan mainiosti, että he saisivat kaikessa rauhassa paistatella naisten suosiossa vaivautumatta minkäänlaisiin machon elkeisiin.

Lausunpa mielipiteeni tästä prostituutiokysymyksestä. Olen tietenkin sitä mieltä, että prostituutiobisnekseen liittyy monia erittäin kielteisiä piirteitä. Varsin suuri osa prostituoiduista on moniongelmaisia sosiaalitapauksia ja köyhien maiden naisia, joista osa on huijattu ja pakotettu myymään seksipalveluja. Myös lapsiprostituutiota, johon sisältyy pakottamista ja huijaamista, on olemassa. Tällaisessa bisneksessä on kysymys erityisen vastenmielisestä orjakaupan muodosta. Olisin itse valmis maksamaan hieman korkeampia veroja, jotta poliisilla olisi enemmän resursseja, joilla murskata orjakauppaa harjoittavat rikollisliigat.

Toisaalta ylläkirjoitettu ei ole koko totuus prostituutiosta. On olemassa prostituoituja, jotka työskentelevät alalla täysin vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan. Heitä houkuttelee alalle mahdollisuus tehdä nopeasti paljon rahaa. Ei ihan heti tule mieleen muuta työtä, jossa voi tienata sadan euron kieppeillä olevaa tuntipalkkaa täysin ilman koulutusta ja tietotaitoa Tietenkin korkea palkkataso selittyy sillä, että työ on vastenmielistä. Seksin harrastaminen valikoimattomien kumppanien kanssa on naisten valtaenemmistölle erittäin vastenmielistä, koska se sotii perustavaa laatua olevia naisellisia vaistoja vastaan. Naisten tunne-elämä on rakentunut ikäänkuin siten, että heitä ohjaisi biologinen imperatiivi suojella kallisarvoista kohtuaan ja munasolujaan satunnaisten miesten spermalta. Kuitenkin naisten välillä on jonkin verran eroja siinä miten vastenmielistä heille on harrastaa seksiä valikoimattomien miesten kanssa. Terve järkikin sanoo, että omasta tahdostaan prostituoituna työskentelevien joukossa on enemmistö niitä, joita työ kuluttaa keskimääräistä vähemmän. Uskoisin kuitenkin, että naiset, joiden tunne-elämä ei pitkällä aikavälillä mene jollakin tavalla ja jossain määrin rikki prostituoituna toimimisesta, ovat erittäin pieni vähemmistö. Kaikesta huolimatta kauhisteltaessa sellaista prostituutiota, johon naisen ajaa köyhyys ja muiden mahdollisuuksien puute, unohdetaan, että itse prostituutio ei ole ongelma vaan köyhyys. On kiistatta totta, että tilanne, jossa on valittavana kodittomuus tai prostituoiduksi ryhtyminen, on parempi kuin tilanne, jossa ainoa vaihtoehto on kodittomuus.

tiistaina, heinäkuuta 01, 2003

Timo luonnehtii olkiukolla pelotteluksi sitä, kun rinnastin tietynlaisen lapsuuden ihannoinnin jalon villin myyttiin. Timo kirjoittaa: Yhtä kaikki puhe lapsuuden ihannoinnin sitoutumisesta jalon villin myyttiin on olkiukolla pelottelua, sillä lasten jättämisestä sivilisaation ulkopuolelle ei kai ole millään muotoa kyse. Periaatteessa ihminen syntyy epäsosiaalisena, mutta kuinka moni omaan lapsuutensa nostalgisesti suhtautuva muistaa koskaan olleensa pelkkien omien tarpeidensa tyydyttämisestä kiinnostunut villi? Tuskin monikaan, arvelisin, ja tuskin monikaan muistaa aivan väärin. Kaikkein olennaisimmaksi koettu "jalostuminen" näyttäisi tapahtuvan varhain.

Juuri tuo on se uskomus, jota kritisoin. Lapset kyllä pystyvät tuntemaan sympatiaa muita kohtaan (alle kouluikäisten empatiakyvyn varaan en paljon luottaisi) ja he ovat sosiaalisia, mutta lasten sosiaalisuus perustuu pelkästään henkilöiden välisiin tykkäämisiin, vahvimman lakiin ja joukkovoimaan. Lapsilla on sitä vähemmän valmiuksia asettua toisen ihmisen asemaan ja omaksua oikeudenmukaisuuden kaltaisia henkilöstä riippumattomia periaatteita mitä nuorempia he ovat, koska sellaiset valmiudet synnyttää abstraktin ajattelukyvyn kehittyminen ja elämänkokemuksen karttuminen. Lasten ja nuorten sisäryhmä-ulkoryhmä -jaottelut ovat usein julmia ja armottomia. Lapset toteuttavat estoitta inhimillistä vaistoa sulkea poikkeavat ja epäkelvot yksilöt lauman ulkopuolelle. Omilleen jätettyjen lapsi- ja nuorisolaumojen sosiaalisuus on kollektivistista jengisosiaalisuutta.

Timo jatkaa: Lapsessa ei varsinaisesti ihailla sitä, mistä hän lähtee, vaan hänessä ilmenevää mahdollisuutta johonkin parempaan, näkökulman ollessa joko edistysmielinen tai taantumuksellinen.

Lapsuuden ihannointia on monenlaista ja minä kommentoin yhtä tiettyä kirjoitusta. On olemassa myös pessimististä lapsuuden ihannointia, jossa pidetään järjestäytyneessä yhteiskunnassa aikuisena elämistä ollain tavoin vääjäämättä turmelevana. Tämä puhe on epärealistista ja myytinomaista kaipuuta jonkinlaiseen luonnolliseen olotilaan, jossa ei tarvitse vaivata päätään modernin yhteiskunnan monimutkaisuuksilla. Primitiivisen elämän romantisoimisessa lienee syvemmällä tasolla kysymys siitä, että nykyaikainen individualistinen elämänmuoto ei tarjoa osalle ihmisistä riittävästi mahdollisuuksia tyydyttää laumavaistojaan osallistumalla kokonaisvaltaisiin sosiaalisiin hierarkioihin.

Tässä yhteydessä muuten on varsin mielenkiintoista huomata, miten käyttökelpoinen esseessä The Treatise of Love käytetty käsite "primativeness". Protopov määrittelee:



Primativeness could be seen as a degree of explicity of HR-LR characteristics, but it is a much wider conception, indeed. For example, if you correspond the HR to red, and the LR to blue, then with changing RP the colour will go through all the hues, having constant saturation. When one changes the primativeness, the saturation of colour will change; with lowering the primativeness one would see the colours withering away (thus representing less influence of Rank Potential on individual's life). That is how HR-LR properties can be regarded as indicators of primativeness (like religiousness, for example, which is typical for both LR and HP individuals), but there are also specific characteristics.

HP

- Tendency to grovel before the authorities, believe them.
- Religiousness, superstitiousness
- Attention to hierarchical subordination
- Suggestibility, including auto-suggestibility, hypochondria
- Temptation irresistibility, weak willpower (*), emotional childishness
- Irrational actions
- Collectivism, communicativeness, extroversy
- Emotional lability (hot tempered or whining), tendency to hystery
- Most qualitative evaluations are binary, that is, "brilliant/disgusting", but not "so-so".
- Impulsiveness (bias to act according to the mood)
- Excessive care about one's comfort, health and safety
- Explicit career, social and possession ambitions
- Tendency to make decisions reckoning to meet a typical situation
- Conspicuous, cares for external attributes of prosperity and prestige
- For men - excessive tendency to promiscuity, for women - tendency to fall in love with men she better should not
- Excessive egocentrism

LP

- Individuals possess the above qualities but in a rather weakened form.

Apparently, one does not always have all of the above qualities. Certain properties can be missing, or be somewhere between those of a HR and LR individual (in such cases we could talk about MR - medium rank potential). For example, a clearly HR person can be pessimistic nevertheless, and vice versa an LR individual can be optimistic. In such cases we ought to talk about MOSAIC RP or primativeness.

(*) Here under the willpower the ability of self-restrainment and self-control is meant, not the ability to subdue others to one's will (in the latter case, such willpower is a characteristic of RP). For example, abandoning smoking or drinking is harder for HP person than for LP one.



Lapset ovat keskimäärin eläimellisempiä kuin aikuiset kaikilla yllämainituilla tavoilla.

Timo kysyy minulta mikä mielestäni on objektiivisesti mielenkiintoista. Jotta kysymykseen voisi vastata, täytyisi olla selvillä, mitä kiinnostumisella tarkoitetaan. Oletetaan, että kiinnostumisella tarkoitetaan tietoista huomion kiinnittämistä. Mistä tahansa voi tietenkin kiinnostua, koska kiinnostuminen tapahtuu kiinnostujan omassa päässä. Asioita, joista on vaikeaa olla edes jossain määrin kiinnostumatta, ovat esimerkiksi painovoima. Toimija, joka ei koskaan kiinnitä tietoista huomiota painovoimaan, loukkaa itsensä paljon todennäköisemmin kuin sellainen, joka kiinnittää tietoista huomiota painovoimaan edes joskus.

maanantaina, kesäkuuta 30, 2003

Humanismista on kovasti keskusteltu monessa blogissa. Ilkka viljelee "humanismia" kattokäsitteenä, johon kuuluu jos jonkinlaista ei-kristillistä hörhöä irrationalistia ja huuhaa-aatteiden kannattajaa. Amerikan Humanistiliiton johtaja Frederick Edwords vastaa kysymykseen mitä on humanismi seuraavasti:



What is humanism?
The sort of answer you will get to that question depends on what sort of humanist you ask!

The word "humanism" has a number of meanings, and because authors and speakers often don't clarify which meaning they intend, those trying to explain humanism can easily become a source of confusion. Fortunately, each meaning of the word constitutes a different type of humanism -- the different types being easily separated and defined by the use of appropriate adjectives. So, let me summarize the different varieties of humanism in this way.

Literary Humanism is a devotion to the humanities or literary culture.

Renaissance Humanism is the spirit of learning that developed at the end of the middle ages with the revival of classical letters and a renewed confidence in the ability of human beings to determine for themselves truth and falsehood.

Cultural Humanism is the rational and empirical tradition that originated largely in ancient Greece and Rome, evolved throughout European history, and now constitutes a basic part of the Western approach to science, political theory, ethics, and law.

Philosphical Humanism is any outlook or way of life centered on human need and interest. Sub-categories of this type include Christian Humanism and Modern Humanism.

Christian Humanism is defined by Webster's Third New International Dictionary as "a philosophy advocating the self- fulfillment of man within the framework of Christian principles." This more human-oriented faith is largely a product of the Renaissance and is a part of what made up Renaissance humanism.

Modern Humanism, also called Naturalistic Humanism, Scientific Humanism, Ethical Humanism and Democratic Humanism is defined by one of its leading proponents, Corliss Lamont, as "a naturalistic philosophy that rejects all supernaturalism and relies primarily upon reason and science, democracy and human compassion." Modern Humanism has a dual origin, both secular and religious, and these constitute its sub-categories.

Secular Humanism is an outgrowth of 18th century enlightenment rationalism and 19th century freethought. Many secular groups, such as the Council for Democratic and Secular Humanism and the American Rationalist Federation, and many otherwise unaffiliated academic philosophers and scientists, advocate this philosophy.

Religious Humanism emerged out of Ethical Culture, Unitarianism, and Universalism. Today, many Unitarian-Universalist congregations and all Ethical Culture societies describe themselves as humanist in the modern sense.



Aatehistoriallisesti humanismia kuvaa parhaiten järkeä ja valistusta korostava vapaa-ajattelu, joka hylkää mystiikan ja uskonnon auktoriteetin. Näiden ihanteiden ei luulisi olevan Ilkallekaan kovin vieraita.

Jos nyt kuitenkin tarkastellaan millaiset ihmiset nykyään usein kutsuvat itseään humanisteiksi, ei ole ihme, että järkevän ihmisen alkaa tehdä mieli sanoutua irti humanismista. Esimerkiksi Lumi Adela varmastikin pitää itseään humanistina. Onhan hän tietääkseni kirjallisuustieteen jatko-opiskelija. Lumi Adela kirjoitti nettipäiväkirjassaan 28.6. seuraavasti: Olen lueskellut Gaarderin "Mayaa" aikani kuluksi ja siinä sanottiin niin osuvasti, että maailman ja ihmisen tosiolemus ja merkitys on aivan hyvin voitu selittää jo jossakin tuhansia vuosia vanhassa myytissä. Ja että tieteellisen ajattelun aika saattaa itse asiassa olla ohi. Kuulostaa varmasti vallankumoukselliselta ajatukselta, mutta jos tahdotte väitellä mielessänne Gaarderin kanssa niin suosittelen lukaisemaan tuon jokaisen evoluutiosta, filosofiasta ja mytologiasta kiinnostuneen yöpöytäromaanin. Jos tuollainen ajattelu alkaa olla humanistiksi itseään nimittävien joukossa yleistä, niin järkevien humanistien taitaa olla viisainta kokoontua jonkin toisen lipun alle. Toinen vastenmielinen, joskin humanismin aatteen ytimen kannalta epäolennainen piirre on kirjallisten intellektuellien piireissä yleinen kulttuuripessimismi.

Transhumanistien joukossa vipeltää jos jonkinlaista auringonpistoksen saanutta tulevaisuushörhöä, mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa, että transhumanismissa lienee perspektiiviä vielä 3000-luvullekin ja ehkä pidemmällekin. Lainataanpa Greg Burchia: Transhumanists advocate continuing the progressive transformation of the human condition, especially (but not exclusively) through technological means. The word transhumanism consciously evokes the tradition of humanism, i.e. the secular view of man as the "center" of the moral universe. However, transhumanism goes beyond humanism, because it does not accept some immutable, fundamental "human nature" as a given, but rather looks to continuing -- and accelerating -- the process of expanding and improving the very nature of human beings themselves.

Ihmisillä näyttäisi olevan myötäsyntyinen mieltymys ruokiin, joissa on paljon nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja. Kunnon pihvi lisukkeineen tai hampurilainen jäätelön kera ovat mainioita esimerkkejä erittäin monien ihmisten mielestä herkullisista ruoista. Harvoille, jotka pitävät käristetyn pekonin mausta, kyseessä on hankittu makutottumus. Terveellinen ruoka on usein jotenkin epämiellyttävää tai mitäänsanomatonta. Ainoa poikkeus ovat jotkut yrtit, jotka sisältävät aromiaineita. Vaaditaankin suurta taitoa, että terveellisistä raaka-aineista saadaan terveellisillä menetelmillä hyvää ruokaa.

Ilmeisesti kehityshistoriallisessa menneisyydessämme välttämättömät makroravintoaineet sokerit, rasva ja proteiinit ovat olleet niukkoja resursseja. Ei ole ollut mitään pelkoa saada niitä liikaa. Myöskään nuotiolla lihaa käristettäessä syntyvät karsinogeenit eivät ole olleet minkäänlainen haitta niihin etuihin nähden, jotka koituvat ruoan kypsentämisestä. Vasta nykyään ihmiset elävät riittävän pitkään ehtiäkseen kuolla syöpään.

Nykyaikana, kun minkäänlaisesta ruoasta ei ole pulaa, tuollaisista mieltymyksistä on suurta haittaa. Jos olisi olemassa haitaton lääke, jonka käyttö maksaisi, sanotaanko nyt 10 euroa viikossa, joka saisi terveellisen ruoan maistumaan yhtä hyvältä kuin epäterveellisen, käyttäisin sitä aivan varmasti. Pikkurahalla saisi sekä pitää että syödä kakun. Käyttäisitkö itse tuollaista pilleriä? Jos käyttäisit, niin onneksi olkoon: olet transhumanisti.

sunnuntaina, kesäkuuta 29, 2003

Nummelan Janne kuuntelutti muuan Xenakis -nimisen 1900-luvun säveltäjän musiikkia. Xenakiksen musiikki on luonteeltaan varsin formalistista ja kokeellista. Silti hänellä on teoksia, jotka kuulostavat todella hyvältä kaltaiseni lähes pystymetsästä reväistyn musiikinkuuntelijan mielestä. (No olen kyllä kuunnellut aikoinaan Avaruusromua-ohjelmaa radiosta sen verran paljon, etten hätkähdä ihan vähästä, mutta en osaa arvostaa musiikkia, jolla on pelkästään teoreettista ja intellektuaalista mielenkiintoa.)

Saavuin tunti sitten matkalta Oittiin ja Helsinkiin. Oitissa asuu Janne Nummela, jonka luona vierailin Salon Timo kanssa. Jannella on varsin mielenkiintoisia projekteja. Hän mm. kirjoittaa parin kaverinsa kanssa Poeettista ensyklopediaa. Janne ehdotti, että kirjoittaisin juttusarjan aiheesta hypoteettinen maantiede. Siitä aiheestahan minä kirjoitan todella mielelläni.

Lauantaina Timo ja Janne saivat päähänsä lähteä Tallinnassa käymään. Minä passini kotiin jättänyt osallistuin Viktor Bogdanovin tueksi järjestettyyn turnaukseen. Vanha tuttu Viktor Petroskoista on elättänyt itsensä ja perheensä Euroopassa gota pelaamalla. Viktor sai keväällä aivoverenvuodon ja kulunee pitkään ennenkuin hän on täysin kuntoutunut.