lauantaina, heinäkuuta 26, 2003

Eilen muuten Euroopan go-liiton vuosikokouksessa paatettiin vuoden 2007 go-kongressin saaja. Ruotsi ei saanut kongressia vaan Itavalta. Huonompi juttu, koska ruotsalaisten ehdotus oli oikeasti todella hyva. Se, etta Itavallassa on olut halpaa, on laiha lohtu.

Havisin torstaina hollantilaiselle 2 danille. Ensi viikolla tullee helpompaa vastusta, joten voittamistodennakoisyys kasvaa. Viikonlopputurnaus menee hyvin: kaksi voittoa kolmesta. Huomenna on viela kaksi kierrosta. Saatan paasta huippuryhman huoneeseen. Jee. No onhan tama nyt kuitenkin vain viikolopputurnaus, jossa on vain noin sata osallistujaa.

Eilen kavin Jalkasen Jannen ja Karkkaisen Jounin kanssa Pietarin keskustassa. Kaytiin veneretkella. Nahtiin kaupungin nahtavyyksista mm. Iisakin kirkko ja Eremitaasi. Syotiin hyvaa perivenalaista ruokaa yhdessa kahvilassa. Alkuruoaksi blineja eli (tassa tapauksessa) lihalla taytettyja taikinanyytteja paaruoaksi shashlikia. Saa on edelleen helteinen. Pietarin keskusta on muuten todella upeassa kunnossa. Taalla paasee ihailemaan hyvin monenlaista arkkitehtuuria vielapa niin, etta kaupunki noudattaa paaosin melko yhtenaista nakemysta. Tarkeimmat tsaarinaikaiset hallintopalatsit 1700-luvulta ovat ns. venalaista barokkia.

Meikalaisen kampilla asuu viikonlopun ajan kaksi muuta suomalaista gon pelaajaa. Tahan asti olen saanut asua kolmen hengen huoneessa ihan yksinani. Suihku on yhteinen viereisen huoneen kanssa. Kamppa on perussiisteydeltaan ihan kohtalainen. Hissit toivat huonosti. Hinta on 16 euroa per yo, mika on selvaa ulkomaalaisten kusettamista. Olen yopynyt noin puolitoista kerta kalliimmalla suomalaisessa hostellissa, jossa oli kaikki siistia ja viimeisen paalle toimivaa.

torstaina, heinäkuuta 24, 2003

Tulosrivini paaturnauksessa on nyt 2d- 1d+ 2d+ 3d-. Matti ja Vesa pelasivat tanaan paaturnauksessa keskenaan. Matti voitti. Kummallakin on nyt kaksi voittoa. Ollilla on myos kaksi voittoa. Tuomolla ja Antilla on kolme. Samoin Sarilla ja Jounilla. Muiden tuloksia en nyt tahan hataan muista.

Lumi Adela kirjoittaa viimeisimmassa merkinnassaan pitavansa kuolemaa viimeisena ihmisoikeutena. Han kertoo sukkulamadoilta loydetyn ikaantymista saatelevan geenin. Lumi ajattelee, etta jos joskus tulevaisuudessa onnistutaan merkittavasti hidastamaan tai jopa pysayttamaan ihmisen ikaantyminen, Lumin mielesta ihmisoikeuksiin kuuluva oikeus saada kuolla luonnollinen kuolema poistuu. Totean asiasta vain, etta koska kuolema on todennakoisesti viela hyvin pitkaan ihmiselamaan taysin vaistamatta kuuluva asia, on tarpeellista rakentaa defensseja tuota kauhistusta vastaan. Yksi tapa on tehda valttamattomyydesta hyve.

keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2003

Ei peleja tanaan. Useimmat ovat menneet bussiretkelle. Mina nukuin kampilla pitkaan. Ensi viikolla varmaan tulee oltua paljon enemman kaupungilla, kun Natalia tulee. On ollut koko ajan helteista. Mukavaa, kun ei tarvitse palella. Kyllahan tassa tietysti vaatteet likaantuvat nopeammin, mutta ei se haittaa, kun taalla voi ihan hyvin heilua rahjaisissa t-paidoissa ja shortseissa koko paivan. En ole nahnyt taalla lampomittareita missaan, mutta eilen kaupungilla oli jossakin mittarissa lukema 26 C. Arvelisin, etta lampotila on ollut koko ajan 25-30 C.

tiistaina, heinäkuuta 22, 2003

Kavin tanaan iltapaivan ja illan aikana Torikan Maurin kanssa Pietarin keskustassa. Ensin otettiin pelipaikan valittomasta laheisuudesta Pietarin valtionyliopiston matemaattisten tieteiden tiedekunnan vai-mika-se-nyt-oli edesta bussi. Pietarissa bussi juttui tolkuttomaan ruuhkaan ja koko matka Baltian rautatieasemalle kesti tunnin ja kolme varttia. Takaisin tultiin sitten junalla, mutta sekaan ei sujunut aivan ongelmitta, koska juna ajoikin kampuksen ohi Oranienbaumiin, josta piti ottaa juna takaisinpain. Kavelimme yli viisi kilometria kanavien varrella ja Nevski Prospektilla. Katsottiin nahtavyyksia, syotiin ja tultiin pois. Huomenna on bussiretki. Viikonloppuna ja ensi viikolla ehtii lisaa.

Tanaan laadin ruotsalaisten kanssa kysymykset Koreasta tulleelle go-professorille Pohjoismaiden go-lehtea varten. Ajattelimme kysya, mita sellainen akateeminen baduk-tutkimus oikein on ja miten se eroaa go ammattilaiskoulujen omasta tutkimuksesta. Tietenkin aiomme kysella paljon kaikenlaista muutakin, mutta tuo kiinnostaa itseani kaikkein eniten.




Panu haukkuu minua laiskaksi ja tyhmaksi, kun en osaa venajaa. Lahjojeni maaralle en voi mitaan, mutta en mielestani ole keskimaaraiseen ihmiseen verrattuna laiska opettelemaan kielia. Opettelen koko ajan venajaa, mutta osaan sita viela melko vahan. Osaan hyvin englantia, pystyn puhumaan melko sujuvaa ja virheetonta ruotsia ja ymmarran saksaa tarpeeksi hyvin kyetakseni ymmartamaan sanomalehtiartikkeleiden sisallon paakohdittain. Ruotsintaitoni on tahanastisessa elamassani osoittautunut taysin redundantiksi viestintavalmiuksien kannalta. Ikava kylla.

Panu tuntui kasittaneen, etta kannattaisin suurempaa kielinormien keskitettya ohjausta ja kehittamista. Tassa han on vaarassa. En kannata yhtaan sen suurempaa ohjausta kuin nykyinenkaan. Siten hanen stalinismiheittonsa menevat taysin metsaan. Toinen juttu on, etta Panu antoi ymmartaa, etta mielestani olisi ollut toivottavaa, etta tulevaisuudessa suomen kieli korvattaisiin jollain maailmankielella ja Suomen kansallinen kulttuuri jollain virtuaali-Amerikalla. Tama on tietenkin taytta hopo hopoa. Mina kirjoitin pitavani toivottavana, etta englannin asema kansainvalisen kanssakaymisen kielena vahvistuisi entisestaan.

Panun vastine naytti rajuudessaan ja virhetulkintoineen osin tarkoitushakuiselta vittuilunaiheiden hakemiselta. Se, etta han selostaa vastineessaan omasta kielestaan maailmankielen luopuneen Irlannin tilannetta, on toki itsessaan ihan mielenkiintoista, mutta vaite, etta mina olisin esittanyt suomenkielesta luopumista on taysin asiatonta olkiukkojen rakentelua.

Koko englantia koskevassa kommentissani puhuin vain sen kaytosta kansainvalisena kommunikaatiovalineena. Mina en kasita mika muu kuin melkoinen huolimattomuus tai tarkoitushakuinen vaaristely voi saada jonkun esittamaan, etta olisin halunnut suomen korvautuvan Suomessa jollain muulla kielella. Silloin, kun eurooppalaiset puhuvat keskenaan enemman tai vahemman huonoa englantia yhteisena kielenaan, kuten taalla gon EM-kisoissa kokousten tyokielena tai baarissa pelien jalkeen istuttaessa, kyse on todellakin vain kommunikaatiovalineesta eika mistaan muusta. Totta helvetissa mina sen tiedan, etta aidinkielilla, murteilla ja slangeilla on oma merkityksensa sosiaalisen erottautumisen ja yhteenkuuluvuuden merkitsijana. Tuonhan nyt jokainen tietaa omasta arkikokemuksestaan.

maanantaina, heinäkuuta 21, 2003

Lumi Adela kommentoi mielipidettani suomalaisten innosta korvata vierasperaisia sanoja suomenkielisilla uudissanoilla. Han kehuu suomenkielen kauneutta ja sanoo, etta olisi ikavaa, jos supisuomalaisia sanoja alettaisiin korvata vierasperaisilla.

En mina mitaan noin aaliomaista ole esittanut. Lumi tietanee, etta on olemassa suuri maara valtaosin latinalais- ja kreikkalaisperaisia kansainvalisia sanoja. Lumi ilmeisesti ei ole ollut selvasti tietoinen siita, etta Suomessa on ollut tapana keksia uusille asioille, joita monissa muissa maissa, kuten Virossa, nimitetaan kansainvalisilla sanoilla, kotoperaisia sanoja. Halusin vain sanoa, etta tuo toiminta on nahdakseni seka haitallista etta turhaa.

Nettiyhteydet olivat paivalla poikki, joten paasin koneen aarelle vasta nyt. Enpas sitten jaksanutkaan lahtea kaupungille, kun loytyi yliopiston kanttiini, jossa on kongressin osallistujille ihan kohtalaista sapuskaa. Voitin taman paivan pelissa yhden saksalaisen 1 danin.

Euroopan go-kongressin paaturnaus on kymmenkierroksinen McMahon-turnaus. Tama tarkoittaa sita, etta pelaajat saavat luokituksensa mukaan alkupisteita, yhden per luokka huippuryhmaa lukuunottamatta. Kaikki 4 danit tai paremmat, jotka ovat sitoutuneet pelaamaan kaikki kierrokset, ovat huippuryhmassa. Sen jalkeen turnaus etenee kuten shakista tutussa sveitsilaisessa systeemissa, jossa voitosta annetaan yksi piste ja haviosta nolla, ja joka kierroksella pyritaan parittamaan samassa pisteryhmassa olevat keskenaan. Kymmenenkierroksinen McMahon turnaus on riittavan erottelukykyinen mestaruuden ratkaisemiseen noin parikymmenta henkea sisaltavassa huippuryhmassa.
Lopputuloksen ratkaisee ensisijaisesti alkupisteiden ja voittopisteiden summa, toissijaisesti vastustajien yhteispisteiden summa. Kolmas kriteeri on toisinaan voitettujen vastustajien pisteiden summa tai vastustajien vastustajien pisteiden summa.

Turnauksen yllatys tapahtui jo ensimmaisella kierroksella, kun Koreassa ammattilaiseksi valmistunut Aleksandr Dinerstein havisi maanmiehelleen Venajan Ilja Shiksinille, 6 (amatoori)dan.

Tanaan pelit loppuvat aikaisemmin kuin eilen, koska ne alkavat kymmenelta eli ihan kohta. Pelien jalkeen lahden Pietarin keskustaan vaihtamaan matkashekkeja rahaksi, jotta voin maksaa majoituksestani puuttuvan osuuden. Keskustassa voisi myos syoda, koska taalla kampusalueella ei ole kunnon ruokapaikkoja.

Mina muuten bloggaan yhden puhelinoperaattorin tiloissa, joissa on tietokoneita kaytossa. Kaytto maksaa 30 ruplaa tunnilta. Yhdella eurolla saa 34 ruplaa.

sunnuntaina, heinäkuuta 20, 2003

Natalia on vanhempiensa mokilla Tsherepovetsin seudulla. Han tulee Pietariin toisen turnausviikon tiistaina. Hanesta muuten gon pelaajat ovat turnauksissa huvittavan vakavailmeisia istuessaan laudan aaressa hiiren hiljaa. Ajattelin muuten tarjota Natille illallisen jossain hyvassa ravintolassa tiistaina. Sen verran suuren vaivan han naki tulkatessaan keskusteluja minun ja vanhempien seka veljenpoikien valilla. Han osaa suomea kahdeksan vuotta Suomessa asuttuaan melkein virheettomasti, mutta tulkkaaminen on raskasta, koska se tavallaan edellyttaa ajatusten valittamista kasitejarjestelmasta toiseen. Osaanhan mina parinsadan venajan sanan (plus kansanvaliset) ja kieliopin alkeiden avulla sanoa jo jotain, mutta jonkin sortin keskustelutaito vaatii ehka 1000-5000 sanan passiivista sanavarastoa.

Tullessamme junassa Riihimaelta Pietariin samassa vaunuosastossa istui keski-ikainen Suomessa muutaman vuoden asunut venalaissyntyinen laakari. Han kertoi vaikeuksistaan suomenkielisen anatomisen sanaston kanssa. Suomessa on tapana keksia vierasperaisille sanoille suomalaisia vastineita. Se on minusta jarjetonta tihutyontekoa. Eri kieliryhmaan kuuluvien kielten sanaston opettelu on muuten tarpeeksi kovaa tyota, joten en ymmarra miksi sita pitaa tahallaan vaikeuttaa. Minusta voisimme aivan hyvin puhua telefoonista, elektrisiteetista ja vastaavista kuten virolaiset. Suomalaisina joudumme muutenkin opettelemaan niin paljon vieraita kielia, ettei meidan mielestani kannattaisi ampua itseamme jalkaan tekemalla sita vielakin vaikeammaksi.

Suosittelisin muuten, etta kielellisesti orientoitunut osa kognitiivisesta eliitista yrittaa ajatella asiaa kielellisilta lahjoiltaan keskitasoisen ihmisen kannalta. On olemassa lukemattomia ihmisia, joilla on suuria vaikeuksia yrityksista huolimatta omaksua aikuisena edes yhta vierasta kielta. Eika kaikilla kykenevilla ole siihen aikaa eika resursseja. Maailmassa on paljon muitakin tarkeita asioita kuin vieraat kielet ja resurssit ovat rajalliset. Itsellani on uskoakseni keskimaaraista vahan paremmat edellytykset tajuta kielen rakenteita ja muistaa sanoja seka kiinnostustakin siihen, mutta tunnustan kylla kykyjeni rajallisuuden ja kunnioitan jokaisen yritysta kieltenoppimisen saralla.

Tassa yhteydessa ilmaisen toiveeni, etta kaikki maailman kansat opettelevat vieraana kielena englantia. Miksi englantia? Yksinkertaisesti kaytannon siita syysta, etta englanti on jo de facto kansainvalisen yhteistyon hallitseva kieli melkein kaikilla aloilla ja jonkin nakemani arvioin mukaan kaksi miljardia ihmista osaa sita ainakin jonkin verran. Kohtalaisen englannintaidon voisi katsoa olevan nykymaailmassa yksi yleissivistyksen peruspilareista. On toki hyva osata muitakin kielia, mutta se, etta kaikilla olisi edes auttava englannintaito tekisi elamasta paljon helpompaa. Esimerkiksi Venajalla ja Etela-Euroopan maissa on paljon jopa akateemisesti koulutettuja nuoria ihmisia, jotka eivat osaa
englantia. Havetkoon. Vieraiskielisten elokuvien ja televisio-ohjelmien dubbaus on naissa maissa kirous, joka pitaisi poistaa mita pikimmin.

Lumi Adela kirjoitti, etta Trio Erektuksen pojat eivat ole parisuhteissa MAT:n takia vaan siita huolimatta. Hanen mukaansa MAT:sta kirjoittaminen Internetissa tekisi automaattisesti miehesta ATM:n, jos MAT pitaisi paikkansa. Sanoisin, etta ihmiset, jotka nousevat takajaloilleen MAT:n mukaisten ajatusten aaneenlausumisesta ovat vahemmisto. Useimmilla ihmisilla, joiden kanssa olen netin ulkopuolella asiasta keskustellut, on sen verran realistinen ja maanlaheinen kasitys asioista, etta heille ei tuota tuskaa ajatella, etta hyva ulkonako, karisma, nuoruus, vauraus ja menestyminen jne. parantavat mahdollisuuksia parisuhdemarkkinoilla. Sikali, kun Suur-Erektukseen kuuluvia bloggaajia tunnen, me olemme markkina-arvoiltamme jotakuinkin tavanomaista tasoa. Meissa ei ole mitaan ihmeellista hyvassa eika pahassa. Ei ole yllattavaa, etta tammoinen porukka paatyy ennemmin tai myohemmin parisuhteisiin.

No niin havisin sitten yhdelle venalaiselle 2 danille. Ihan hyva peli muuten, mutta tein paljon huolimattomuusvirheita. Loppuu se laittikolan litkiminen. Siina ei ole edes sokeria mutta kofeiinia enemman kuin tarpeeksi. Tulee levoton ja karsimaton olo. Mutta onhan tassa viela yhdeksan kierrosta jaljella.

Todella kivaa muuten paasta bloggaamaan pitkasta aikaa. Pysykaapas kuulolla.

Ensimmaisen kierroksen piti alkaa kello 12 mutta jarjestajat vasta korjailivat ilmoittautumislistoissa olleita virheita. Poytiakaan ei ollut viela numeroitu. Aikakin kuluksi siis bloggailen taalla kampuksella. Lahden kohta katsomaaan mika on tilanne.

Saavuin eilen yojunalla Tsherepovetsista Pietariin. Natalian eno ja tati veivat minut autolla uudelta Ladozhkaja-asemalta Petrodvoretsiin kongressipaikalle. Onneksi, koska jo automatkakin kesti aika kauan.

Sunnuntaina 13.7. saavuimme Tsherepovetsiin 6.18. Vastassa oli Natalian aiti. Menimme taksilla kotiin. Menimme aamiaisen jalkeen nukkumaan. Junassa ei oikein saanut nukuttua. Valittomasti Tsherepovetsin lansipuolella radan varressa on teollisuusalue, jossa ovat kemian- ja metalliteollisuuskombinaatit. Tehdasalue on noin 15 kilometria pitka. Paivan maksimilampotila oli 29 astetta. Olisi loistava pyorailykeli.

Maanantaina 14.7. oli 28 astetta. Asuminen on Venajalla halpaa vain Neuvostoliiton aikana tyopaikkansa kautta asunnon saaneille. Kayttomaksu on muutama kymmenen euroa kuukaudessa. Vuokratasoa en tieda, mutta Pietarin lahioiden asuntojen neliohinta on keskimaarin kuulemma 300-500 euroa. Keskustassa noin 1700 euroa. Pienemmissa kaupungeissa asunnot ovat halvempia, mutta silti kalliita paikalliseen palkkatasoon nahden, joka on keskimaarin 300 euroa kuussa. Nykyaan on olemassa kiinnelainajarjestelma, mutta lainaa annetaan ankarilla ehdoilla vain noin viideksi vuodeksi kuulemma korolla, joka vaihtelee 8 - 25 % valilla. Tavallisella ihmisella ei siis ole mitaan toivoakaan asunnon ostamisesta lainarahalla. Siksi aika moni yli kolmekymppinenkin joutuu asumaan vanhempiensa nurkissa. Taloudellinen vakaus on elintason nousun kannalta siis aivan valttamatonta.

Tsherepovetsin kaupungin liikennelaitoksella ja yksityisilla liikennoitsijoilla on kaytettyna ostettuja busseja joka puolelta Lansi-Eurooppaa. Nain muutaman entisen TKL:n bussin, joissa oli vaakunat tallella. Lyttylan liikenne Oy:lta ostetut bussit ovat erittain tavallisia.

Kavimme maanantaina Natalian veljen ja veljenvaimon perheen luona kylassa. Veli osaa englantia kohtalaisen hyvin ja veljen vaimo on englanninopettaja. Pelasin poikien, 6 ja 8, kanssa poytajaakiekkoa.

Tiistaina 15.7. mentiin mokille. Lampotila varjossa oli 31 astetta. Uitiin joessa. Pelasin veljenpoikien Mitjan ja Tjoman kanssa jalkapalloa. Venalaiset nuoret eivat muuten kay kesatoissa vaan pelkastaan oleilevat kesalomansa ajan.

Keskiviikkona 16.7. Mentiin saunaan. Joku paikallinen kirvesmies oli rakentanut banjan palkkanaan nelja pulloa votkaa, noin euron kappalehinnaltaan. Kyseessa oli perheen puolituttu. Sellaisen saunan voisi rakennuttaa kuulemma noin 5000 ruplalla eli alle tonnilla vanhaa suomalaista rahaa. Vastaava hirsirakenteinen sauna maksaisi Suomessa ehka noin 2000 euroa. Oli tuulista ja lampotila oli 24 astetta.

Saunan jalkeen haastoin pikkupojat koydenvetoon. Mina pidin vasemmalla kadella noin metrin pituisen kepin toisesta paasta. Mitja, 8, Tjoma, 6, ja naiden kaveri Roma, 8, kiskoivat taysin voimin asentoaan vaihdellen toisesta paasta. Kisa oli todella hupaisan nakoista.

Torstaina 17.7. isapuoli ja Natalian lahtivat viemaan minua asemalle. Kaytiin kaupassa ja kaupungilla katsomassa paikkoja. Luin paivalla loppuun Frank McCourtin Amerikan Ihmemaan. Nukuin pitkaan. Edellisena iltana Natalian isapuoli innoistui tarjoilemaan votkaa.

Perjantaina 18.7. oli taas aurinkoista. Lampotila 28 astetta. Tsherepovetsissa, 320 000 asukasta, nain tasan asuntorakennustyomaan. Tsherepovetsin kirkko oli kaunis. Alueen tiestoa on Natalian mukaan parannettu aika paljon viime aikoina. Pietarin yojunani lahti kello 22.

Lauantaina 19.7. saavuin 7.50 Pietariin. Ilmoittautuminen kongressiin ja kaikki paperisota oli ohi kello 11 mennessa. Kavimme muutaman pelaajan kanssa vilkaisemassa tsaarin kesapalatsia Petrodvoretsissa. Olin toinen kongressiin ilmoittautunut.