tiistaina, helmikuuta 17, 2004

Panu kommentoi väitettä, että tyttöjä muka sorrettaisiin koulussa pitämällä hyvin pärjääviä tyttöjä vain ahkerina mutta hyvin pärjääviä poikia lahjakkaina. Hänen mukaansa klisee on varsin lähellä totuutta, koska tyttökulttuuri hyväksyy ahkeran opiskelun ja kannustaa siihen, mutta poikakulttuuri halveksii ahkeruutta koulussa.

Panu on aivan oikeassa. Vielä yläasteella poikakulttuuri on puolirikollisen rääsyproletariaatin kulttuuria, jossa ahkeraa opiskelua halveksitaan ja tunnollisia oppilaita pidetään opettajien nuoleskelijoina ja vedetään joskus konkreettisesti turpaankin. Jopa lukiossa tuollaista asennetta tapaa mutta harvemmin. Siksi käsitys, että poika, joka pärjää ryhmäpaineesta huolimatta, on älykäs ja asioista aidosti kiinnostunut, on ilman muuta oikein. Tytöillä asia on toisin, koska koulussa pärjääminen on paljon hyväksytympää.

Poikien ja tyttöjen kulttuurien erot luultavasti johtuvat siitä, että sellaiset pojat, jotka ovat sekä tyhmiä ja epäsosiaalisia että vahvoja, pystyvät fyysisellä ylivoimallaan terrorisoimaan kadehtimistaan älykkäistä ja sosiaalisista niitä, jotka ovat heitä heikompia. Tyttöjenkin kulttuurissa on omat suosituimmuuskilpailunsa ja pudotuspelinsä, mutta hyvästä koulumenestyksestä ei rangaista läheskään siinä määrin kuin poikien kulttuurissa.

Sekä tytöt että pojat yhdessä muodostavat apinalauman, joka käyttäytyy sitä eläimellisemmin, mitä vähemmän sillä on järkevää tekemistä. Mitä vähemmän ihmisryhmä on päämäärähakuinen organisaatio, sitä enemmän ihmiset käyttävät vapautuvan ajan keskinäiseen statuskilpailuun ja sitä raadollisempaa se on. Pohjoisamerikkalaisessa high schoolissa tilanne on vielä pahempi kuin suomalaisessa peruskoulussa, koska siellä ei vaadita senkään vertaa ja keskitason oppilaan kyvyt ovat vielä pahemmin vajaakäytössä.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu