torstaina, kesäkuuta 17, 2004

Emäntä lähti tänä aamuna veljensä perheen mukana kotiin käymään passiaan uusimaan johtuen nimenvaihdosta. Byrokratian rattaiden jauhaessa hän lepäilee vanhempiensa luona. Minä taas joudun tekemään töitä. Vasta heinäkuussa matkustamme häämatkalle Portugaliin. Sukujuhlat eivät kuitenkaan tähän lopu, eivät suinkaan. Lauantaina on serkun rippijuhlat ja sunnuntaina juhlitaan isoäidin 90-vuotispäivää. Minulla on elossa äidinisä ja isänäiti, molemmat 90 vuotta. Äidinäiti kuoli 89-vuotiaana pari vuotta sitten. Isänisä kuoli jo 46-vuotiaana melkein vuosikymmenen ennen syntymääni. Mummoni on haurastunut selvästi viimeisen viiden vuoden aikana. Mutta silti vielä ennen toissasyksyistä aivoinfarktia, joka vaurioitti merkittävästi sanasujuvuutta, hän oli vielä hyvin terävä ikäisekseen. Isoisäni on sen sijaan hämmästyttävän hyväkuntoinen ikäisekseen. Ymmärrys pelaa eikä ole liikkumisvaikeuksia. Hän ei ole vielä edes kokonaan lopettanut kuntoilemistakaan.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu