perjantaina, syyskuuta 19, 2003

Ilkka kirjoittaa eroista Suomen ja Kanadan tulonjaoissa. Jottei asia jäisi aivan käsienheiluttelun ja yksittäisten esimerkkien tasolle, laitetaanpa faktaa pöytään. Tulonjaon tasaisuuden mittareita on monenlaisia, mutta yksi havainnollisimmista on Gini-indeksi . Jos tarkastellaan tulojen osuuden (kokonaisuudesta) kertymää väestönosuuden funktiona (tarkasteltavat yksilöt - esimerkiksi kotitaloudet - on järjestetty ensin tulojen mukaan ja aloitetaan köyhemmästä päästä), yhteiskunnassa, jossa tulot ovat täysin tasan jakautuneet, funktio on suora, jonka kulmakerron on yksi. Jos tulojakauma on epätasainen, kertymäfunktio kasvaa aluksi hitaasti ja lopussa nopeasti. Käyrästä tulee ylhäältä kovera. Jossain pisteessä kertymäfunktion tangentin kulmakerroin on yksi. Gini-indeksi on tuon tangentin etäisyys tangentista tilanteessa, jossa tulojakauma on täysin tasainen. (Näin siis yksinkertaistaen. Koska todellinen tulojakaumakäyrä voi olla kimurantimpi, käytetään oikeasti vähän monimutkaisempaa laskentaa.)

Gini-indeksejä eri maille on ilmoitettu World Resource Instituten sivulla (tiedot 1990-luvulta, yksikkö 0-100):

- Kanada: 31.5
- Suomi: 25.6
- USA: 40.8
- Luxemburg: 26.9
- Zimbabwe: 50.1
- Ruotsi: 25
- Slovakia: 19.5
- Tanska: 24.7
- Saksa: 30
- Keski-Afrikan tasavalta: 61.3.

Tuosta syntyy mielikuva, ettei Suomen ja Kanadan ero ole valtavan suuri. Tulojen kertymäfunktion käyrä väestönosuuden funktiona näyttäisi olevan Kanadassa jännitetty noin viidenneksen koverammaksi. Minä lähtisin kyllä hakemaan syitä eroon yleisessä hintatasossa maiden välillä siitäkin, että Kanadan markkinoilla on enemmän kilpailua. Kanada on osa Pohjois-Amerikan jättiläismäistä talousaluetta, jota eivät kielimuurit, eri valuutat eivätkä liioin lainsäädännön erilaisuudet ole siinä määrin kahlinneet kuin Euroopan markkinoita.

CIA World Factbookin mukaan Kanadan ostovoimapariteetti per asukas vuonna 2002 oli 29 400 USD ja Suomen 26 200 USD. Kanadalaisilla on keskimäärin noin 10 % suomalaisia suuremmat tulot. Toisaalta mediaanikanadalainen on suhteellisesti hieman köyhempi kuin mediaanisuomalainen. Todennäköisesti mediaanikanadalainen on vauraampi, koska Kanadan kansallisvarallisuus per kansalainen on suurempi kuin Suomen. Kanada on kuulunut rikkaiden maiden joukkoon kauemmin kuin Suomi.

Ostin eilen lentomatkan Tampere-Lontoo-Tampere Ryanairilta kokonaiskustannuksin 69 euroa. Lähden viettämään uutta vuotta London Openiin , joka on Toyota Tourin nelipäiväinen osakilpailu. Laskin reissun kokonaiskustannusten jäävän alle 300 euroon. SAS ja Finnair myivät halvimpia lentojaan 350-400 eurolla.

Ryanair muuten myy aivan käsittämättömän halpoja lentoja. Lontoo-Tampere 30 eurolla ei edes ole halvimmasta päästä. Esimerkiksi Lontoon Stansteadin kentältä lennetään kahdella punnalla eli kolmella eurolla Alankomaihin, Ranskaan, Saksaan ja Pohjois-Italiaan. Tuolla hinnalla ei saa Suomessa edes tuopillista olutta. 27 punnalla eli noin 38 eurolla pääseekin jo aivan minne vain Länsi-Euroopassa. Suurimpaan osaan eurooppalaisista kohteista pääsee Stansteadista seitsemällä punnalla.

Halpalentoyhtiöiden palvelussa on tavallisiin lentoyhtiöihin sellainen olennainen ero, että niiden palvelu on tiukasti point-to-point. Ne eivät välitä matkatavaroita lennolta toiselle eivätkä vastaa jatkoyhteyksistä. Hintoihin ei myöskään sisälly ruokia eikä juomia lennoilla. Järkyttävä hintaero perustuu pääosin luullakseni ensinnäkin siihen, että hallintokustannukset on minimoitu. Sellainen turhuus kuin lentoliput on kokonaan poistettu. Varausnumero ja henkilöllisyystodistus riittävät. Maksuksi käy vain luottokortti tai pankkisiirto. Kaikki hallinnointikuluja aiheuttavat palvelut, kuten matkustajan vaihtaminen ovat maksullisia. Toiseksi halpalentoyhtiöt eivät liikennöi vilkkaimmille kentille vaan joko suurkaupunkeja pienempiin kaupunkeihin tai suurkaupunkien kakkos- tai kolmoskentille. Halpalentoyhtiöt ovat paras tuntemani yksittäinen esimerkki siitä, kuinka valtava kustannussäästöpotentiaali Internetin käytöllä on.

Ei ole mikään ihme, että tavalliset lentoyhtiöt ovat ahtaalla ja joutuvat laittamaan väkeään kilometritehtaalle. Toisaalta tällaista kehitys on aina: joidenkin alojen työllisyys supistuu ja joillakin se kasvaa. Halpalentojen markkinoilletulo kasvattaa turismia. Nyt on vähävaraisemmillakin ihmisillä varaa matkustaa kauas. Esimerkiksi Lontoo ja Kuopio ovat tamperelaisille ajan ja kustannusten kannalta yhtä kaukana.

On tässä asuntoa N:n kanssa katseltu ja tarjouskin yhdestä tehty. Mikäpä on ollessa asunnonomistajana, kun valtio myöntää korkotukea. Asumiskustannusten kertymä jää pienemmäksi kuin vuokralla ja omaisuus karttuu.

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2003

Ilkan esimerkki osoittaa minustakin aivan selvästi, että maailman mallintamisesta ei voi selvitä millään pienellä mutta osuvalla joukolla predikaatteja. Arkielämässä navigoiminen edellyttää valtavan määrän irrallista pikkutietoa erilaisten objektien ominaisuuksista ja käyttäytymisestä sekä niiden keskinäisistä suhteista. Ainoa tapa rakentaa Turingin testin läpäisevä tekoäly on opettaa sille juurta jaksaen asia kerrallaan miten maailma toimii.

Olisi muuten mielenkiintoista nähdä, millaista huumoria viljelisi ja ymmärtäisi tekoäly, jonka huumorintaju olisi täsmälleen Freudin nauru on yhtäaikaista hymyä ja itkua -teorian mukainen ilman mitään muita rajoitteita.

tiistaina, syyskuuta 16, 2003

Tiedemies kirjoittaa:
Olen aina ollut suuri koneellistumisen ystävä ja kaikki ihmisyyden rajojen ulkopuolinen on aina kiehtonut minua. Ajattelevat ja tuntevat koneet ovat tietysti vakavan pohdinnan tuolla puolen, mutta teknologian demonisuutta lienee mahdollista pohtia myös arkielämässä.
Minusta "ihmisyyden rajoissa" pitäytyvä fiktio tai pohdinta on tylsää ja pohjimmiltaan taantumuksellista. Ajattelevat ja tuntevat koneet, meitä ihmisiä ja korkeampia eläimiä lukuunottamatta tietysti, ovat vielä kaukana tulevaisuudessa, mutta en ymmärrä miksi ne olisivat vakavan pohdinnan ulottumattomissa. Tietoisuuden ympärille rakentuu lukuisia mielenkiintoisia filosofisia ja tieteellisiä ongelmia alkaen siitä, miten tietoisuutta on mielekästä käsitteellisesti hahmottaa ja millaiset prosessit aivoissa synnyttävät tietoisuuden. Reaaliaikaisesti toimintaansa ympäristöön mukauttavista koneista on valtavasti hyötyä enkä usko, että tekoälyn tutkimus on osoittautumassa hedelmättömäksi. Tietysti alkuaikojen naiivi innostus on hävinnyt.

Ihmisen tunne-elämää ja kognitiota mallintavat koneet ovat suunnattoman hyödyllisiä alkaen käyttöliittymistä eikä vähiten interaktiivisen pornon alalla. Itse asiassa uskon, että interaktiivinen porno tulee kulkemaan kehityksen eturintamassa.

maanantaina, syyskuuta 15, 2003

Panu kirjoittaa tämänpäiväisessä merkinnässään kovan scifin kuolemasta. On aivan totta, että luonnontieteen alkuaikojen rajattomista mahdollisuuksista humaltunut kovan scifin kova ydin on korvautumassa fantasialla. Arthur Clarken, Larry Nivenin ja muiden vastaavien kirjoittajien spekulaatiot menettävät nopeasti uskottavuuttaan, kun fysiikka osoittaa niiden kuvaamat maailmat mahdottomiksi. Kuitenkaan mielestäni peli ei ole menetetty, koska soveltavat tieteet tuottavat koko ajan tuloksia, jotka avaavat valtavasti uusia mahdollisuuksia. Näin on jopa psykologiassa (aivotutkimukseen niveltyen), johon Mark Rosenfelder viittaa sivuillaan, joille Panu antoi linkin. Vaikka opitaan tuntemaan ihmisaivojen ja mielen toimintaa yhä yksityiskohtaisemmin, psykofarmakologia, geenitekniikka ja ihmisen augmentoiminen ja liittäminen tietotekniisiin järjestelmiin avaavat suunnattomia mahdollisuuksia ja varmasti myös uhkia ihmisaivojen muokkaamisessa.

Miksi tyytyä ikivanhoihin ja kuluneisiin draamallisiin kaavoihin ja teemoihin, jos tiede ja teknologia antavat mahdollisuuksia puuttua ihmisenä olemisen perustaviin rajoitteisiin? Tietoteknisin järjestelmin augmentoitu ihminen tai kokonaan keinotekoiset älylliset olennot, joiden olemassaolo ei taatusti riko mitään luonnonlakia ja joiden esteenä olevat vaikeudet luonteeltaan kokonaan teknisiä, tarjoavat täysin uusia ulottuvuuksia tarinankerrontaan. (Tässä yhteydessä muuten minun on todettava, etten tunne oikeastaan mitään vetoa cyberpunkin anarko-libertaristisiin visioihin.)

Pidän humpuukina käsitystä, että tieteen ja teknologian kehitys on pysähtynyt ja niiden yhteiskunnallinen ajankohtaisuus on vähenemässä. Nythän se on vasta kunnolla alkamassa, kun soveltavien tieteiden kyky muokata ihmistä itseään orastaa. Minä ennustan, että kolmensadan vuoden kuluttua ei ole olemassakaan sellaista asiaa kuin alemman- ja ylemmäntasoisia miehiä (tai naisia). Seksimarkkinat sellaisena kuin me tunnemme ne, ovat lakanneet olemasta. Näin käy viimeistään siinä vaiheessa, kun augmentoitu tai kokonaan keinotekoinen seksi muuttuu luonnollista seksiä kertaluokkaa paremmaksi. Seksimarkkinat katoavat, koska nykyinen tyydyttäviksi koetuista seksiärsykkeistä vallitseva niukkuus poistuu. Seksiltä katoaa vaihto- eli markkina-arvo, koska kaikki saavat sormia napsauttamalla kaikki mahdolliset sataprosenttisen uskottavat seksuaaliset simulaatiot. Luultavasti ydinperhemalli katoaa seksin ja lisääntymisen välisen yhteyden hävitessä ja siirryttäessä jonkinlaiseen postseksuaaliseen utopiaan, jossa seksin ympäriltä häviää kaikki mystiikka ja statuskilpailu.

Ilkka kirjoittaa rikollisuudesta asiaa, jonka voin osin allekirjoittaa. Yhteiskunnan tulisi panostaa nykyistä voimakkaammin järjestäytyneen rikollisuuden murskaamiseen. On oikeusvaltion ja koko yhteiskunnan toimivuuden ja kansalaisten valtaenemmistön hyvinvoinnin kannalta todella tärkeää, että rikollisjärjestöt eivät pääse korruptoimaan yhteiskuntaa millään tasolla. Monessa Euroopan maassa tilanne on jo aivan katastrofaalinen.

Suomessa käsittääkseni rikollisjärjestöillä ei ole juurikaan otetta liike-elämästä tai julkishallinnosta. Sen sijaan Suomessa suurempi ongelma oikeusvaltion toteutumisen kannalta on korporaatioiden ylivalta suhteessa yksittäiseen kansalaiseen tai pienyritykseen. Suomessa oikeusjutut ratkeavat aivan liian usein suuremman osapuolen hyväksi. Erityisesti pankkikriisin selvittelyissä suuret liikepankit kuppasivat valtiolta valtavat tukiaiset ja sen lisäksi haalivat konkurssiin ajamiltaan asiakkailtaan pilkkahinnalla arvokasta omaisuutta. Suomessa valtiovalta hyppää, kun korporaatiot käskevät. Eikä valtiovalta edes osaa hoitaa valvontavastuutaan valtionyrityksissä. Sonera hukkasi kymmeniä miljardeja kansallisvarallisuutta täysin mielipuolisiin hankkeisiin, joiden tarkoitus oli sivullisen näkökulmasta aivan ilmiselvästi pörssikuplan kasvattaminen, täysin vastuuttoman johdon kahmiessa miljoonat taskuunsa optio-ohjelmilla. Suomessa suurimmat rikolliset istuvat johtokunnissa ja hallintoneuvostoissa. Toisin on maissa, joissa valtion väkivaltamonopoli ei ole yhtä vahva, kuten Etelä- ja Itä-Euroopassa.

Kolminkertaisten nakkivarkaiden sulkeminen vankilaan eliniäksi on täysin älyvapaata yhteiskunnan resurssien tuhlaamista. Onneksi tuollaista ääliöamerikkalaista rangaistuskäytäntöä ei ole Suomessa. Ankarampia tuomioita väkivaltarikoksista ja järjestäytyneestä rikollisuudesta kannatan kylläkin lämpimästi. Olen myös sitä mieltä, että vankiaines pitäisi erotella eri laitoksiin monella eri kriteerillä tarkemmin kuin nykyisin. Kriteereinä pitäisi olla rikoksen tyyppi, ensikertalaisuus/rikoksenuusiminen, vaarallisuus (vaarattomien vankien suojelu vaarallisilta väkivaltarikollisilta on tärkeä osa rangaistusten yhteismitallisuuden periaatetta) ja kansallisuus (emme halua kotimaisen rikollisjärjestöjen verkostoituvan ulkomaalaisten kanssa). Mikään noista uudistuksista ei edellytä suuria rahallisia panostuksia vaan lähinnä laitosten välisen tehtäväjaon muuttamista.

sunnuntaina, syyskuuta 14, 2003

Palasin kotiin puoli tuntia sitten SM-karsintareissultani. Pelit menivät minulta aika hyvin. Olin kolmas Kaikki viisi vastustajaani olivat shodaneja, joista voitin kolme. A-sarjaan pääsivät Kari Visala ja Kare Jantunen (ei sukua minulle). Seuraavat viisi pääsevät B-sarjaan. Osanottajia olikin lopulta vähemmän kuin odotin mutta kuitenkin enemmän kuin koskaan eli 64.