tiistaina, maaliskuuta 16, 2004

Olin viikonloppuna Tallinnassa opettamassa virolaisille gota. Esitin tammikuussa Suomen go-wikissä idean esittely- ja opetusvierailujen sarjasta Tallinnaan ja se herätti kiinnostusta lahden kummallakin puolen. Virossa ei toistaiseksi ole yhtään säännöllisesti kokoontuvaa go-kerhoa, vaikka Kiseido Go Server -pelaajia noin puolesta tusinasta tusinaan onkin. Kyseessä oli toinen vierailu. Vierailuja tehdään luultavasti muutama kuluvana keväänä.

Tällä kertaa matkaan lähtivät minä ja Tuomo Salo. Tuomo haki minut kotoa Hervannasta kello 6.45 lauantaiaamuna. Laiva Tallinnaan lähti Helsingin Länsisatamasta kello 9.30. Matka kului joutuisasti pelaten ja ruokaillen. Laiva oli satamassa kello 13.00. Passintarkastus Tallinan satamassa oli todella hidasta. Operaatio kesti kokonaiset 45 minuuttia. Yhteyshenkilömme Tarmo Juristo Tallinnasta haki meidät autolla satamasta ja vei Realkooliin, jonka luokkahuoneista yksi oli varattu opetusta varten kello kahdesta viiteen. Paikalle oli saapunut yhteensä kahdeksan osallistujaa Tallinnasta ja Tartosta. Joukossa oli muutama totaalinen aloittelija. Loput olivat kaksinumeroisia kyu-pelaajia, jotka olivat hankkineet taitonsa KGS:ssä. Aloittelijat laitoimme pelaamaan atari-gota, joka on gon yksikertaistettu versio, jossa tarkoitus on vangita ensimmäisenä vähintään yhden kiven kokoinen ryhmä vastustajalta. Noin tunnin pelaamisen jälkeen aloittelijat perehdytettiin oikeaan gohon. Atari-gon tarkoitus on opettaa gon säännöt ja niiden välittömät seuraukset sopivissa erissä. Tämä on tarpeen, koska gon säännöt ovat yksinkertaisuudessaan liian abstraktit, jotta pelkästään niistä saisi helposti käsityksen pelin kulusta ja sen peruskäsitteiden käytännön merkityksestä. Muiden kanssa pelasimme tasoituspelejä normaalikokoisilla ja pienemmillä laudoilla ja kommentoimme pelit niiden jälkeen.

Puoli kuudelta lähdimme syömään. Veimme enimmät varusteet Tarmon työpaikalle ja sitten suuntasimme irlantilaiseen pubiin. Virolaiseen pubikulttuuriin kuuluu, että tarjolla on ravintolatasoista ruokaa. Söimme, joimme ja pelasimme. Tallinnalaisista Tarmo puhuu erinomaista suomea. Tarmo käy yhtenään Suomessa kendon merkeissä. Muiden tallinnalaisten ja tarttolaisten kanssa täytyi puhua englantia, kun emme itse osanneet viroa eivätkä he suomea. Toistensa kieliin perehtymättömät suomalaiset ja virolaiset eivät pysty keskustelemaan keskenään äidinkielillään. Vironkielistä sanomalehtitekstiä minä ymmärrän katkelmittain. Viron ja suomen ero on kuulemani mukaan suurin piirtein yhtä suuri kuin venäjän ja ukrainan. Sujuvan kommunikaation kannalta liian suuri osa tavallisista sanoista on eri sanoja.

Virossa on edellytyksiä aktiiviselle go-toiminnalle. Vaikka nykyisistä aktiiveista moni onkin eri syistä kiireinen, KGS:n ansiosta heidän pelitaitonsa kehittyvät koko ajan. Tarmo on nykyiseltä tasoltaan noin 4 kyu ja minä ja Tuomo arvioimme toisistamme riippumatta, että hän saavuttaa 1 danin luultavasti noin puolessatoista vuodessa. Virossa on siis jo ainakin yksi pelaaja, joka kansainvälinen go-liitto kelpuuttaisi tason puolesta kansalliseksi edustajaksi amatöörien maailmanmestaruuskilpailuihin. Kun mainitsin, että amatöörien MM-kisoilla on erittäin avokätisiä japanilaisia sponsoreita, jotka maksavat osallistujien kaikki kustannukset, motivaatio kansallisen organisaation luomiseen nähdäkseni vahvistui. Go-toiminta Virossa ei ilmeisesti ole alkamassa aivan puhtaalta pöydältä, koska huhujen mukaan 1980-luvun lopussa ainakin Tartossa oli muutama vironvenäläinen pelaaja, joskaan he eivät välttämättä enää asu Virossa. Lisäksi yhdessä tallinnalaisessa kahvilassa on kuulemma pari go-settiä, joiden joutumisesta kyseiseen kahvilaan ei nykypolvi tunnusta olevansa vastuussa. On siis mahdollista, että tuntemattomat vanhan polven pelaajat ovat ne sinne toimittaneet.

Go-väki väheni illan mittaan ja lopulta minä, Tuomo ja yksi tallinnalaisista isännistämme suuntasimme ensin hotelliin viemään matkatavarat ja sitten jatkoille. Yövyimme halvassa hotellissa nimeltä G9, jossa kahden hengen huone maksoi 20 euroa per henkilö. G9 sijaitsee keskustassa ja on ihan siisti ja toimiva. Huoneissa on suihkuhuone ja wc sekä televisio. Aamiainen ei kuulu hintaan. Seurasimme Tuomon johdatusta Nimega-nimiselle klubille. Otimme tietenkin laudat mukaan, koska Nimegan pöydät sopivat erinomaisesti pelaamiseen. Meno klubilla näytti hyvin samanlaiselta kuin Helsingin klubeilla. Väki oli erittäin itämerensuomalaisen näköistä eikä mistään eksoottisesta silmänruoasta ollut voinut puhua, toisin kuin Pietarissa, jossa pukeutumiskulttuuri ja demografia ovat hieman erilaiset. Paikka meni neljältä kiinni ja olimmekin jo täysin valmiit unten maille.

Heräsimme puolenpäivän aikoihin ja ehdimme käydä syömässä ja teellä paikallisten kanssa, kunnes oli lähdön aika lautalla kello 15.30. Tarmo sanoi tulevansa Tampereelle kendo-leirille ja samalla go-kerhoon vieraaksemme. Seuraavasta opetusreissusta emme vielä sopineet. Helsingissä passintarkastus oli viiveetön. Parin tunnin ajomatkan jälkeen olimme kotona. Esittely- ja opetustilaisuudessa oli tällä kertaa melko vähän väkeä. Kenties tiedotuksessa olisi parantamisen varaa. Nythän tilaisuutta oli mainostettu tietääkseni KGS:ssä ja yhdessä virolaisessa yleisessä verkkolehden tapahtumakalenterissa. Tarton ja Tallinnan akateemisissa opinahjoissa ainakin kannattaisi ilmoitella, ellei ole niin jo tehty.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu