torstaina, marraskuuta 27, 2003

Nykypäivän toimivaa nanoteknologiaa.

Henryn kommenttiosastolla kuhisee.

Miikka kirjoittelihe:
Monen puhtaasti tekniikan/luonnontieteen immeisen yhteiskunnalliset näkemykset teknologisen kehityksen mukamas tuottamasta loistavasta tulevaisuudesta etc. ovat itseasiassa varsin naiveja. Moni humanisti taas on äärimmäisen synkkä realisti.
Just joo, niinhän ne ovat olleet oikeassa ne "äärimmäisen synkät realistit" aina James Luddin päivistä alkaen. Tämän "humanismi" vs. erektuslaisuus - kiistan ytimessä on vanha ristiriita valistuksen ja romantiikan välillä. Kyllä se olisi kuulkaa parempi vaan, kun maaorjat vaan tyytyväisinä kuokkisivat isäntiensä jäisiä peltoja eivätkä menisi mihinkään tehtaisiin töihin parempaa palkkaa tienaamaan. Sellaiset ovat tehtaat ovat synti ja häväistys ja rikkomus asioiden luonnollista järjestystä vastaan. Noin kuului romantikkojen kanta asiaan riisuttuna kaikesta koristeellisesta kielenkäytöstä.

Se humanismi, johon sinä viittaat on itse asiassa romantiikkaa, johon jotkut kirjalliset humanistit hurahtivat 1800-luvulla eikä se ole kovin ihmisläheistä eikä inhimilliseen potentiaalin luottavaa tai ihmisten välistä yhdenvertaisuutta arvostavaa. Se on viime kädessä perittyjä etuoikeuksia nauttivan parasiittijoukon (kuninkaalliset ja aateliset) muutosvastarinnan ilmentymä taiteessa ja filosofiassa.

Tulevaisuuden maailma on todennäköisesti vieläkin tasa-arvoisempi ja oikeudenmukaisempi kuin nykyinen. Juju on siinä, että teknologian kehittyminen johtaa vähitellen todennäköisesti kaikenlaisen tuotannon automatisoitumiseen ja sosiaalisten nollasummapelien muuttumiseksi vähemmän kriittisiksi. Esimerkiksi orjatyövoiman käyttö on nykyaikana mittasuhteiltaan häviävän pientä verrattuna parisadanvuoden takaiseen ja kansalaisoikeudet sen mukaiset.

Minua oudoksuttaa "äärimmäisen synkkien realistien" varmuus asiastaan. En minä ainakaan ota kovin vakavasti ihmistä, joka on lähtökohtaisesti pahanilmanlintu. Eri asia on konkreettisten uhkakuvien ottaminen esille.

Howard Lovy's NanoBot -blogissa on hypetyksen asemesta asiallisen tuntuisia artikkeleita ja linkkejä artikkeleihin, jotka käsittelevät nanotiedettä ja -tekniikkaa ja alan uutisia.

keskiviikkona, marraskuuta 26, 2003

Tiedemies kirjoittaa:
Viitsimättä edes sen paremmin kommentoida nimeän Markun julistuksen transhumanistiseksi hedonismiksi, joka kaikesta hälystä huolimatta liittyy kovin vähän varsinaiseen tieteelliseen maailmankuvaan.
Minä en todellakaan ole kovin hyvin selvillä miten Trio Erektuksen jäsenten ajatusmaailmojen yhteiset piirteet liittyvät johonkin "varsinaiseen tieteelliseen maailmankuvaan". Kokkarislaisuus on minusta ennemminkin jonkinlainen kokonaisvaltainen esteettinen olemisen tapa kuin minään objektiivisen todellisuuden majakkana olemista. Tommi taas on armoitettu esseisti, jolla on runsaasti tuoreita näkemyksiä ja sosiologista silmää. Tommi kirjoittaa paljon enemmän persoonasta kieltäytymisen kaikinpuolisesta soveliaisuudesta ja ihanuudesta kuin itse on kaikilla tekemisillään ja sanomisillaan ilmentämättä omaa persoonallista suhdettaan maailmaan. Minä taas olen kirjoittana selvästi värittömämpi kuin muut erektuslaiset.

Transhumanisti taas on itsestäänselvästi jokainen, joka myöntää olevansa pohjimmiltaan hedonisti, ei näe elämällä olevan mitään inherenttiä tarkoitusta eikä ole millään uskonnollisesista tai muista maailmankatsomuksellisista syistä estynyt hyväksymään järkevien keinojen käyttöä hyvinvoinnin edistämiseksi. Esimerkiksi Ilkan puheet geenitekniikan vastustajien ja muiden luddiittien hölmöyksistä ilmentävät tätä. Tommillakin on ollut paljon tuonsuuntaisia juttuja.

Mangaa en ole itse koskaan lukenut ja ainoa kosketukseni animeen on Hikaru no go (suomeksi Hikarun go), joka kertoo koulupojasta, joka löytää isoisänsä ullakolta go laudan ja alkaa pelata laudassa asuvan vain hänelle näkyvän hengen johdatuksella gota. Satunnaisesti näkemistäni animepätkistä mieleeni ovat jääneet ylilihaksikkaat sankarit, jotka ammuskelevat toisiaan lasereilla lentävistä moottoripyöristään puikkelehtien savuavien pilvenpiirtäjien raunioiden välistä. Tuo kuva kuulemma ei tee oikeutta anime-tuotannolle kokonaisuudessaan, mutta käsittääkseni anime on suureksi osaksi japanilaista pulp-fictionia eli osa ultraväkivaltaa ja pornoa sekä niiden sekamuotoja vilisevää japanilaista populaarihöttöä.

Enemmän kuin manga ja anime Japani tuo minulle mieleen kulutuselektroniikan, autot, Kurosawan elokuvat, luotijunat sekä supersiistit ja turvalliset metropolit. Panua viitisen vuotta nuorempana olen itsekin ehtinyt lukea lapsena läjäpäin Korkeajännityksiä, joista jäi mieleen Japanin keisarillinen armeija juuri sellaisena kuin se ilmeisesti valitettavasti oli.

Alettuani pelata gota kohta 12 vuotta sitten aloin käydä Euroopan go kongresseissa, joissa yleensä on muutama kymmenen japanilaista turnausosallistujaa. Japanilaiset turistijoukot ovat oikeastikin yhtä hassuja kuin mielikuvissa. Japanilaiset go-turistit ja varmaan muutkin turistit ovat yleensä eläkeläisukkeleita ja -akkeleita, jotka liikkuvat joukolla ja tekevät hyvässä järjestyksessä ja hyvin käyttäytyen omat juttunsa. Muistan viimevuotisen bussiretken Zagrebin kongressissa. Olimme tutustumassa Kroatian maaseutuun ja kävimme jonkun kroatialaisen keksijäkemisti-multimiljonäärin vaimon pyörittämässä kotiseutumuseossa. Vaimo oli aikamoinen nähtävyys itsekin. Arviolta 45-vuotiaana hän näytti fyysisesti huippukuntoiselta ja tiesin hänen kertomattaankin, että hänellä oli kansainvälinen mallinura takanaan. Kun yksi japanilaisista keksi pyytää päästä valokuvaan emännän kanssa, koko ukkelilauman tietysti piti myös yksi kerrallaan kuvauttaa itsensä hänen kanssaan!

Mielikuvani japanista on siis enimmäkseen positiivinen, joskin japanilaiseen yhteiskuntaan tutustuminen on kyllä tuonut tietooni monia negatiivisiakin piirteitä, joita ovat laajalle levinnyt korruptio ja järjestäytyneen rikollisuuden sotkeutuminen pankki- ja yritystoimintaan. Lisäksi japanilaisuuteen kuuluu tietynlaista epätervettä auktoriteettiuskoa sekä muodollista etäisyyttä, joista en lainkaan pidä.

Katsokaapa piruuttanne kuinka kauan teiltä kestää ratkoa kaksi 20 erää tietokoneen generoimista valitsemiani anagrammeja. Ensimmäisessä erässä ratkaisuvat ovat menneiden tai nykyisten maiden (ei välttämättä itsenäisten valtioiden) nimiä.

1. toivon teloitus
2. kaman aalto
3. liasta ura
4. kolkosti sekava
5. aidsin eno
6. hyydytti kangastunnuksin
7. orjan
8. lageria
9. tingi aarne
10. useat sieluni
11. lima-ase
12. oivaltamisen takana dna:ni
13. munariitaa
14. valtani faksitse karkaa
15. latvatäi
16. autteli
17. värit kaulitaan
18. teetanssi
19. kassa
20. mursu-iita

Sitten paikkakuntia ja maantieteellisiä alueita:

1. Evan maha
2. tomera Silvia
3. öinen teko
4. korkeampi ohjasi
5. Pirjon hame
6. omenarivi
7. Skodan äly
8. perinnemunia
9. loi Afrikan
10. kekkos-vaali
11. käänsin orjia pohjalla
12. uskonelimenä käsi
13. oivalsi
14. varminta nettailla
15. terroristi loi lokit
16. Inkerinmaa loi mafian
17. ostaminen
18. ohjataan lempeä
19. eritä elämä
20. munakuria

Eräässä suuren tietovisan vastauksessa oli hauska kirjoitusvirhe. Vastaaja tarkoitti analyyttista geometriaa mutta oli kirjoittanut analyyttinen egometria.

Japanin kieli viehättää minua esteettisesti jostain syystä hyvin paljon. Se on kaunista ja rytmikästä sekä samaan aikaan jotenkin todella hassua. Suupielet nousevat ylöspäin sitä kuunnellessa ihan väkisin. Jotain hyvin nykyjapanilaista on sellaisessa miksauksissa kuin MC Sakamoto meets Twin Peaks .

tiistaina, marraskuuta 25, 2003

Salon Timo peräänkuulutti jonkin aikaa sitten analyysiä aineksista, joista Trio Erektus koostuu. Käsittääkseni kaikki erektuslaiset ovat samaa mieltä ainakin seuraavista väitteistä:

- elämä on parempi kuin kuolema
- onni on parempi kuin onnettomuus
- nautinto on tavoiteltavampaa kuin kärsimys
- tieto on parempi kuin tietämättömyys
- kykeneminen on parempi kuin kykenemättömyys
- älykkyys on parempi kuin tyhmyys
- kauneus on parempi kuin rumuus
- terveys on parempi kuin sairaus.

Erektuslaisuuden vastustaminen on käytännössä ponnistelua noiden väitteiden kumoamiseksi.

maanantaina, marraskuuta 24, 2003

Näyttää siltä, että transhumanistisista teemoista ei ole minun tarpeen kirjoittaa, koska Yksityisetsivä hoitaa tonttinsa niin mallikkaasti.

Kommentoisin kuitenkin Panun ja Yksityisetsivän mielipiteenvaihtoa koskien kuolemattomuutta. Mielestäni elokuva Zardoz ilmentää eniten ehkä sitä, että kuoleman kaltaisia -- ainakin toistaiseksi väistämättömiä -- ikävyyksiä ei pystytä ajattelemaan ilman psyykkisten defenssimekanismien sotkeutumista asiaan. Kuolemattomuudesta on yksinkertaisesti pakko tehdä vastenmielinen asia esimerkiksi ymppäämällä siihen joko täysin asiaankuulumattomia tai hatusta vedettyjä spekulatiivisia haittoja tai lieveilmiöitä, joista puhutaan ikäänkuin ne olisivat silkka faktaa. Minä en esimerkiksi olisi lainkaan varma, etteivät vanhuuteen usein kuuluva nuoruudenmuistoihin jämähtäminen ja "kalkkeutuminen" olisi suoraa seurausta fysiologisesta vanhenemisesta ja toisaalta psykologisesta sekä sosiaalisesta sopeutumisesta siihen. Myös rooliodotuksilla voi olla osuutensa asiassa. Me emme voi etukäteen tietää, millaista olisi elää maailmassa, jossa ihmiset pysyisivät nuoruutensa voimissa satoja vuosia. Emme voi tietää sitä siksikään, että maailma itsekin muuttuu todennäköisesti muutamassa sadassa vuodessa monin tavoin aivan toisenlaiseksi kuin nykymaailma.

Tuli tuossa lauantai-iltana vuokrattua yksi aika mielenkiintoinen elokuva nimeltään The Believer. Se kertoi amerikkalaisesta noin 25-vuotiaasta juutalaissyntyisestä ja ortodoksijuutalaisuuteen perinpohjin kasvatetusta tyypistä, josta oli tullut kiihkomielinen uusnatsi. Natsikavereistaan, jotka olivat pelkkiä apinoita -- yksi ei edes tiennyt, kuka oli Adolf Eichmann, hän erosi siten, että hänellä oli erittäin selkeästi artikuloidut syyt juutalaisvihalleen.

Päähenkilömme oli potkittu pois juutalaisesta raamattupiiristä varhaisteininä, kun hän oli väitellyt ohjaajan kanssa ja nimittänyt - omastakin mielestäni aivan erinomaisin perustein - vanhatestamentillista juutalaisten Jumalaa vallasta juopuneeksi patologiseksi sadistiksi. Sikäli kun minäkin olen ymmärtänyt, uskonto sekä kärsimys uskonnon vuoksi on kautta vuosituhansien ollut diasporajuutalaisen identiteetin ydin, kun ei ole ollut muutakaan kiinnekohtaa.

Uskontonsa kanssa kamppailleen päähenkilömme mielestä Israelin juutalaiset eivät olleet mitään oikeita juutalaisia, koska heillä on maa, johon sitoutua, eivätkä he tarvitse uskontoa identiteettinsä rakennusaineeksi. Kuten Eichmann, jota päähenkilö usein siteeraa, hän piti juutalaisuutta sairautena, koska siihen kuuluva loputon abstrahoiminen ja reflektio repii hajalle kaikki pyhyydet, joihin kansallisvaltio perustaa olemassaolonsa. Tuloksena on kosmopoliittinen ja juureton yhteiskunta.

Minusta sellainen kuulostaa paljon paremmalta kuin agraarifasismi. Mielestäni valtion kuuluu sekulaarinen sivistyneen yhteiskunnan -- perustuslaillinen demokratia, oikeusvaltio jne. -- turvaaja eikä väline tietynlaisiin elämänarvoihin ja -tapoihin pakottamiseen.