lauantaina, elokuuta 23, 2003

Portti naisten maahan blogin kirjoittaja kirjoittaa:
Enpä muuten kiellä, etteivätkö miesten väliset seksuaaliset loukkaukset vankiloissa olisi karmea juttu, kuten Jantunen kirjoittaa. Kyseessä ei silti ole samanlainen järjestäytynyt seksiorjakauppa, johon on kytköksissä hyvinkin korkean tason virkamiehiä - juuri niitä ihmisiä, joiden pitäisi suojella kansalaisiaan, niin naisia kuin miehiäkin, eikä raiskata ja kiduttaa heitä.
Sananvalintasi "seksuaaliset loukkaukset" vähättelee koko asiaa. Kyseessä on raaka, yleinen ja järjestelmällinen väkivalta, johon ei puututa vaan joka hyväksytään vankiloiden johtoportaassa kaikessa hiljaisuudessa, koska vankiloiden hallinnointi on paljon helpompaa ja halvempaa, kun delegoidaan hommasta suuri osa kiven sisällä istuville rikollisjengeille.

perjantaina, elokuuta 22, 2003

Portti naisten maahan -blogin kirjoittaja kysyy retorisesti, käytetäänkö miehiä samalla tavalla seksiorjina kuin naisia. Käsittääkseni kaupallisessa mielessä ei ja siihenhän on täysin ilmiselvät sosiobiologiset syyt. Mutta joidenkin maiden vankiloiden muurien sisäpuolella ilmenee laajamittaista miesten seksiorjuutta. Koska vankiloissa ei ole mahdollisuutta normaaliin sukupuolielämään, nuorilla, heikoilla ja jengiytymättömillä vangeilla on erittäin suuri riski joutua seksiorjaksi. Amerikanenglannin termi on prison punk. Jos puolustuskyvytön vanki ei ryhdy jonkun vahvemman yksityiseksi seksileluksi ja orjaksi, hän on vapaata riistaa ja joutuu usein joukkoraiskausten kohteeksi. Erään tiedon mukaan tämä kohtalo lankeaa noin kuudesosalle Yhdysvaltain vankipopulaatiosta. Human Rights Watchin raportti on aika karmeaa luettavaa.

(Lukemani mukaan meno on samanlaista Kanadan, Australian ja Iso-Britannian vankiloissa. Suomen vankiloista olen kuullut, että vaikka siellä on väkivaltaa, raiskauksia on vähän -- tai ainakaan niistä ei ole puhuttu. Ilmeisesti englanninkielisessä kulttuurissa on jonkinlainen persefiksaatio, joka puuttuu suomalaisesta kulttuurista. Tätä kuvastanevat amerikkalaisissa televisiosarjoissa taajaan viljellyt miehen peräaukon koskemattomuuden menettämiseen iittyvät herjat. Suomalaisten kielessä ja mielessä tällaiset ovat leimallisesti tv-sarjoista opittua tuontikulttuuria.)

Lumi jatkaa viimeisimmässä merkinnässään Tommin aloittamaa pohdintaa liian vapaa-ajan haitallisesta vaikutuksesta ihmisten mielenterveyteen. Televisionkatselun ja Playstationilla pelaamisen kaltainen passiivisuus varmasti pitkällä aikavälillä vahingoittaakin ihmistä.

Tuosta tulikin mieleeni, miten paljon onnellisuutta tuottaa, jos ihmisellä on jokin henkisesti aktivoiva ja haastava harrastus. Minulla ei tosiaankaan ole vaikeuksia keksiä mielenkiintoista tekemistä vapaa-aikanani. Siivous kun nyt kuitenkin on vain kerran viikossa, tiskaukseen kuluu päivässä korkeintaan 15 minuuttia päivässä ja N sattuu pitämään ruoanlaitosta. Vapaa-aikani kuluu enimmäkseen gon pelaamiseen, blogaamiseen ja tietokirjallisuuden lukemiseen. Loput suurimmaksi osaksi menevät lepäämiseen ja liikuntaan. Televisiota katson ehkä 1-3 tuntia viikossa (nelosen torstaidokumentti + joku elokuva). Jos minä esimerkiksi voittaisin lotossa miljoona euroa, niin tuskin turhautuisin ja kehittäisin henkisiä ongelmia, vaikka lopettaisin päätoimisen palkkatyönteon ja vapaa-aikani siitä roimasti lisääntyisi. Löytäisin kyllä jotain hyödyllistä ja mielenkiintoista tekemistä. Eri asia ovat sitten kansalaisista ne, jotka eivät käytä aivojaan palkkatyönsä lisäksi mihinkään haastavaan.


torstaina, elokuuta 21, 2003

Olen Paavo Lipposesta samaa mieltä kuin Panu. Lipposen ongelma tuntuu olevan, että Suomi on hänelle liian pieni. Paavo haluaisi isojen poikien pöytään ja sehän ei järjesty muulla tavoin kuin liittämällä Suomi Natoon yms. isojen poikien kerhoihin.

Paavo Lipponen on ylimielinen. Hän on jonkinlaisella ison talon isäntä -tripillä. Lipponen nimittää itseään Moosekseksi, mikä ainoastaan alleviivaa sitä, että häneltä puuttuu karismaa todella vahvan johtajan roolia varten. Hyvä niin, koska Suomessa ei tarvita mitään vahvoja johtajia. Juuri nyt, kun kekkoslaisuus alkaa olla karistettu harteilta, ei tarvita uusia kekkosia. Ei siis ollut suuri ihme, että sosiaalidemokraatit hävisivät vaalit.

Olen järjestötoiminnassa huomannut, että suomalaiset ovat usein autoritäärisempiä kuin esimerkiksi ruotsalaiset. Tämä ilmenee siten, että vaikka ihmisillä olisikin kritisoitavaa ja uudistusehdotuksia vallitsevaan järjestykseen, uudistukset menevät harvoin läpi, koska ihmiset pelkäävät kuollakseen konflikteja. Konfliktien välttelystä on ikävä kyllä seurannut, että kulttuuri, jossa osattaisiin ratkaista konflikteja asiallisen keskustelun ja demokraattisen päätöksentekoprosessin kautta on kehittynyt huonosti. Jos konflikti syntyy, seuraa ohipuhumista, kuuntelemattomuutta, tuottamuksellista huonoa argumentointia ja muunlaista keskustelua sabotoivaa toimintaa.

Olen myös huomannut itse havainnoimalla, että Itä- ja Etelä-Euroopan järjestöissä toimitaan vielä huonommin. Italiassa ihannoidaan röyhkeyttä ja oveluutta. Venäläiset ovat vallanhimoisia ja ahneita. Kaikkein köyhimmissä Itä-Euroopan maissa on itäeurooppalaisuuden lisäksi myös suurehkot taloudelliset kannusteet huijaamiseen. Arvelen, että kaikkein paras järjestökulttuuri Euroopassa on Skandinaviassa (ei Suomessa) ja Britanniassa.

keskiviikkona, elokuuta 20, 2003

Lumi Adela ihmettelee miten eläimen laihduttaminen on muka helpompaa kuin ihmisen. Hän kysyy vielä, onko kissan tarvitseva päivittänen energiamäärä laskettavissa. Totta kai ainakin energiankulutus levossa on melko suurella tarkkuudella laskettavissa, jos paino tiedetään. En valitettavasti tiedä laskukaavaa, mutta tarkalleen samasta syystä kuin ihmiselle tai vaikkapa karjalle on laskettavissa energiankulutus levossa melko hyvällä tarkkuudella pelkästään painosta, niin on tietenkin kissallekin. Itse asiassa muistelen, että kissanruokapakkauksissa on päivittäiskalorisuositukset eripainoisille nuorille ja aikuisille kissoille. Meidän Lotta luultavasti laihtuisi muutamassa kuukaudessa nykyisestä 8 kilosta takaisin 5 kiloon, jonka se painoi parivuotiaana, jos sitä syöttäisi kuin viisikiloista kissaa ohjeen mukaan pitäisi syöttää.

Äitini ei Lottaa pysty laihduttamaan, koska se on kuulemma liian hyvä kerjäämään, mutta minä pystyisin. Olen toisinaan huolehtinut siitä vanhempieni ollessa matkoilla ja syöttänyt sitä kohtuullisesti. Äitini sanoo, että vötkäle on häiriöksi, jos sitä ei syötä tarpeeksi. Mutta minusta se on vain tekosyy. Minusta on vain huvittavaa, kun Lotta pyörii jaloissa ja ainahan sen voi päästää ulos juoksentelemaan, jos se todella häiritsee. Ruoan määrä on eläimellekin varmasti myös tottumuskysymys. Jos vaikkapa on tylsää, syöminen käy sijaistoiminnosta.

Jouni Kärkkäinen huomauttaa, että mielisairaudet ovat korkean tason emergenttejä ilmiöitä ja ettei rakenteellisiin trivialiteetteihin puuttuva toimenpide, kuten viallisen mantelitumakkeen korvaaminen mikrosirulla tms. korjaisi persoonallisuuden vaurioita. Näin tietenkin on.

Lopuksi Jouni kirjoittaa:
Voisin kuvitella jotain samaa - joskus voitaisiin esim. vapaaehtoiselle rikoksen tehneelle psykopaatille tarjota neurokirurgista hoitoa - vaikka sen mantelitumakkeen korvausta sirulla - ja toimenpide auttaisi hänet tekemästä kontrolloimattomia päättömyyksiä ja mahdollistaisi elämisen yhteiskunnassa, mutta varsinaista sairautta hänen omalta kannaltaan se ei välttämättä parantaisi. Suhtaudun suurella varauksella.
Niinpä tietysti, mutta käyttäytymisterapia voisi ehkä alkaa toimia, jos okin taustalla oleva neurokirurgisesti korjattavissa oleva tunneprosessoinnin estävä vika korjataan.

Juuri äsken päättyi nelosella mielenkiintoinen dokumentti psykopatiasta. Siinä haastateltiin Robert Harea ja muutamaa muuta alan kuuluisaa tutkijaa. Psykopatiaa eli sosiopatiaa kutsutaan myös antisosiaalisesti persoonallisuushäiriöksi. Psykopaateille on ominaista mm. syyllisyydentunteiden puuttuminen, tunne-elämän pinnallisuus, emotionaalisen oppimiskyvyn puuttuminen, manipulatiivisuus, valehtelu, itsekkyys ja narsismi. Noin prosentti väestöstä on nykykäsityksen mukaan psykopaatteja. Vankiloiden asukeista 10-15 prosenttia on diagnostisoitu samoilla menetelmillä psykopaateiksi.

Psykopaattien aivojen aktivoitumisessa reaktiona tunneärsykkeisiin on havaittu aivokuvantamismenetelmillä olevan poikkeavuuksia. Yhtäältä pelon synnyttämiseen ja toisaalta impulssien hillitsemiseen osallistuvien aivojen osien yhteistoiminnassa uskotaan olevan häiriöitä. Käyttäytymisterapiamenetelmät ovat osoittautuneet tehottomiksi. Dokumentissa mainittiin, että terapiaa saaneista suurempi osuus uusii rikoksensa kuin terapiaa saamattomista.

Dokumentissa haastatellut asiantuntijat uskovat perinnöllisen alttiuden ja aivovaurioiden yhdessä sosiaalisten tekijöiden aiheuttavan psykopatiaa. Adrian Raine spekuloi - hän korosti, että toistaiseksi kyseessä on vasta tieteiskuvitelma, että tulevaisuudessa saattaisi olla mahdollista korjata psykopatian taustalla olevia aivovaurioita.

Seuraa mielenkiintoisia asioita maailmankuvan kannalta, jos osoittautuu, että neurokirurgisista tms. menetelmistä on todella apua psykopatian hoitamisessa. Dokumentissa mm. mainittiin, että pelontunteen säätelyssä keskeisen mantelitumakkeen toiminnan häiriöt näyttävät olevan yksi psykopatiaa synnyttävistä mekanismeista. Raine spekuloi vaurioituneiden aivojen osien korvaamisella mikropiireillä. Onko oikein humanismin nimissä kieltää vapaaehtoiselta psykopaatilta tehokas aivojen rakenteeseen puuttuva hoito, jos se todella auttaa?Vai tuleeko väärinkäytösten pelossa jättää hoidot kehittämättä? Täytyisikö yhteiskunnan lopettaa alan julkinen tutkimusrahoitus ja kieltää ankarien rangaistusten uhalla yksityisrahoitteinen aivotutkimus?