tiistaina, toukokuuta 04, 2004

Tehdäänpä pieni ajatuskoe. Kuvitellaan, että jääkiekon arvokilpailut olisivat kaikille maille avoimet ja kaikki joukkueet pelaisivat turnauksen aikana viisi peliä, yhden jokaisella kierroksella. Voitosta saisi yhden pisteen, tappiosta nolla pistettä ja tasapelistä puoli pistettä. Jokaisella kierroksella juokkueille arvottaisiin vastustaja niiden joukkueiden joukosta, joilla on sama määrä pisteitä. Sijoitus määräytyisi ensisijaisesti pistemäärän ja toissijaisesti vastustajien pistemäärän summan perusteella. Koska osallistujia olisi tietysti kymmenittäin tai jopa yli sata ja joukkueet kovin eritasoisia, mahdollisuudet hyvään sijoitukseen riippuisivat tietysti kovasti siitä, mitkä joukkueet sattuisivat vastustajiksi. Hyvällä tuurilla täydet viisi pistettä voisi kerätä esimerkiksi voittamalla Komorit, Nigerian, Singaporen, Espanjan ja Ranskan. Erottelukyvyn parantamiseksi jotain pitäisi tehdä, mieluiten lisäämättä turnauksen kierrosten määrää.

Onneksi käytössä olisi jääkiekon perustajien keksimä luokitusjärjestelmä, jossa jokaisella maajoukkueella olisi yksi neljästäkymmenestä taitoluokituksesta. Luokitusten hienous olisi siinä, että ennen turnausta jokainen joukkue saisi alkupisteitä luokituksensa mukaisesti; sitä enemmän mitä korkeampi luokitus. Seitsemän korkeinta taitoluokitusta olisivat mestariluokkia ja loput oppilasluokkia. Luokitukset päättäisi neljän kanadalaissyntyisen jääkiekkoasiantuntijan muodostama raati. Kaikki raatilaiset olisivat pitkäaikaisia maajoukkuevalmentajia. Luokituskomitea olisi delegoinut luokitusvaltuuksia alempien luokitusten osalta kunkin maanosan jääkiekkoliitoille. Luokittajien tehtävä olisi pitää huolta luokitusten paikkansapitävyydestä. Kansainvälisen jääkiekkoliiton luokituskomitea kuitenkin pidättäisi itsellään oikeuden päättää ylimmistä luokituksista, koska mahdollisuudet voittaa mestaruus tai päästä mitalisijoille riippuisivat erittäin paljon luokituksesta. Vanhan perinteen mukaisesti korotettu joukkue tarjoaisi alkoholia kaikille luokituskomitean jäsenille.

Kansainvälisen jääkiekkoliiton luokituskomitea toimisi muodollisesti kansainvälisen jääkiekkoliiton alaisuudessa mutta sen arvovallan kyseenalaistaminen aiheuttaisi monissa jääkiekkomaissa kovasti mieliharmia ja jopa suuttumusta. Ehdotukset systeemin muuttamiseksi aiheuttaisivat niin monissa kansallisten jääkiekkoliittojen edustajissa vaivautunutta hiljaisuutta, ettei toistaiseksi mitään virallisia aloitteita olisi asian eteen tehty. Joidenkin vanhempien eurooppalaisten jääkiekkoliittojen edustajien kyseltyä kansainvälisen jääkiekkoliiton luokituskomitealta sen korotuspolitiikan taustoja ja vaadittua sitä tekemään etukäteen selväksi mitä korotuksiin vaaditaan, vastaukseksi komitealta olisi saatu selontekoja siitä, kuinka vaikeaa pienten pelimäärien perusteella on tehdä minkäänlaisia tilastollisia johtopäätöksiä joukkueiden tasosta. Kun aineistona on ihmisen kaltainen biologinen ja siksi epämääräisiä tulosjakaumia tuottava järjestelmä, tarvittaisiin hyvin suuri määrä pelejä aineistoksi riittävän varmojen tilastomatemaattisten johtopäätösten tekemistä varten, jos ne nyt ollenkaan olisi mahdollista. Sen sijaan aito mestarivalmentaja pystyisi kyllä aistimaan joukkueista niiden todellisen, tuloslistojen kaoottisten numerosarjojen alla piilevän suorituskyvyn, varsinkin omassa opissaan olleiden. Metakeskustelua jostain "reiluudesta" ihmeteltäisiin kovasti.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu