lauantaina, elokuuta 16, 2003

Ohjelmassa on kissanhoitoa. Menemme vanhemmilleni hoitamaan kissaa. Vötkehtiväinen täytyisi laihduttaa. Se täytyisi ottaa pariksi kuukaudeksi lainaan. Eläimen laihduttaminen on muuten huomattavasti helpompaa kuin itsensä laihduttaminen. Ei tarvitse kuin laskea tarvittava energiamäärä ja antaa eläimelle ruokaa juuri sen verran.

perjantaina, elokuuta 15, 2003

Sebastynestä vielä. Hänen ansiokseen on laskettava eräs seikka. Luin Sebastynen sivuilta, että hänen ystävänsä ovat enimmäkseen miespuolisia ja että vaikka hänellä onkin kenties kohtuuttoman korkeat vaatimukset rakastetulle, nuo ystävyyssuhteet eivät ole täysin platonisia. Sebastyne sanoi harrastavansa ihan hyvää hyvyttään seksiä sitä häneltä kerjäävien miespuolisten ystävien kanssa. Sitaatti Thoughts-indeksistä linkin complimentary sex takaa: "The most common case for me is, that I really don't want sex, but I don't exactly mind it, so if the guy is begging it... I usually put out. It's the polite thing to do [--] I have this good friend, whos company I really enjoy, and who I value a lot... We often have sex too, but when it goes to that, all the feelings seem to disapear, as they are feelings of friendship, not lust. He's the most dildo-type of buddy I have actually. Weird isn't it? The one night stands are more themselves in the act, as you want the guy, you wouldn't take him home if you didn't, would you? But when you become a friend with a guy, it is hard to say no after he begs it. To me it is almost impossible to be "just friends" with a guy, unless he is really unatractive, gay or loyal to someone else." Eiköhän tuolla asenteella saada anteeksi jo aika paljon suomalaiseen kulttuuriin huonosti sopivaa narsistista esilläolon tarvetta, jota Sebastynen sivusto ilmentää. Sebastyne ei todellakaan vaikuta samanlaiselta parasiitilta kuin Panun seuraan tuppautuneet psykonartut.

Panu otsikoi merkintänsä Sebastynen fasistiseksi pahuudeksi ja sanoo, että Sebastyne on oivallinen esimerkki nuorten naisten fasistisesta pahuudesta sikäli, että kaikki Panun tapaamat psykonartut ovat käyttäneet naisten luuloteltua alistettua asemaa vapautuskirjeenä sikamaiseen käytökseen. Kysyisin Panulta missä kohdin Sebastynen kotisivuilla hän kertoo käyttäytyneensä tavalla, jota voisi sanoa sikamaiseksi. Missä kohtaa hän odottaa arvostelijoidensa odottavan, että heitä ihailtaisiin vain siksi, että heillä on penis?

Minusta se Sebastyneä voisi moittia junttimaisuudesta ja ehkä liian suurista luuloista omasta henkevyydestään. Hänen junttimaisuutensa ilmenee minusta hänen sivustonsa englanninkielisyytenä. Minusta on erittäin mautonta kirjoittaa englanninkielinen sivusto, ellei perustele todella hyvin, miksi voi olettaa, että lukijakunnasta merkittävä osa on kansainvälistä. Sitä paitsi Sebastynen englanti on osittain hieman kömpelöä. Hän esimerkiksi käyttää paikoin artikkeleja väärin.

No en minä nyt oikeastaan mieltäni pahoittanut Panun mielipiteestä Pulkkisesta. Ei minulla ole yksityiskohtaista tietoa Suomen rauhanliikkeen historiasta 80-luvulta. Silloin minä olin vasta peruskoulussa.

Voin muuten hyvin uskoa, että Suomi oli Neuvostoliiton aikana militaristisempi kuin esimerkiksi Ruotsi tai moni muu Länsi-Euroopan maa ja että painetta siihen suuntaan ylläpiti osaltaan myös Neuvostoliitto. En tiedä missä määrin Suomella todella olisi ollut varaa laajamittaiseen siviilipalveluksen yleistymiseen. Tosiasia kuitenkin oli, että Suomella oli ne YYA-velvollisuudet ja pelko siitä, että Neuvostoliitto katsoo aiheelliseksi ryhtyä epämiellyttäviin toimiin, jos Suomi luistaa niistä. Olen toisaalta tietenkin itsekin sitä mieltä, että militarismi on vastenmielinen ilmiö. Kukapa terve nuori mies nauttisi tykinruokana olemisesta tai tykinruoaksi koulutettavana olemisesta.

Käsittääkseni Neuvostoliiton romahtaminen johtui paljolti taloudellisista vaikeuksista, joihin varustelukilpa USA:n kanssa ja yleinen taloudellinen tehottomuus sen ajoi. Ihmiset kyllästyivät kauppojen tyhjiin vitriineihin ja yleisesti ottaen virallisen ideologian lupauksien ja retoriikan sekä todellisuuden väliseen räikeään ristiriitaan.

Venäläisten syyttäminen siitä, että he eivät ole pesseet lainkaan Neuvostoliiton jälkipyykkiä samaan tapaan kuin saksalaiset ovat (kyllästymiseen asti) saaneet kuulla syyllisyydestään Natsi-Saksan hirmutekoihin, on hieman kohtuutonta. Venäläiset itse nimittäin joutuivat kärsimään laajamittaisesti omasta järjestelmästään. Stalinin uhrien enemmistö oli venäläisiä. Toinen juttu on, että Neuvostoliiton sortumisen jälkeen kouluissa kyllä luetettiin oppilailla Neuvostoliiton hirmuteoista. Vankileirien saaristo ei kuulemma ollut virallisessa opetusohjelmassa, mutta siitä puhuttiin. (Kaikki tietävät, että Stalin oli georgialainen. Sitä eivät kaikki välttämättä tiedä, että hänen äidinkielensä oli georgia ja että hän puhui venäjää paksulla georgialaisella korostuksella.) Sen sijaan on totta, että vanhemman sukupolven venäläisistä vielä nykyäänkään moni tiedä edes Stalinin ajan hirmutöiden koko laajuutta.

torstaina, elokuuta 14, 2003

Panu sanoi Matti Pulkkisen näkemyksiä maailmanparantajista ja rauhanliikkeestä kaavamaisiksi, yksinkertaisiksi ja ennakkoluuloisiksi. Minun mielestäni Pulkkinen ei kuitenkaan kritisoi rauhanliikkeen ja maailmanparantajien pyrkimyksiä mitenkään kokonaisvaltaisesti. Muistaakseni Romaanihenkilön kuolemassa oli se pitkään Sansibarilla asunut kehitysyhteistyöntekijä, jonka toiminnasta jäi mielikuva realismista ja käytännönläheisyydestä. Maailmanparantaminen oli ja on monelle länsimaiselle nuorelle pelkkää kapinaa vanhempia vastaan vailla todellista yhteyttä asioihin ja olosuhteisiin, joita ollaan parantavinaan. Vielä pahempaa on, että Neuvostoliitto suorastaan käytti hyväkseen länsimaisia idealisteja omana propagandavälineenään. Tuolta osin Pulkkisen kritiikki osuu kohdalleen.

Henry pohdiskelee viimeisimmässä merkinnässään ratkaisuja maatamme uhkaavan heikkenevän huoltosuhteen korjaamiseksi. Henryn mukaan ongelmana on, että perheen perustaminen ei ole riittävän houkuttelevaa suhteessa sinkkuna elämiseen. Henryn mukaan ei ole realistista maksaa perheen perustamista varten niin suuria tukiaisia, että se alkaisi todella houkutella suurinta osaa pitkään lapsettomina pysytteleviä. Näin onkin.

Huoltosuhteen korjaamiseen on olemassa elegantti ratkaisu, joka sopii kaikille muille paitsi muukalaiskammoisille: siirtolaisuus. Lisää työlupia nuorille ja ammattitaitoisille ulkomaalaisille. Ei Suomen valtion kannata tukea kognitiivisen ja sosiaalisen alaluokan lisääntymisharrastusta ainakaan yhtään enempää kuin jo nykyään tuetaan. Suomen kannattaisi alkaa myöntää työ- ja oleskelulupia samanlaisin perustein kuin Kanada ja Australia: ikä, ammattitaito, koulutus ja siteet Suomeen.

On aivan turha pelätä, että suomalaisuus katoaisi maailmankartalta, jos Suomeen muuttaisi joka vuosi vaikkapa 5000 siirtolaista. Kun maahanmuuttajat valittaisiin työhaluisten ja -kykyisten ihmisten joukosta, he oppisivat kielen muutamassa vuodessa ja integroituisivat yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Viimeistään heidän lapsistaan tulisi henkisesti täysin suomalaisia. Toisen polven siirtolaisille käy niin tyypillisesti kaikkialla.

Tommi on usein kuitannut puheet huoltosuhteen heikkenemisestä agraarifasistiseksi humpuukiksi. Anteeksi nyt vain, mutta aivan päivänselvä tosiasia on, että eläkkeet maksetaan verovaroista. Tämä tarkoittaa sitä, että työssäkäyvät ikäluokat elättävät eläkeläiset tekemällä työtä. Mitä enemmän on eläkeläisiä ja muita elätettäviä suhteessa työtätekeviin, sitä pahempi. Väite, että rakenteellinen työttömyys pahenee johtuen työelämän vaatimustason kasvamisesta, ei millään tavalla heikennä tuota argumenttia. Itse asiassa rakenteellisen työttömyyden paheneminen vain pahentaa huoltosuhteen heikkenemisestä johtuvia ongelmia, koska työssäkäyvien verotaakka pahenee entisestään. Siitä taas seuraa, että aivovienti kiihtyy ja työvoiman laatu heikkenee, koska hyväpalkkaisista työmarkkinoilla kysytyistä henkilöistä yhä useampi kyllästyy kovaan verotaakkaan.

Ylivertaisesti paras keino ratkaista ongelma on siirtolaisuuden lisääminen. Sillä tavalla vältytään ylimääräisiltä investoinneilta lapsiin ja nuorisoon, joita muutoin tarvittaisiin roimasti lisää huoltosuhteen korjaamiseksi, ja saadaan ilmaiseksi lisää veronmaksajia eläkkeitä maksamaan.

Panun kirjoitus Valko-Venäjästä ja Puolasta oli mielenkiintoinen. Onkohan hän ikinä sattunut lukemaan Matti Pulkkisen romaaneja? Parempiakin on varmasti kirjoitettu joillakin niistä kielistä, joita Panu osaa. Mutta minä ainakin pidin Pulkkisen Romaanihenkilön kuolemasta. Pulkkinen on kirjoittanut mm. Afrikasta, Puolasta ja Palestiinasta joillain tavoin samantyyppisiä yhteiskunnallista analyysia sisältävää juttua kuin Panu merkinnöissään.

Panun saksan- ja ruotsinkieliset merkinnät ovat mielestäni ihan tervetulleita, koska niiden lukeminen käy minulle kielitaidon verryttelystä. Venäjää en valitettavasti vielä osaa tarpeeksi hyvin. Iirin tai muiden pienten kielten opetteluun aikani ei yksinkertaisesti mitenkään voi riittää.

tiistaina, elokuuta 12, 2003

Laskinpa huvikseni Euroopan maiden gon pelaajatiheyksiä. Tietolähteenäni olivat CIA World Factbook 2002 ja Euroopan Go-liiton virallinen luokituslista, jolta löytyvät kaikki viimeisen kahden vuoden aikana EGF-luokitetuissa turnauksissa käyneet.

Listassa on maan nimen jälkeen gon pelaajien lukumäärä per miljoona asukasta ja pelaajien lukumäärä.



1. Luxemburg30.615
2.Slovenia25.950
3. Suomi24.5 127
4. Tsekki 22.4 230
5. Alankomaat 17.5 281
6. Slovakia 14.7 81
7. Andorra 14.3 1
8. Kroatia 13.7 60
9. Saksa 13.2 1098
10. Ranska 11.5 688
11. Liettua 10.8 39
12. Ruotsi 10.5 93
13. Unkari 10.4 105
14. Sveitsi 10.1 74
15. Britannia 6.5 386
16. Puola 6.4 247
17. Bosnia 5.8 23
18. Belgia 5.6 57
19. Norja 5.5 25
20. Itävalta 5.3 43
21. Romania 5.2 117
22. Serbia 3.7 39
23. Islanti 3.6 1
24. Ukraina 3.3 159
25. Espanja 3.2 128
26. Irlanti 3.1 12
27. Italia 2.2 127
28. Venäjä 2.1 305
29. Armenia 0.9 3
30. Israel0.53
31.Latvia0.41
31. Portugali 0.4 4
33. Valko-Venäjä 0.3 3
34. Turkki 0.032

Ilkka kyseli, mitkä ovat mielestäni kaikkien tiedossa olevat tosiasiat, joiden nojalla hän ei mielestäni ole ATM. No, Ilkka on naimisissa ja ollut naimisissa vähän yli kaksikymppisestä lähtien. Nämä seikat riittävät kumoamaan Ilkan kuulumisen (seksuaalimarkkina-arvoltaan) alemmantasoisten miesten joukkoon, ainakin, jos joukkoon kuuluminen määritellään kyvyttömyytenä saada lainkaan seksi- tai parisuhdetta.

Henry hahmottelee ATM:n määritelmiä. Henry kirjoitti: " Eräs alempitasoisuuden rajan määrittely yritys: "Jos ihminen joutuu käyttämään sinkkuna ollessaan seksin saamiseksi vähintään saman verran aikaa ja vaivaa, kuin siihen kuluisi rahaa, niin hän on alempitasoinen.". Tuolla kriteerillä taatusti yli puolet miehistä on alempitasoisia. Jos arvioidaan, että yhdynnän alin hinta maksullisilla markkinoilla on 60 euroa ja yhteen baarireissuun menee 20 euroa, niin flaksin on käytävä keskimäärin vähintään joka kolmas kerta, jotta ei kuuluisi ATM:ien joukkoon. Nuorellekin keskitasoiselle miehelle joka kolmas kerta on erittäin optimistinen arvio ainakin, jos ei kelpuuta keski-ikäistä rappioalkoholistia. Sitä paitsi 20 euroa on aika halpa hinta ravintolaillasta.

Henryn määritelmä neloskohdassa vaikuttaa minusta siis käyttökelvottomalta. Ehkä kaikkien paras määritelmä on ykköskohdan määritelmä, että ATM ei saa seksiä muuten kuin maksamalla siitä suoraan seksikumppanilleen selvää rahaa. Sellaisessa asemassa olevia miehiä lienee maassamme enintään 5-10 % osuus.

sunnuntaina, elokuuta 10, 2003

Millaisia ovat Lokakuun rautateiden (Venäjän kansallinen rautatieyhtiö) kaukojunat? Ihan kohtalaisia hintaansa nähden. Meno Pietarista Tsherepovetsiin, noin 700 km, maksoi noin 10 euroa toisen luokan osastossa. Toisen luokan makuuvaunuissa ei ole väliseiniä lainkaan ja vuodevaatteet maksavat ylimääräiset 40 ruplaa eli hieman yli euron. Vuoteet ovat kahdessa kerroksessa. Niiden pehmusteet ovat päällystemateriaaliltaan muovia. Vuodevaatteet laitetaan käytön jälkeen säkkeihin, joita on käytävillä. Junissa on hyvä lämmitys ja jopa jäähdytysilmastointi, mutta se kytkettiin päälle vasta vähän aikaa junan lähdön jälkeen. Vertailun vuoksi suomalainen toisen luokan makuupaikka kolmen hengen osastossa maksaa yhtä pitkältä matkalta noin sata euroa eli on kymmenen kertaa kalliimpaa. Ensimmäisen luokan paikka neljän hengen osastossa maksoi noin 20 euroa. Kaikki on muuten samaa tasoa, mutta on osastot ovat koko vaunun asemesta neljän paikan kokoisia. Ero suomalaisen 2. luokan makuupaikan ja venäläisen 1. luokan makuupaikan välillä on, että Suomessa vuodevaatteet ovat valmiiksi vuoteilla ja että eri sukupuolta olevia ei laiteta samaan osastoon, elleivät he sitä erikseen pyydä.

Palvelutaso junissa on melko hyvä, koska kaikenlaista myyntiä on paljon. Juomia ja ruokaa voi ostaa ohi kulkevista kärryistä tai voi käydä ravintolavaunussa, jossa palvelu on suunnilleen samantasoista kuin Suomessa. Ravintolavaunut ovat tilavampia ja niissä on vähemmän ruuhkaa kuin Suomessa.

Kaukojunat ovat Venäjällä hieman hitaampia kuin Suomessa. Tyypillinen maksimimatkanopeus on arvioni mukaan noin 100 - 140 km tunnissa. Radoilla on toisinaan hitaita osuuksia, joihin lienee syynä ratojen heikompi kunto. Suomessahan IC-junat ajavat Etelä-Suomessa tyypillisesti n. 160 km/h ja Pendolinot n. 200 km/h. Muut junat ajavat 140 km/h.

Tällaista on tämä loppukesä. Tuskin tulee enää helteitä, vaikka onkin ihan mukavan lämmintä. Lomaa on vielä jäljellä, mutta tekisi mieli kuluttaa se kaukomatkailuun sitten, kun säät käyvät todella inhottaviksi.

Tulin muuten kesän kovimmilla helteillä tajunneeksi, mikä mielestäni on kaikkien miellyttävin sääilmiö. Sehän on lämmin tuuli. Tuuli, joka ei aiheuta kylmiä väreitä, mutta joka haihduttaa hien pois ja pitää itikat loitolla.