perjantaina, tammikuuta 30, 2004

Kokkarisen Ilkan toinen tuleminen:
Olen silloin tällöin nähnyt Pelastusarmeijan ulkomainoksen, jossa väsyneen näköinen, noin viidennellä kuulla oleva nainen keittää jotain ruokaa samalla kun esikouluikäinen lapsonen leikkii lattialla. Kuvassa näkyvä asunto on ränsistynyt ja resuinen kalusteita, lattiaa ja verhoja myöten, ja sekä äidin että lapsen vaatteet on selvästi hankittu Pelastusarmeijan kaupasta. Kuvan tunnelma on epätoivoinen ja surullinen. Jos kyseistä ulkomainosta esitettäisiin Venäjällä, mitenkähän ihmiset suhtautuisivat siihen, kun kuva kerran käytännössä olisi näkymä keskivertovenäläisen kotiin?
Ilkka ei taida olla ikinä käynyt Venäjällä tai vieraillut venäläisissä kodeissa, kun tuollaista puhuu. Tavalliset venäläiset kodit eivät ole rähjäisiä eivätkä tavalliset venäläiset pukeudu epäsiisteihin tai rähjäisiin vaatteisiin. Minä olen käynyt petroskoilaisten gon pelaajien ja avovaimoni sukulaisten kodeissa enkä ole Ilkan kuvaamia olosuhteita havainnut. Tyypillinen venäläinen kerros- tai omakotitalo on kylläkin erittäin huonossa kunnossa, mutta ihmisten asunnot ovat sisältäpäin siistejä ja niiden varustelutaso on yllättävän hyvä. Venäläisestä katukuvasta huomaa, että sikäläiset panostavat ulkoiseen olemukseensa enemmän kuin suomalaiset tai vaikkapa pohjoisamerikkalaiset. Venäläiset eivät ole mitenkään masentavaa tai ikävää seuraa vaan yleisesti ottaen hyvätapaisia ja kohteliaita ja venäläisestä katukuvasta puuttuvat känniääliöt lähes kokonaan, toisin kuin Suomessa. Jopa Petroskoissa 1997 tapaamani kerjäläinen tuli esittämään asiaansa huomattavasti kerjäläiselle paremmin sopivalla asenteella kuin suomalaiset pummaajat. Venäjällä käydessä kaikkein ikävintä on asiointi byrokraattien kanssa. Paperisotaa on paljon ja sitä hoidetaan silmiinpistävän usein tehottomasti ja ylimielisesti jopa yksityisissä yrityksissä, kuten pankeissa.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu