perjantaina, lokakuuta 03, 2003

Puhuttaessa siitä, onko jokin ominaisuus tai käyttäytymismalli ihmisessä perintötekijöiden vai ympäristötekijöiden aiheuttamaa, kannattaa pitää mielessä, että perimä ei sisällä mitään yksilön rakennepiirustuksia. Geenit sisältävät vain sisältävät informaation yksittäisten proteiinimolekyylien aminohappojärjestyksestä. Aminohappojärjestyskään ei riitä proteiinimolekyylin kolmiulotteisen muodon määräytymiseen vaan siihen tarvitaan toisia proteiineja, ns. avustajaproteiineja. Vasta oikeaan muotoon laskostuneena ja oikeaan aikaan oikeassa paikassa proteiinimolekyyli voi täyttää tehtävänsä organismin toiminnassa.
Kaikki solut, kudokset, elimet ja koko organismi ovat suunnattoman monimutkaisen mekanismin emergentti lopputulos. Ympäristö vaikuttaa enemmän tai vähemmän kaikissa yksilönkehityksen vaiheissa. Kaikkien eniten se vaikuttaa keskushermoston yksilölliseen rakenteeseen, josta käyttäytyminen riippuu. Siksi yksikään käyttäytymismalli ei ole kokonaan perimän määräämä.

Toisaalta kognition ja käyttäytymismallien oppimiseen vaikuttaa erittäin paljon, millaisiin ärsykkeisiin yksilö kiinnittää huomiota ja millä tavoin se on taipuvainen reagoimaan niihin. Tyhjä taulu -hypoteesin kumoutuminen on ilmiselvää, koska vailla laajaa ärsykkeiden esisuodatusta ja -tulkintaa kaikenlainen oppiminen järjellisessä ajassa on täysin mahdotonta. Kaikki esimerkit koneoppimisesta rajoittuvat reaalimaailmaan verrattuna äärimmäisen pelkistettyihin tilanteisiin, joissa sovelletaan selkeitä kriteereitä tilanteiden arvottamiseen. Yksi tai muutama yksinkertainen assosiatiivinen oppimisalgoritmi on täysin riittämätön inhimillisen kognition tuottamiseen. Havaintoaineistoissa on mahdollista havaita suunnattomia määriä assosiaatioita, joista vain hyvin pieni määrä on merkityksellisiä. Jotta siis ihmisaivot voivat kehittyä tehokkaiksi informaationkäsittelijöiksi, niillä täytyy olla joukko todella vahvoja sisäänrakennettuja taipumuksia esikäsitellä ja tulkita ympäristöstä tulevaa syötettä tietyillä tavoin.

Ihmisyksilöiden väliset erot käyttäytymisessä johtuvat osaksi siitä millaisia ympäristövaikutteita on ollut tarjolla varsinkin herkkyyskausina mutta myös yksilöiden välisistä geneettisistä eroista, jotka vaikuttavat yksilöiden tapoihin havaita ja tulkita ympäristöärsykkeitä. Jälkimmäinen tunnetaan arkikielessä nimellä temperamentti . Temperamentissa on kysymys oikeastaan eri ärsykkeisiin reagoimisen tapojen todennäköisyysjakaumista.

R.J Millerillä on mainio artikkeli terveestä järjestä ja vedonlyönnistä . Urheiluvedonlyönti on todella kaunis esimerkki taikauskon hölmöydestä. Vedonlyöntiammattilaisten työ muistuttaa hyvin paljon tieteellistä tutkimusta siinä mielessä, että vedonlyöntikohdetta hallitseva dynamiikka ja kausaaliset tekijät on erotettava kaikesta taustakohinasta, jotta tarvittava tilastollinen etu suureen yleisöön ja vedonlyöntitoimistoon saavutettaisiin. Ammattimaisessa vedonlyönnissä pyritään etulyöntiaseman hyödyntämiseen mahdollisimman ennustettavasti suurella liikevaihdolla eli tekemällä paljon pieniä vetoja. Työmäärä tietysti lisääntyy vetojen määrän lisääntyessä, mutta samalla pienenee riski mennä konkurssiin normaaliin tilastolliseen variaatioon kuuluvien tappioputkien takia. Tyypillisesti ammattilaiset eivät R.J. Millerin mukaan panosta yhteen vetoon kuin noin prosentin kassastaan.

torstaina, lokakuuta 02, 2003

Henry sanoi, että urheiluvedonlyönti opettaa rationaalista ajattelua tehokkaammin kuin mikään muu. Henry kirjoittaa:
Juuri mikään ei opeta rationaalista ajattelua yhtä hyvin kuin vedonlyönti omilla rahoilla ja omalla riskillä. Varsinkin muuttuvakertoimisessa urheiluvedonlyönnissä on pelattava useimmiten tunteitaan vastaan, koska enemmistö muista pelaajista pelaa kuitenkin tunteittensa mukaan ja noin ollen suosikkien kertoimet jäävät liian alas ollakseen hyviä pelikohteita.
Yksi gonpelaajakaverini on urheiluvedonlyönnin puoliammattilainen. Hänen vuotuinen liikevaihtonsa on joitakin miljoonia euroja ja voittonsa muutama kymmenen tuhatta euroa. Hän sanoi, että ammattilaiset elävät suureksi osaksi tunteella pelaavan ja suosikkiensa puolesta vetoa lyövien urheilufanien rahoilla. Perusedellytys ammattilaisena pärjäämiseen on tietysti vedonlyöntikohteen eli kaverini tapauksessa NHL:n perusteellisella tuntemuksella sekä viileän rationaalisella ja systemaattisella vedonlyöntistrategialla, johon kuuluu pitkäjänteinen money management . Vedonlyönti ei sovi lainkaan ihmiselle, joka ei ole emotionaalisesti erittäin tasapainoinen, koska lyhyellä aikavälillä rahantulo on lähes kokonaan tuurista kiinni ja kuka tahansa voi joutua häviöputkeen, jollaisen kestäminen vaatii hermoja ja tarpeeksi suurta kassaa vetoihin nähden.

keskiviikkona, lokakuuta 01, 2003

Tommipommin tämänpäiväinen kirjoitus populaarimatematiikasta oli mielenkiintoinen. Hogbenin kirjassa, josta Tommi kertoo, luonnehditaan matematiikkaa suurekielenä erotuksena tavallisesta kielenkäytöstä. Minusta näytti opiskeluaikoina siltä, ettei minulla oikein ollut riittävää perslihasten ja lahjakkuuden yhdistelmää ammattimatemaatikoksi, joten valitsin toisen tien. Mutta asioiden välisten määrällisten suhteiden tarkastelu on kyllä aivan keskeinen osa tapaani hahmottaa asioita.

Tilastomatematiikan perusasioita ymmärtämällä pystyy hahmottamaan asioita, joiden ymmärtämiseen laadullinen kieli yhdistettynä perusaritmetiikkaan eli arkikieli ei kerta kaikkiaan riitä. Ainoa vaihtoehto enemmän tai vähemmän karkeillle stereotypioille tai sille, ettei asioista muodosta mitään kuvaa, on hahmottaa ne tilastollisten muuttujien jakaumina. Rasistisen tai muunlaisen yksilöiden perusteettoman leimaamisen tiellä on yksi este lisää, jos ihmiset omaksuvat juurta jaksaen tavan hahmottaa ihmisjoukot abstrakteina yksilökokoelmina, joita koskevat kaikki osuvat luonnehdinnat ovat olemukseltaan tilastollisia ja ryhmäidentiteetit kuviteltuine yhteisine piirteineen enimmäkseen tympeitä kliseitä. Viime kesänä Venäjällä käydessäni minulta kysyttiin muutaman kerran mitä mieltä olen venäläisistä. Poikkeisin kerran yleisestä tavasta vastata tuohon kysymykseen ympäripyöreillä kohteliaisuuksilla. Silloin kysyjänä oli N:n veljen vaimo. Vastasin seikkaperäisellä esitelmällä ihmisryhmien erojen tilastollisesta luonteesta ja stereotypioiden tympeydestä ja toisaalta niiden mielivaltaisuudesta. Esimerkiksi pohjois- ja etelävenäläisten välinen keskimääräinen ero puheliaisuudessa ja ulospäinsuuntautuneisuudessa on hyvin samankaltainen kuin Pohjois- ja Etelä-Euroopan kansojen välillä ylipäätään.

tiistaina, syyskuuta 30, 2003

Tiramisu, Börtsi ja Kokkarinen ovat keskustelleet väitteestä, että miesten seksihalut ovat keskimäärin suuremmat kuin naisten. Kokkarisen mielestä asia on selvää ja järjellisistä kenelle vain, joka kiinnittää edes vähän huomiota seksi - ja pariutumismarkkinoiden todellisuuteen. Tiramisu sanoo, että pitkässä suhteessa nainenkin voi joutua suurella todennäköisyydellä puutteeseen, ja Börtsi korostaa yksilöllisten erojen suuremmuutta suhteessa sukupuolten välisiin eroihin.

Minusta kaikki ovat ainakin jossain määrin oikeassa. Vaihteluväli seksuaalisten halujen määrässä on kumpaakin sukupuolta olevien joukossa hyvin suuri. On naisia, jotka haluavat enemmän millä tahansa mittarilla mitattuna kuin keskimääräinen mies ja on olemassa miehiä, jotka haluavat vähemmän kuin keskimääräinen nainen. En osaa dataa näkemättä mennä sanomaan, kuinka suuria keskimääräiset erot eri tavalla määriteltyinä ovat, mutta minusta näyttää siltä, että ainakin 18-50 -vuotiaiden ihmisten joukossa seksuaaliselta markkina-arvoltaan mediaanimies on seksuaalisesti selvästi kiinnostuneempi mediaaninaisesta kuin päinvastoin. En kuitenkaan osaa sanoa missä määrin tuossa on kysymys siitä, että seksuaalisen haluttavuuden hajonta on miesten joukossa suurempi kuin naisten joukossa, jolloin siis mediaanimies on keskimääräistä miestä enemmän jäljessä kuin mediaaninainen keskimääräistä naista, vai siitä, että naiset todella haluavat keskimäärin vähemmän seksiä kuin miehet. Luultavasti kysymys on molemmista - ja todennäköisesti enemmän naisten halujen keskimääräisestä heikommuudesta, koska se joukko miehistä, joka voi kävellä ravintolaan ja saada 9/10 naisista tuntemaan seksuaalista halua häntä kohtaan on ainakin kaksi kertaluokkaa pienempi (kertaluokka = kymmenen eksponentti kokonaislukuun pyöristettynä) kuin vastaava naisten joukko.

On olemassa näkökanta, jonka mukaan sukupuolten väliset biologiset erot eivät vaikuta lainkaan tuon eron syntymiseen. Tuon näkökannan mukaan kulttuuri tukahduttaa naisten seksuaalisuutta ja asettaa miehelle velvoitteen nähdä nainen hallittavana kohteena tai saaliina ja erotisoi tuon hallitsemispyrkimyksen. Virhe on mielestäni ensinnäkin siinä, että naisen alistuvuudella tai hallitsevuudella ei ole mitään merkitystä hänen yleisen seksuaalisen suosionsa kannalta. Väitettä, että kulttuuri tukahduttaa naisen seksuaalisuutta on vaikeampi osoittaa vääräksi, mutta todistustaakka onkin on väitteen esittäjällä. Millä tavoin nykyään seksuaalisesti aktiivisessa iässä olevien naisten seksuaalisia haluja on tukahdutettu? Kuinka hyvin sellainen tukahduttaminen todella onnistuu? Toisin sanoen, kuinka suuri osa vaihtelusta naisten seksuaalisessa halukkuudessa selittyy seksuaalisuutta tukahduttavilla vaikutteilla naisten elämässä?

maanantaina, syyskuuta 29, 2003

Olen miettinyt sitä kolmannesta rikoksesta elinkautinen -lakia, josta oli Ilkan kanssa oli keskustalua. Periaatteessa se on ihan hyvä juttu, jos laskuihin ei kelpuuteta aivan vähäisiä rikoksia. Kalifornian lain mukaan laskuihin kelpuutetaan felony eli vakava rikos. Olen täysin samaa mieltä siitä kolmesta tuollaisesta rikoksesta tuomitut kuuluvat kiven sisään loppuiäkseen. Meidän keskustelussamme oli kuitenkin kyse "nakkivarkaista", kuten asian ilmaisin, joten siitä johtui erimielisyytemme. Kukaan ei joudu vahingossa tai erehdyksessä kolmesta vakavasta rikoksesta tuomituksi.

Vankilat pitäisi rakentaa niin, että jokaisen kuutiometrin vankila-alueen sisällä pitäisi olla jatkuvassa nauhoittavassa kameravalvonnassa ja herkkiä mikrofoneja pitäisi sijoittaa kaikkialle. Kaikki äänet nauhoitettaisiin. Tarkoitus olisi, että rikosten selvitysprosentti vankilassa olisi tasan sata. Jokaisesta vakavasta rikoksesta seuraisi kuolemantuomio ja jokaisesta lievästä eristysselliä pitkäksi aikaa tai pidennystä tuomioon.