perjantaina, syyskuuta 12, 2003

Tänään illalla lähden gon SM-karsintoihin Helsinkiin. Turnaus pelataan Kaapelitehtaalla lauantaina ja sunnuntaina. Tiedossa on Suomen tähän asti kovimmat SM-karsinnat ja kaikkien aikojen suurin Suomessa järjestetty go-turnaus. Osallistujia odotetaan 70-80. Eihän tuo toki paljon ole verrattuna suurimpiin suomalaisiin shakkiturnauksiin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että länsimaissa on pelattu shakkia noin 400 vuotta ja pelin tuntevat kaikki. Gota pelattiin Euroopassa ensimmäisen kerran noin sata vuotta sitten Adrianmeren rannalla sijaitsevassa Pulan kaupungissa Kroatiassa. Ensimmäiset eurooppalaiset gon pelaajat olivat todennäköisesti Itävalta-Unkarin armeijan upseereita. 1900-luvun alkupuolella go levisi Euroopassa hyvin hitaasti mutta nopeutui toisen maailmansodan jälkeen. Euroopan mestaruusturnauksia on järjestetty joka vuosi vuodesta 1957 alkaen. Huhu kertoo, että Marco Polo olisi noteerannut gon Kiinassa käydessään.

Vielä nykyäänkin go-pelistä on kuullut aika harva. Mutta gon tunnettuuden ja harrastajamäärän kasvu on ollut voimakasta. Suomessa gon harrastajien määrä on kaksinkertaistunut viimeisen vuoden aikana. Turnausten osallistujamäärät kasvavat yhtä nopeasti. Viime vuoden SM-karsintojen osallistujamäärä oli 38 eli noin puolet tämänvuotisiin odotetusta. Uusia kerhoja tai pelaajia on vanhojen go-paikkakuntien Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän, Kuopion ja Lapinjärven lisäksi ilmaantunut Lappeenrantaan, Seinäjoelle, Hämeenlinnaan, Joensuuhun, Rovaniemelle, Kemiin, Mikkeliin, Iisalmeen, Tuusulaan, Nurmijärvelle, Porvooseen, Loviisaan, Kirkkonummelle ja Karkkilaan.

Lisätietoa gosta ja kaikista siihen liittyvistä asioista on Suomen go-wikissä .

torstaina, syyskuuta 11, 2003

Panu kirjoittaa vastustavansa "markkinavoimaorjuutta". Ymmärrän kyllä mitä hän ajaa tuolla takaa, mutta itse termi on aika hämärä, koska markkinoissa itsessään ei ole mitään sen orjuuttavampaa kuin missään muussakaan niukkuudenjakosysteemissä. Kaikenlainen "orjuutus" toimivilla ja vapailla markkinoilla seuraa toimijoiden erisuurista markkina-arvoista. Taloudellisten markkina-arvojen erisuuruudet johtavat taloudelliseen eriarvoisuuteen ja seksuaalisten markkina-arvojen eriarvoisuudet johtavat seksuaaliseen eriarvoisuuteen. Molemmat ovat suuria onnettomuuden lähteitä lukuisille ihmisille. Tyydyttävä rakkaus- ja seksielämä näyttäisivät olevan välittömästi ruoan, juoman, suojan ja yhteisöön kuulumisen jälkeen eniten ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat tekijät.

Monogamiaihanne on täysin verrattavissa sosialidemokratian ihanteisiin. Vaikka en kannatakaan mitään pakkonaittamista, olen sitä mieltä, että monogaaminen pitkäaikainen parisuhde yleisenä ihanteena on ihmisten valtaenemmistön onnellisuuden kannalta parasta. Monet naisblogaajat ovat sanoneet jotain sen suuntaista, että ATM:ien saamishuolet eivät ole mitään sen rinnalla, että joissakin instituutioissa syrjitään naisia ylimpiin virkoihin valittaessa. Minusta on harvinaisen osuvaa verrata tuota asennetta oikeistolaiseen köyhät-kyykkyyn-rahat-mulle -ajatteluun.

Kokkarisen Ilkan ajattelussa on minusta yksi hyvin vastenmielinen piirre. Nimittäin se, että hän näyttää saavan sadistista mielihyvää yhteiskunnan heikompiosaisten onnettomuudesta. Tuon vahingonilon alkuperä on kyllä minusta sikäli ymmärrettävä, jos Ilkka itse on joutunut kateellisen kognitiivisen alaluokan vihan kohteeksi kouluaikoinaan.

Olen Ilkan kanssa siitä, että kognitiivinen alaluokka ja alaluokka ylipäätään koostuu pääosin parhaimmillaan ihan siedettävistä mutta keskimäärin aika vastenmielisistä ihmisistä. Olen myös sitä mieltä, että yhteiskunnan kannattaa pitää huoli siitä, ettei pääse syntymään holhokkien luokkaa, jossa eletään sosiaaliturvalla ties kuinka monetta sukupolvea. Kuitenkin yritän pitää mielessäni, että ihminen ei itse valitse geenejään sen enempää kuin vanhempiaan tai valittavissaan olevia vertaisryhmiä, joissa kasvaa. Toisin sanoen, roskaväen parissa nuoren ihmisen on vaikeampi, joskin täysin mahdollista, kasvaa kunnon ihmiseksi kuin kunnon ihmisten. Toisaalta keskiluokasta on vaikeampaa, joskin täysin mahdollista, pudota alaluokkaan heikkojen älynlahjojen ja/tai tunne-elämän häiriintyneisyyden takia.

Tarkastelen asiaa rawlsilaisesta oikeudenmukaisuusnäkökulmasta. Ei ole mitään merkitystä johtuuko eriarvoisuus eroista perityssä temperamentissa ja lahjakkuusrakenteissa vai ympäristöstä. Pääasia on, että edellytyksiään ei voi valita ja että ihmistä voi pitää vastuullisena osaansa elämässä vain osittain. Siksi tuottavampien, lahjakkaampien ja motivoituneempien ihmisten orjuuttaminen verottamalla heitä muita ankarammin on eettisesti juurikin oikein. Aivan erityisesti spekuloimalla ja lakiteknisiä porsaanreikiä hyväksikäyttämällä omaisuuksia hankkineiden kova verottaminen on oikein.

keskiviikkona, syyskuuta 10, 2003

Unohdin eilen mainita merkinnässäni kuinka hienolta tuntuu katsella lentokoneen ikkunasta kaukana alhaalla olevaa maisemaa. Eniten minua viehättää mahdollisuus nähdä suuria maantieteellisiä kokonaisuuksia yhdellä vilkaisulla. Lensin Wienistä Kööpenhaminan kautta Helsinkiin. Noin vartin Kööpenhaminasta lähdön jälkeen katsellessani ikkunasta (olin oikealla puolella) näin lähellä rantaviivan. Luulin, katselevani Vänernin tai Vätternin pohjoisrantaa. Muutaman minuutin kuluttua nähdessäni Itämeren rannikon ja rannikon lähellä pitkän ja kapean saaren tajusin, että olin katsellut koko Blekingen maakuntaa ja suuria osia sen lähimaakunnista. Edessäni näkynyt saari oli Öölanti. Noin kymmenen minuutin kuluttua katsoin tuota 137 kilometrin pituista saarta yläviistosta nähden sen kokonaan yhdellä silmäyksellä. Erotin sen rantaviivasta arvioilta noin yhden ja puolen kilometrin kokoisia yksityiskohtia. Öölannin ja mantereen yhdistävä 13 kilometrin pituinen silta erottui selvästi. Noin kymmenen minuutin kuluttua kone oli Gotlannin päällä, josta näkyi vielä pienempiä yksityiskohtia. Koska nykyaikaisisten suihkumatkustajakoneiden matkanopeus on noin 800 kilometriä tunnissa, Saarenmaa ja kohta sen jälkeen muu Länsi-Viron rannikko tuli selvästi näkyviin noin 15-20 minuutissa. Muutaman minuutin kuluttua kone oli jossain Turun saariston itäosien päällä, josta Tallinna erottui hyvin selvästi. Ennen laskeutumista Helsinki-Vantaalle koneen ollesssa parin kilometrin korkeudella Viron rannikko erottui vielä hyvin selvästi. Näkyyhän se kai pääkaupunkiseudun merenrantalähiöiden kerrostalojen ylimmistä kerroksista erinomaisen näkyvyyden vallitessa. Minusta tuntui, että Itämeri on loppujen lopuksi aika pieni lätäkkö.

Vieressäni istunut nainen kertoi olevansa tulossa Kanadasta. Hän sanoi, että mannertenvälisellä lennolla istuinten selkänojissa oli pieni näyttö, josta matkustaja saattoi napin painalluksella nähdä koneen alla olevan kameran kuvaa. Tuo on erinomainen idea. Voisin itse asiassa vaikka ostaa tuollaisella kameralla tehdyn videonauhoituksen lyhyeltä lennolta jonkin maantieteellisesti mielenkiintoisen alueen yläpuolella.

tiistaina, syyskuuta 09, 2003

Reissu on ohi. Tulin eilen kahdeksan aikoihin kotiin. Jouduin olemaan neljä yötä matkoilla, koska sopivia lentoja ei ollut tai niihin ei saanut paikkaa. Vietin torstai-illan Wienissä keskustaa katsellen. Wienin keskustan etuna on pienuus. Se on halkaisijaltaan vain pari kilometriä, joten kaikki on kävelyetäisyyden päässä. Valitettavasti museot olivat jo kiinni. Wienissähän on vaikka mitä mielenkiintoista. Onhan se entinen Itävalta-Unkarin pääkaupunki ja lukuisten maailmankuulujen taiteilijoiden ja ajattelijoiden kotikaupunki. Wienissä on olutkulttuuri muuten aika heikoissa kantimissa Suomeen verrattuna. Sain tosissani etsimään ja kyselemään aidon paikallisen Bierstuben perään ja lopulta yhden löydettyäni jouduin pettymään valikoiman suppeuteen ja yksipuolisuuteen. Koska digitaalikamerani akku oli tyhjä, katsoin parhaaksi majoittua johonkin ydinkeskustan hotelleista kalleudesta huolimatta, jotta saisin akun ladattua eikä aikaa menisi liikaa hukkaan. Halvimmassa yö olisi maksanut 130 euroa, mutta kahdeksan jälkeen pääsin sinne 90 eurolla.

Aamulla Brnon turnauksen pääorganisaattori Martin Kovarik haki minut autolla lentokentältä. Ei hän toki minua varten tullut vaan Guo Juania. Juan on Alankomaissa 14 vuotta asunut kiinatar, joka on ammattilainen. Järjestäjät maksoivat hänen kulunsa, koska he halusivat mahdollisimman vahvan turnauksen. Matka Brnoon kesti kaksi ja puoli tuntia. Juan on hyvin avoin ja suorapuheinen. Martinin ja Juanin keskustelusta välittyi erittäin selkeä kuva siitä, miten rakennetaan mahdollisimman suuri ja korkeatasoinen go-turnaus. Ammattilaiset ja huippuamatöörit houkutellaan paikalle houkuttelevilla palkinnoilla ja maksamalla matkakustannukset. Amatöörien enemmistö houkutellaan hyvällä organisoinnilla ja tekemällä turnauksesta muistamisen arvoinen. Täytyy luoda turnaukseen ilmapiiri, joka houkuttelee sinne seuraavankin kerran. Tarvitaan jokin houkutteleva sivutapahtuma. On jokseenkin täysin irrelevanttia varsinkin muilta paikkakunnilta matkustaville, onko turnausmaksu 5, 10 ja 20 euroa. Jos turnaukseen osallistuu 100 henkeä, 10 euroa normaalia suurempi osallistumismaksu merkitsee budjetin kasvamista 1000 eurolla. Sillä saadaan maksettua matkakustannukset jo parille kolmelle huippuamatöörille vähän kauempaakin. Kaksi tai kolme Euroopan kärkipelaajaa riittää houkuttelemaan paikalle Suomen huippupelaajat ja todennäköisesti jokusen naapurimaiden, kuten esimerkiksi Pohjoismaiden ja Venäjän (lähialueiden) kärkipelaajista. Mainostin Takapotkua Christian Popille ja Cornel Burzolle. Molemmat hankkivat elantonsa gota opettamalla. Ainakin Cornel oli kiinnostunut Suomeen tulemisesta, jos matkakuluja subventoidaan. Mainitsin lisäbonuksena mahdollisuuden tarjota ryhmäopetusta suomalaisille pelaajille ja laajentaa asiakaskuntaa. Kaikesta huolimatta todella ison ja kansainvälisesti merkittävän turnauksen järjestäminen edellyttää sponsorirahaa. Brnon budjetti oli 10000 euroa. Brnon pelit muuten näytettiin livenä IGS:ssä. Se oli kuulemma aika hyvä juttu sponsorien kannalta vink vink.

Perille saavuttuamme ilmoittauduin. Homma oli nopeasti ohi minun kohdaltani, mutta jonot kasvoivat ja 1. kierros myöhästyi tunnin. Ensi kerralla järjestäjät rakentavat kaksi ilmoittautumispistettä, jotta myöhästymisiltä vältyttäisiin. Turnaushan järjestettiin hotelli Santonissa . Santon on vuonna 2001 uusittu kolmen tähden hotelli, jossa majoittuminen maksoi 25 euroa per yö per henkilö kahden hengen huoneessa. Yhden hengen huoneen hinta oli 40 euroa per yö. Siisteys, palvelu ja ruoka olivat täysin moitteettomia. Oli todella kätevää, kun pelisalit olivat samassa rakennuksessa kuin huoneet. Odottaessa 1. kierroksen alkua kello 16, kävin kaupassa ja hieman kävelyllä hotellin läheisyydessä. Paikat näyttivät siisteiltä ja viihtyisiltä. Rakennukset ja kadut olivat hyvässä kunnossa. Hinnat olivat kuitenkin kaikkialla naurettavan alhaiset. Esimerkiksi hotellissa 200 gramman sisäfilepihviateriasta joutui pulittamaan hieman alle kuusi euroa. Tsekki on siitä eriskummallinen maa, että hinnat ovat kehitysmaan tasoa, vaikka elintaso on aika lähellä Portugalin tasoa. Kaikki on länsimaista paitsi hinnat. Minä menen Tsekkiin uudestaan vielä aivan varmasti.

Voitin ensimmäisen pelini tsekkiläistä 2 dania vastaan, jolla oli GoR-pisteitä 2281. Rosvosin tuosta voitosta aika paljon lisäpisteitä, koska taskuuntuneessa Suomessa pisteeni olivat painuneet 2071:ään. Illalla ohjelmassa oli laivaristeily Brnon patoaltaalla. Ristelyn hinta oli noin kolme euroa ja hintaan kuului mahdollisuus juoda niin paljon viiniä kuin ikinä haluaa ja lisäksi vielä pikku naposteltavaa. En muuten tiennytkään, että Tsekissä tehdään niin hyviä viinejä. Join pari kolme lasillista Mikulovin alueen punaviiniä. Mikulov sijaitsee lähellä Brnoa Itävallan rajalla. Retken jälkeen jäin vielä pelaamaan hotellin baariin romanialaisten kanssa. Voitin Christian Popin viiden, neljän ja kolmen kiven tasoituksella. Pop on Euroopan vahvin amatööri ja hän on GoR-luokitukseltaan n. 2700, joka vastaa 7 danin amatööriä. Lucian Deaconu, 6 dan, päihitti minut 2-1 kolmen kiven tasoituksella.

Lauantain ohjelmassa oli peräti kolme turnauspeliä. Oli aika raskasta pelata kolme peliä samana päivänä, kun miettimisajat olivat 2 x 75 min + kanadalainen 15 kiveä / 5 minuuttia lisäaika. Voitin ensimmäisen pelin ja hävisin muut. Paritusohjelma syötti minulle jatkuvasti turnauksen loppuun asti kolmannen pelin jälkeen 3 ja 4 danin pelaajia, joille häviäminen ei tuntunut pisteissä juuri lainkaan. Kaksi tappioistani olivat erittäin niukkoja parin pisteen eroon päättyneitä vääntöjä. Martin Kuzelalle, 4 dan, sentään aika selkeästi. Lauantai-iltana en ehtinyt kaupungille ollenkaan ohjelmaan tiiviyden takia. Menin aikaisin nukkumaan.

Turnauksen voitti Romanian Dragos Bajenaru, 6 dan. Tsekkien omalta sivustolta löytyivät tulokset .

Sunnuntaina pelien jälkeen Juan, minä ja JP Turusta suuntasimme Brnon keskustaan. Viehättävän näköinen kaupunki. Kuten Wienin myös Brnon keskusta on myös aika pienikokoinen. Asemakaava on pääpiirteittäin samanlainen kuin Wienissä. Söin tsekkiläistä perinneruokaa. Knedlikit eli eräänlaiset höyrystämällä tehdyt perunamössökiekot eivät olleet oikein minun makuuni. Hyvä makkara oli upotettu jonkinlaiseen kaalia sisältävään vatkuliin, josta en ollut oikein varma mitä se oli. Myös Brnossa kunnon olutravintolan löytäminen oli vaikeaa. Valikoima oli naurettavan suppea tyypilliseen suomalaiseen vähän paremman luokan lähiöpubiinkin verrattuna. Se on kuulkaa niin, että puheet suomalaisen oluen ja olutkulttuurin huonommuudesta ovat täyttä roskaa. Suomessa on nykyään lukuisia erinomaisia panimoita ja kotimaisia tuotteita. Myös ulkomaalaisten oluiden valikoima Suomessa on todella monipuolinen. Eihän olut toki Tsekissä mitään maksa, mutta jos haluaa muutakin kuin vetää päänsä täyteen puoli-ilmaisella vaalealla mutta tavallisesti toki erinomaisella tsekkilagerilla, ei makuelämyksiä kannata Tsekkiin asti lähteä hakemaan.

Maanantaiaamuna Martin vei minut ja Guo Juanin takaisin Wieniin, josta minä lensin Kööpenhaminan kautta Helsinkiin. Tekisi erittäin paljon mennä Brnoon uudestaan ensi vuonna, mutta matkan kalleus hieman mietityttää. Kokonaishinnaksi tuli 500-600 euroa.