sunnuntaina, helmikuuta 22, 2004

Katsoin viikko sitten elokuvat Viimeinen samurai. Päähenkilö on Tom Cruisen esittämä amerikkalainen kyynistynyt sisällissodan ja intiaanisotien veteraali kapteeni Ahlgren. Japanin keisari palkkaa hänet kouluttamaan uutta Japanin modernia armeijaa, jota heti jo tarvitaankin kapinoivien samuraiden kukistamiseen. Tästä lähtökohdasta tarina etenee täysin ennalta-arvattavasti. Ahlgren päätyy samuraiden vangiksi heidän vuoristokyläänsä ja viettää siellä yli vuoden. Samuraiden johtaja päättää säästää vihollisensa hengen tämän osoittaman poikkeuksellisen urheuden takia. Ahlgren oppii kielen ja samuraiden tavat. Hänestä tulee samurai itsekin. Mielenkiintoinen yksityiskohta samuraiden johtajan ja Ahlgrenin keskusteluissa on kohta, jossa Ahlgren puhuu kenraali Custerista ja toteaa tämän johdattaneen joukkonsa tuhoon, koska on "omaan myyttiinsä rakastunut murhanhimoinen hullu." Samuraiden johtaja vastaa pitävänsä "tästä Custerista".

Lopussa keisarin joukot hyökkäävät samuraikylään. Ahlgrenin asiantuntemuksella pystytetään luja puolustus, jotta saadaan aiheutettua mahdollisimman suuret tappiot vastustajalle eli mahdollisimman monta asepalvelukseen pakotettua talonpoikaa hengiltä tai raajarikoksi. Aivan lopuksi amerikkalaisilta ostettu konekivääri niittää raivopäisesti hyökkäävät viimeiset samurait yhteen läjään. Silloin nousee kyynel silmään keisarinkin joukoille. Minä taas ilolla panen merkille, että tämähän on oikeastaan win-win -tilanne. Kaikki saavat haluamansa: samurait sankarikuoleman ja asevelvolliset pitää henkensä ja terveytensä. Lopuksi Ahlgren selviytyy hengissä ja palaa kylään sieltä löytämänsä morsiamensa luo. Kylä on vahingoittumaton ja kaikki siivilit hengissä. Koko verilöylyssä ei siis ollut mistään muusta kysymys kuin murhan- ja itsemurhanhimoisesta fanaattisuudesta. Konekivääri oli kaikkien humaanein ja siistein tapa hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu