maanantaina, toukokuuta 24, 2004

Luin tänään Aamulehteä. Israelin jugoslavialaissyntyinen oikeusministeri Yusef Lapid vertasi Israelin armeijan suorittamia palestiinalaisten talojen tuhoamisia Rafahissa juutalaisvainoihin toisen maailman sodan aikana Jugoslaviassa. Lapid sanoi nähneensä televisiossa vanhan palestiinalaisnaisen etsimässä lääkkeitään talonsa raunioista ja tämän muistuttaneen kovasti isoäitiään juutalaisvainojen aikana. Mahtaakohan muuten Likudin voimapolitiikan yhtenä tavoitteena olla antisemitismin lietsominen, jotta mahdollisimman monet diasporajuutalaiset saisivat syyn muuttaa Israeliin? Sehän loisi tietysti lisää väestöpainetta Israeliin kiinteistöjen hintojen nousuineen. Silloin voimapolitiikka saisi vielä lisää tukea.

Suomessa on muuten Israelin-Suomi -ystävyystoiminta lähes kokonaan uskovaisten käsissä. Kuulin erään valtion virkamiehen kerran suuttuneen työpaikkansa kahvipöytäkeskustelussa jonkun arvosteltua Israelin nykypolitiikkaa. Kyseinen virkamies on uskovainen. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä eikä hänellä tietääkseni ole tapanaan työpaikallaan julistaa uskonnollista vakaumustaan sen enempää kuin poliittisia mielipiteitäänkään. Ihmettelen vain sitä, että mikä tekee juuri suomalaista kristityistä kiihkeitä Israelin ystäviä. Ottavatko he ihan oikeasti tosissaan Raamatun kirjoitukset valitusta kansasta ja luvatusta maasta? Eivät he voi olla niin pöhköjä. Minusta tuollaisen alkeellisen etnosentrisyyden pitäisi automaattisesti tuhota minkä tahansa uskonnon mahdollisuudet saavuttaa laajaa kansainvälistä suosiota.

Taustallahan ovat tietenkin maailmanpolitiikan suuret ja vanhat vastakkainasettelut. Kysymys on Euroopan ja Lähi-Idän välisestä tuhansia vuosia kestäneestä vihamielisyydestä. Lähi-Idän islamilaiset imperiumit alistivat keskiajalla suuria osia Etelä-Euroopasta. Eurooppalaiset järjestivät vuorostaan ristiretkiksi kutsuttuja ryöstö- ja murharetkikuntia Palestiinaan. Nykyistä länsimaista valloitushimoa motivoi ahneus. Länsimaat haluavat alistaa Lähi-Idän, koska Lähi-Idässä on öljyä.

Israelin valtio syntyi suurvaltojen siunauksella. Venäjälle, joka esiintyi tuolloin Neuvostoliittona, sopi oikein hyvin juutalaista syntyperää olevien kansalaistensa emigraatio itäisen Välimeren suunnalle, koska se antoi hieman jalansijaa Venäjän vuosisatoja kiihkeästi himoitseman Bosporin ja Dardanellien salmien suunnalla. Amerikkalaisilla ja länsieurooppalaisilla oli halu kompensoida juutalaisille natsien vainoja. Länsi-Europppa oli epäonnistunut katastrofaalisesti juutalaisten kansalaistensa perusoikeuksien takaamisessa. Ajatus juutalaisten kotimaasta alkoi kantaa hedelmää. Ikävä kyllä, aluetta kaksituhatta vuotta asuttaneineille arabeille ei kompensoitu riittävästi heidän menetyksiään. Israel joutui taistelemaan itsenäisyyssodan arabeja vastaan vuonna 1948.

Ns. kansainvälinen yhteisö (lue: suurvallat) on vastuussa Palestiinan konfliktista. Kaikkien vähintä mitä se olisi voinut tehdä olisi ollut maksaa jättiläismäiset rahalliset korvaukset kotimaansa menettäneille palestiinalaisille. Kyllä siihen olisi aivan varmasti ollut varaa. Onhan USA tukenut Israelia vuosittain miljardeilla dollareilla.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu