tiistaina, kesäkuuta 22, 2004

Kävin sunnuntaina elokuvateatterissa katsomassa Perhosensiipiefektin. Päähenkilö on nuori mies, joka on kärsinyt 7-vuotiaasta lähtien muistikatkoksista. Paljastuu pian, että hänen muistinsa tueksi kirjoittamat päiväkirjat mahdollistavat aikahypyn niissä kuvattuihin tapahtumiin. Vanhojen tapahtumien korjailu johtaa mielenkiintoisiin seurauksiin. Suosittelen tätä hyvin näyteltyä, sujuvasti käsikirjoitettua ja loppuun asti kiinnostavaa elokuvaa paradokseista huolimatta.

3 kommenttia:

2:52 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Voi ei. Markun vahvin alue on kyllä muualla kuin elokuva-arvosteluissa tai -maussa :)

Mielenkiintoisia ja rohkeita kirjoituksia paikoin!

 
6:03 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Olivathan ne aikuisia päähenkilöitä näytelleet vähän pökkelöitä, mutta ne lapsinäyttelijät kyllä ylsivät hyviin suorituksiin. Yhden kriitikon mukaan se aikuinen miespääosan esittäjä oli tahrinut naamansa kotimaansa nuorisokomedioissa siinä määrin, että jotkut hänen kohtauksistaan olivat herättäneet tirskuntaa yleisössä.

 
8:53 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Sellainen kommentti vielä elokuvamausta, että minulle ei usein itse elokuva taiteellisena teoksena toisinaan merkitse yhtään mitään. Kehuin sitä Pakojunaa juuri siitä syystä, että todellakin pidän rautateistä ja aivan erityisesti maantieteellisiin erityisolosuhteisiin rakennetuista rautateistä.

Markku

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu