torstaina, maaliskuuta 04, 2004

Isosisko kirjoittaa:
Jotta karkauspäivän perinne tuntuisi ymmärrettävältä eikä käsittämättämältä, on oletettava todeksi eräitä seikkoja, kuten se, että naiset haluavat miehiä, eivät naisia, ja miehet haluavat naisia, eivät miehiä. Tätä sanotaan hetero-olettamukseksi: oletetaan, että kaikki ovat heteroseksuaalisia. Jos kulttuurissa vallitsisi homo-olettamus, tuntuisi järjettömältä että naiset kosisivat karkauspäivänä miehiä, eikö vain?
Niin varmasti. Ja jos kulttuurissa vallitsisi paskansyöntiolettamus, niin varmasti tuntuisi järjettämältä ajatukselta, että useimmat kieltäytyisivät syömästä paskaa. Paskansyönti- tai homo-olettamukset ovat tuskin kovinkaan elinkelpoisia olettamuksia, koska paskansyönti on melkein kenestä tahansa niin kuvottava ajatus, että pienikin huojennus siihen patistavassa sosiaalisessa paineessa lakkauttaisi hyvin nopeasti koko tavan, kun ihmiset lumivyöryn kaltaisesti kasvavin joukoin kieltäytyisivät noudattamasta sitä. Samoin paineen homoseksuaalisuuden harjoittamiseen pitäisi olla äärimmäisen voimakas, jotta enemmistä ylipäätään saataisiin mukaan. Pienikin huojennus painostuksessa homoseksuaalisuuteen saisi ihmiset joukoittain luopumaan siitä. Seksuaalisen orientaation riippumattomuudesta sosiaalisesta paineesta kertoo sekin, että homoseksuaalinen vähemmistö on aina ollut olemassa, vaikka ajoittain homoseksuaaleja on vainottu hyvin ankarasti (esimerkiksi Natsi-Saksassa heitä joutui keskitysleireihin). Silloin, kun homoseksuaalisuutta vielä pidettiin länsimaissa sairautena tai kristillisen moraalin vastaisena, homoseksuaalien "parantamiseen" uhrattiin huomattavasti voimavaroja jotakuinkin tuloksetta.

Isosisko muuten varmaan tarkoittaa hetero-olettamuksella sitä, että ihmisen oletetaan olevan heteroseksuaalinen ellei mikään erityinen seikka muuhun viittaa. Tämä pitää toki paikkansa. Kyseessä on esimerkki arkielämässä tuiki tavallisesta bayesilaisesta päättelystä, jota ilman arkielämä kävisi äkkiä kognitiivisesti sietämättämän raskaaksi. Toinen vastaava esimerkki on, että kenelläkään ei oleteta olevan ruoka-allergiaa, jos sitä ei erikseen mainita tai ei ole syitä epäillä sitä (esimerkiksi järjesteltäessä ruokailua keliaakikoiden ja laktoosi-intoleranssia potevien yhteistä kokousta varten tms.). Jos ei olisi olemassa mitään oletusarvoja, joihin tietoisesti tehtäisiin poikkeuksia, asiat menisivät äkkiä perin hankalaksi. Jotta kuitenkaan ainoaksi käytännön vaihtoehdoksi ei jäisi provinsiaalinen suvaitsematon junttius, on tullut jokseenkin vallitsevaksi konsensus, että suurin osa ihmisten asioista on yksityisasioita, jotka eivät kuulu muille ja joiden pitäminen omana tietona on normatiivisesti oikein.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu